Lokin haukut

Temppu-Loki

2012-01-25T14:49:00.005+02:00

Tämä on jo vuosia vanha juttu, mutta ei ole tullut (kai) käsiteltyä sitä julkisesti, joten kerrotaan.

En ole sellainen ihminen, joka jaksaisi kovasti opettaa temppuja koiralle. Vanhalle koiralle niitä opetettiin muistaakseni 2, joita molempia se käytti ahkerasti elämänsä loppuun asti. Toinen tempuista tuli ja niin kutsutusti puri opettajaa nilkkaan koiran kuuroutuessa. Se nimittäin opetettiin 'sanomaan iso sana' eli haukkumaan ja vaikka koiran kuulo iän myötä lähti temppu pysyi muistissa sillä parannuksella, että volyymit nousivat ja temppua tehtiin usein, kaiken varalta. En ajatellut opettaa haukkumista enää yhdellekään koiralle.

Loki kyllä oppisi temppuja sopivassa mielentilassa. Namit eivät sitä muiden koirien läsnäollessa kiinnosta, mutta kotosalla muiden virikkeiden ollessa vähäisempiä ne menevät kyllä. Minä vain olen laiska toistamaan ja toisaalta mielikuvituksen puute rajoittaa opetettavien temppujen keksimistä. Samoin se, että Loki ei ole koskaan oikein oppinut kantamaan mitään suussa, jos ei sitten tee sitä omasta tahdostaan.

Ajattelin kuitenkin huvikseni jakaa kertomuksen siitä miten Loki oppi tempun 'piilo'. Kyseessä siis on temppu, jolloin koira ikään kuin peittää naamaansa tassulla eli menee 'piiloon' tassun taakse. Nimi on harhaanjohtava. Loki lähinnä läpsäisee itseään poskelle. Minkäs teet kun on iso pää ja lyhyet jalat.

Miten tämä sitten opittiin? Eräs kaunis päivä söin roskaruokaa kotona. Annokseen kuului pahvimukillinen limukkaa pilleineen. Leikin pillillä aikani kuluksi ja puhaltelin sillä Lokia päin. Loki ei tykännyt. Sen naamaa ilmeisesti kutitti tai sitten se yritti saada tukkaa takaisin kuosiin. Niin tai näin, se hinkkasi etutassulla naamansa aina, kun sitä päin puhalsi. Mikäs sen hauskempaa, kuin toisen epämukavuus, joten aloin puhaltaa lisää ja palkita naaman hinkkaamisesta. Sitten lisäsin 'piilo' -komennon ja jonkin ajan päästä puhaltamisen sai jättää pois. Tadaa: uusi temppu repertuaarissa.

Tähän on yhdistetty myös maata oloa ja siinä piiloutumista, jolloin piilo pysyy karvan verran pitempään ja paremmin kai jonkinlaisen tukipisteisiin liittyvän seikan vuoksi.

Semmoista täytettä tällä kertaa.

Raskas joulu

2011-12-27T12:14:00.003+02:00

Hyvää joulua! Loki oli aaton jälkeen erittäin väsynyt vahdittuaan koko päivän perheen touhuja, päästyään pitkälle aamulenkille ja leikittyään pari tuntia lapinkoirakaverin kanssa. Illalla se jaksoi kuitenkin vielä aukoa omat pakettinsa ja katseli himokkaasti myös muiden lahjoja.

Tänä vuonna Lokin paketeissa oli vain nameja ja jo ennestään tuttu pehmolelu jota se ei jaksanut kauaa riepotella.

Talvikoira

2011-12-14T06:57:00.003+02:00

Loki on selvästi enemmän kylmien ja kuivien kuin kuumien tai kosteiden kelien koira. En edes huomannut miten vaisuna se oli ollut lenkeillä viikkokausia, ennen kuin ensimmäinen pakkaspäivä koitti ja maa oli sitä myöten vihdoin kuiva. Loki oli lenkillä kuin pentu eikä olisi millään malttanut palata takaisin sisälle. Kävelyvauhti tuplaantui ja maan ponteva potkiminen triplaantui. Onneksi asutaan sen verran pohjoisessa että noita lumikelejä suurimman osan talvesta riittää. En itsekään pidä pimeästä ja loskasta, mutta Loki suorastaan inhoaa märkää.

Takapiha on myös alkanut taas kiinnostaa. Märkien viikkojen aikana Loki ei kertaakaan halunnut takapihalle maailman menoa katselemaan, mutta heti pakkasten tulon jälkeen se on alkanut pyytää sinne useita kertoja illassa ja saattaa istuskella ulkona pitkiä aikoja kerrallaan. Ei-niin-mukavana boonuksena lattialla on lähes aina sulanutta lunta valmiina imeytymään sukan läpi.

Kuvan ottamisen aikaan lunta ei vielä juuri ollut, mutta kuuleman mukaan sitä on viime päivinä satanut Ouluun runsaasti. Palailen työmatkalta kotiin perjantaina, saa nähdä miten on maisemat muuttuneet.

Trimmattu pumpulipallo

2011-09-26T21:29:00.003+03:00

Esittelyssä uusi turkki, tai sen puute. Häntä on vielä nyppimättä ja naamaa ja kylkiä voisi vielä siistiä mutta taas on vaalea versio koirasta talossa. Ikävä kyllä se kehitti jonkin allergian ilmeisesti uusiin nameihin, joita kokeilin ja on nyt saanut ihottumaa niskaan. Kaikenlaista vaivaa sitä.. Putsasin pipit tänään, jospa ne alkaisi siitä parantua.

Terrierin leikkejä

2011-09-24T22:46:00.009+03:00

Lokin herkkä pitkäaikainen suhde pehmonalleen päättyi eilen. Sen terrierimäinen mieltymys repimiseen vei vihdoin voiton kun annoin sen työstää lelua oman mielensä mukaan. Jälki oli sotkuista:

Onneksi noita pehmoleluja on tallessa juuri koiraa varten joten kaivoin esiin uuden kaverin. Loki oli heti lumoutunut.

Ja ei kun syömään:

Innostusta oli hauska katsella.

Toistaiseksi en aio antaa niiden jäädä kahdestaan vaan Mursun kanssa leikitään ainoastaan yhteisvoimin. Nähtäväksi jää kuinka pitkä uuden lelun elinkaari on.

Sekalaisia kuulumisia

2011-09-22T11:21:00.008+03:00

Syksyyn kuuluu meidän taloudessa kaikenlaista. Saatiin uusi kaveri lähistöllä asuvasta lagottopennusta omistajineen ja Loki onkin päässyt leikkimään sen kanssa jo useaan otteeseen. Täydellistä liikuntaa! Koiralle siis. Itsehän siinä vain seisoo ja palelee vieressä, mutta saa ainakin ylläpitää keskustelutaitojaan jos ei muuta. Loki harjoittaa lihaksiaa ja sosiaalisia taitojaan vaikka loputtomiin, joten leikkitilanteesta poistuminen ei ole aina niin kovin sulavaa. Olen mm. joutunut kantamaan sen kotiin kun koira rupesi mököttämään. Leikit loppuivat muka lyhyeen, vaikka kumpikaan leikkijöistä ei jaksanut enää kuin maata läjässä toistensa päällä ja natustella viimeisillä voimillaan kaverin korvaa tai partaa.

Viime aikoihin on näkynyt myös jo unohtuneiksi luultujen tapojen ylösnousu. Loki on alkanut taas saada villikohtauksia. Sisällä valtavassa 30 neliön kartanossani siihen ei ole tilaa, joten villit vedetään yleensä lenkiltä palatessa ulko-oven edessä käytävällä. Aika hyvin Loki hahmottaa miten pitkälle flexi yltää kun se on käytössä, ja juoksee melkolailla sen rajoissa. On se silti vähän pelottavaa ja erittäin paljon huvittavaa kun eläin rempoo järjettömällä ähinällä ees taas ahdasta käytävää.

Kyseisenen käytävä on myös hyvää vauhtia kärsimässä päiväpeittoni kohtaloa. Sängyn reuna on juuri sopivalla korkeudella parran pyyhkimiseen ja päiväpeitto roikkuu sen yli, joten valkeaan peittoon ilmaantuu jatkuvasta pesemisestä huolimatta koirankorkeudelle ruskea vauhtiraita. Samaa naamankuivausta se harjoittaa myös talon ulkopuolella tiiliseinään. Saa nähdä kauanko menee ennen kuin naapurit alkavat ihmetellä rantua, joka kulkee lähes maan rajassa pitkin ulkoseinää.

Syksyn ohjelmassa on myös väistämättä nyppiminen. Aloitin sen tällä viikolla. Jaksan kiduttaa koiraa kerrallaan puolesta tunnista tuntiin joten valmista ei tule ihan heti. Nyt ollaan vaiheessa jossa maha, kaula, niska ja takaosa on nypitty. Eli koiralla on päällään vyötärölle asti ulottuva paksu ryijy jota seuraa sileä valkoinen peppu ja ruippana jalat. Näiden päälle kaartuu vielä varsin karvainen häntä. Isää piti jo hiukan suostutella että tämä kehtasi käyttää sitä puudelin ja kulkukoiran sekoitusta ulkona.

Parit mahataudit on myös nähty ihan muutaman viikon sisällä. Loki on lääkinnyt itse itseään ruohoa syömällä. Toistaiseksi on selvitty löysällä mahalla ja parilla puklauksella. Jospa se jäisi siihen. Yksi hyvin outo episodi oli kun koiran pippelistä tuli punaista vuotoa, mutta sekin meni yhdessä illassa ohi ennen kuin ehdin tyyrätä koiraa eläinlääkäriin. Olisiko sitten ollut joku haava vain.

Tällainen ehkä liiankin yksityiskohtainen kertomus kuulumisista tällä kertaa. Mukavaa syksyä ja vähäisiä rapakelejä.

Muokkaus:

Vielä piti palata kertomaan yksi ällötarina jonka voi nähdä joko opettavaisena tai Murphyn lain todisteena. Tuo koiran peppuosasto kun tuli tosiaan eilen nypittyä niin sinne jäi aivan takamuksen alle vielä pari tupsua kun se on koiralle melko arka alue ja vaatii aikaa nyppiä karvat tarpeeksi pienissä erissä ettei satu. No olin tietysti laiskalla tuulella ja jätin ne myöhemmäksi. Tänä aamuna oli tuollainen aiemmin mainitsemani ripulipäivä. Mihinkäs ne vetelät tarttuukaan? Pyllypesulle joudutiin. Ei tykännyt kumpikaan. Oppikaa siitä tai naurakaa sille.

Kuvassa vasta toinen kankku pilkottaa, tänä aamun koko peräpää oli samanlainen puolipuli.

Syksyn sateet

2011-08-12T21:00:00.001+03:00

Ensimakua kastumisesta on jo saatu pariin otteeseen. Loki ei arvosta. Onneksi se tuntuu rakastavan pyyhekuivausta. Pelkkä pyyhkeen esiin ottaminen aiheuttaa valtavan liehakointiesityksen.

Saataisiinkohan me tänä syksynä hommattua se suojahaalari..

Kohtaamisia lenkillä

2011-07-26T10:11:00.001+03:00

Lokia ei ole koskaan totutettu kissoihin. Se ei oikein ymmärrä niitä. Hajua se ei tunnu monesti edes huomaavan, koska usein kävelemme kissojen ohi ilman, että koira niitä edes havaitsee. Jos se kissan näkee, se yleensä tuijottaa aikansa ennen kuin kiinnostus liikkumattomaan kissaan lopahtaa.

Eilen lenkillä kohtasimme valjaissa kulkevan kissan. Lokin mielestä se oli koira. Loki ei suostunut liikkumaan mihinkään, kun luuli että sieltä tulee kerrankin suunnilleen samankokoinen leikkikaveri (kissalla oli rutkasti karvaa). Kyseinen kissa oli harvinaisen rohkea, samoin kuin mielestäni kuljettajansa joka päästi sen nuuskimaan Lokia. Loki toimi kuten aina uusia koiria kohdatessa; seisoi paikallaan pää hieman pois päin käännettynä ja heilutti vimmatusti häntää. Kun Loki tuumi että oli sen vuoro nuuskia ja käänsi päätään, kissa säpsähti ja peruutti. Tässä vaiheessa Loki terävät aistit rekisteröivät, ettei kyseessä ollutkaan saman lajin edustaja ja se menetti mielenkiintonsa.

Oli siinä tien vierustalla hevosenkenkiä heittäneillä vanhemmilla herroilla ihmettelemistä. Alkoivat kuorossa kummastella miten olivat odottaneet Lokin käyvän kimppuun ja tuumivat että on siinä hyväluontoinen koira. Hyväluontoinen, hidas, sama asia Lokin kohdalla.

Naama sekaisin

2011-07-20T11:27:00.000+03:00

From Loki

Päiväunien jälkeen.

Vauhdikkaita lenkkejä

2011-07-08T12:46:00.000+03:00

Totta puhuen Lokin sietokyky kuumuutta vastaan on kehittynyt kun näitä lämpimiä ilmoja on riittänyt. Yksikin ilta kävimme tunnissa kävelemässä melkein 5km mutkan vaikka lämmintä oli yli kaksikymmentä. Puolivälissä kylläkin kidutin koiraa kastelemalla sen selän vedellä.

Nämä kuvanmukaiset väsymyskohtaukset koittavat yllättäen aina kotioven läheisyydessä. Parhaimmillaan jo monta sataa metriä ennen. Kuumasta huolimatta koira ei siis tahdo sisälle.

Hyvää syntymäpäivää!

2011-07-02T23:01:00.000+03:00

Suuri neljä vee koitti Lokille ja samalla tietysti koko pentueelle. Onnea sisaruksille!

Kuten kuvasta näkyy, joka vuosi hatun laatu hiukan tuppaa huononemaan. Mutta synttärisankari kyllä oppii paremmin ja paremmin sietämään sitä.

Synttärikakun kimppuun.

Ei siinä montaa hetkeä kuono tuhissut.

Taas nukkumista

2011-05-25T11:56:00.007+03:00

Lokin elämä tuntuu kyllä koostuvan todella isoksi osaksi nukkumisesta. Öisin se uneksii noin 8 tuntia ja päivisin ollessani töissä, toiset 8 tuntia. Ainakin oletan sen nukkuvan suurimman osan ajasta, vaikka mistä sen tietää vaikka se harrastaisi balettia. Ei ole kyllä kumma että jäljelle jäävän hereilläoloajan virtaa riittää.

Virrankulutuksesta lisää myöhemmin. Tällä kertaa taas hieman kuvia nukuskelusta. Kaikki kuvat ovat tällä kertaa kännykällä räpsäistyjä ja siksi vähän kehnolaatuisia. Jospa seuraavassa päivityksessä olisi taas vähän laadukkaampia otoksia.

Ai niin, lisäsin sivun alareunaan turhakkeen kun satuin moiseen generaattoriin netissä törmäämään. Laskuri laskeskelee kauanko onkaan jo kulunut siitä kun Loki pullahti maailmaan.

Pensaat

2011-03-27T18:50:00.002+03:00

Loki nautiskelee pensaasta.

Oman takapihan menettämisen jälkeen Loki ei ole saanut rapsutella itseään säännöllisesti pensaisiin. Niinpä sen hinkkaamisinto näyttää olevan sitäkin suurempi, silloin kun sopiva pensas sattuu eteen. Joskus tästä pitää ottaa video, röhkiminen ja ähinä on melkoista.

Voi olla että myös pitkäksi päässyt turkki saattaa jo kutitella. Ainakin se alkaa olla hyvin kypsää nyppimistä varten. Täytyy sekin urakka aloitella tässä mahdollisimman pian. Sen verran paljon hiekkaa kulkeutuu noissa mahakarvoissa.

Lisää kavereita

2011-03-10T09:46:00.011+02:00

Lokilla ei ole varsinaisia vakileikkikavereita, mutta muutama sellainen tuttu kuitenkin löytyy, joita toisinaan treffataan. Viime viikonloppuna saimme yhden kaverin lisää 4kk ikäisestä corgipennusta Nukasta.

Toisen nuoresta iästä huolimatta pojilla natsasi hyvin yhteen. Loki ja Nuka leikkivät hyvin samantyylisesti puskemalla ja välillä etujaloilla sohimalla. Niin kuin monet muutkin Lokin kanssa leikkineet koirat, myös Nuka tykkäsi roikkua tämän parrassa. Lokia se ei tunnu suuremmin häiritsevän.

Loki ei aina ole jaksanut innostua pennuista ja uroksissa tuntuu olevan vieläkin vähemmän kiinnostavaa. Nukan kanssa se kuitenkin innostui oikein hyvin leikkimään ja nautti täysillä siitä, että sai kerrankin olla se nopeampi juoksija. Nukakin jaksoi juosta suurella innolla perässä.

Loki myös paljasti taas uusia puolia itsestään myös minulle. Kepit eivät ole sitä koskaan kiinnostaneet, mutta tällaisen nuoren koiran roolimalliksi päästyään se ei näyttänyt saavan niistä tarpeekseen. Koska Loki ei ole koskaan ollut mustasukkainen leluistaan tai ruuistaan, söivät koirut keskenään sulassa sovussa yhtäaikaa samaa keppiä.

Nähtäväksi jää, tulevatko urokset toimeen vielä sittenkin, kun Nuka tuosta vanhenee. Nyt ainakin niillä näytti olevan mukavaa ja Loki mökötti koko matkan kotiin.

Talon parhaat paikat

2011-03-01T21:10:00.003+02:00

Lokin mielestä sohva ei ole tarpeeksi iso meille kahdelle, joten se on ottanut tavaksi siirtyä käsinojalle nukkumaan. Aluksi pelkäsin, että se mätkähtää alas, mutta yllättävän varmajalkaiseksi pötköksi se on lyhyine töppösineenkin on osoittautunut.

Rohkeutta

2011-02-03T09:58:00.006+02:00

Toisin kuin edellisestä kirjoituksesta voisi päätellä, Loki on yleensä hurjan hiljainen koira. Viime aikoina se on kylläkin kehittänyt todellä ärsyttävän tavan pihistä kohtalaisen hiljaa mutta sinnikkäästi halutessaan ulos. Tätä äärimmäisen rasittavaa tapaa lukuunottamatta se on hiljaisin koira, jonka tiedän. Leikkiessäkin se saa olla todella, todella innostunut päästääkseen ärinää, eikä muiden koirien metelöinti yllytä sitä. Hauku se ei oikeastaan ikinä. Paitsi tänä aamuna.

Aamulenkillä kohtasimme todella pelottavan tyypin, noin metrin korkuisen lumiukon. Se väijyi tien penkalla oksatukka harottaen kohti taivasta. Loki ei sitä aluksi huomannut (eikä ollut huomannut samassa paikassa edellisiltanakaan) mutta nyt se sattui kohottamaan katseensa sopivassa kohdassa. Samantien se lähtikin luikkimaan takaisin päin häntä koipien välissä. Ensin hämmentyneenä, sitten pelokkaana ja aina vain kauemmas. Kun en suostunut palaamaan takaisin sen kanssa, se alkoi murista. Ihan hissukseen ensin, sitten vähän kovemmalla äänellä ja tuhista päälle. Omasta äänestään rohkaistuneena se hipsutteli lähemmäs ja parin metrin päässä piti jo ihan oikeaa vahtirähinää. Ison koiran haukkua ja miehekästä murinaa. Ääneen siinä piti itselläkin taas vaihteeksi nauraa.

Lopulta kahlasin hankeen lumiukkelin viereen ja taputtelin sitä. Hetken Loki jatkoi riehumista, mutta uskalsi sitten itsekin vähitellen tulla nuuskimaan, kun lumimies ei purrut kättä irti tai tehnyt muitakaan äkkiliikkeitä. Kaksi nuuhkaisua ja koko hirvityksen saattoi kuitata nostamalla jalkaa. Ukkoraukalla on nyt keltaisia pärskeitä helmassa. On se urhea koira.

Mölyapina

2011-01-08T12:58:00.003+02:00

Eräällä iltalenkillä Loki sai vainun jostain käsittämättömän hyvästä hajusta ja meteli oli sen mukainen kun ei sen mielestä liikuttu tarpeeksi nopeasti. Alla video sen hepulikäytöksestä. Nuo taaksepäin palaamiset johtuvat pentuajoista, jolloin Lokia opetettiin, että se ei pääse vetämällä eteenpäin vaan sen pitää aina palata takaisin vierelle että pääsee jatkamaan.

Hyvä aamu

2011-01-08T12:16:00.004+02:00

Tänään oli harvinaisen mukava lauantaiaamu. Loki herätti seisomalla kahdella jalalla sängyn reunaa vasten ja lipaisemalla naamasta. Sen jälkeen se odotteli aivan rauhassa, että sain itseni ylös ja kävimme ihanan pitkällä lenkillä.

Kolmen viikon tuskastuttavan pakkasjakson jälkeen tänään oli vihdoin leuto ilma ja ulkoilu oli mahtavaa. Työrytmi näyttää vallitsevan myös viikonloppuisin ja olimme liikkeellä niin aikaisin, että vastaantulijoita oli vain muutama. Lokilla oli paljon kävelyintoa joten vauhtikin oli hyvä.

Jouluna Loki innostui lahjapapereista ja silppusi niitä monta tuntia. Harvoin on onnellisempaa koiraa näkynyt. Paras lahja Lokille (papereita lukuunottamatta) oli sen oma vanha pehmolelu jonka löytyminen paketista villitsi sen ihan täysin. Alla kuva koirasta, lelusta ja sotkusta :)

Tonttu

2010-12-19T21:23:00.002+02:00

Taas oli aika kiusata Lokia päähineellä. Tausta olisi varmaan voinut olla nätimpikin, mutta lyhyellä suunnittelulla ei parempaan pystynyt. Ulkona on jo useamman viikon ollut aivan liian kylmä, että siellä jaksaisi alkaa valokuvaussessioita järjestämään. Lokia ei näytä kyllä palelevan vieläkään.

Touhua

2010-10-19T17:28:00.005+03:00

Lokille pitäisi keksiä lisää tekemistä. Vaikka se nykyään pääsee useammin pitkille lenkeille kuin ennen ja tapailee enemmän koiria kuin ennen, kaihertaa silti mielen päällä ettei raukka saa tarpeeksi touhuta. Ilman autoa kaikenlaisten tekemisten mahdollisuudet vähenevät. Bussit toki kulkevat mutta vain määrättyjä reittejä, eihän niillä metsän keskelle pääse. Täytyy kehittää jotain.

Uusi riehumislelu olisi ainakin tarpeen. Edellisen possun perä alkaa muistuttaa auki revittyä tyynyä kun täytteet valuvat jatkuvasti ulos. Eikä Lokia enää tuon lelun kanssa muu kiinnostaisikaan kuin repiä täytteitä. Alla oleva nalle on jostain syystä saanut hellemmän kohtelun. Sitä Loki nakkelee itsekseen ja joskus jopa melkein hakee takaisin asti kun minä sitä sille heitän. Taitaa olla jonkin tunneside, kun samaisen nallen kanssa se leikki jo pentuna.

Nallea nakkelemassa.

Eräänä aamuna vallitsi muuten lenkillä melkoinen sumu.

Lenkittelyä

2010-09-01T16:56:00.004+03:00

Listataanpa Lokille taas yksi haukku; yleensä aina, kun päätän hemmotella sitä ja käydä oikein pitkän ihanan lenkin ja antaa sen ulkoilla sydämensä kyllyydestä, asettaa Loki sisäisen moodinsa änkyrälle eikä mikään tahdo onnistua. Tänään oivana esimerkkinä se tahtoi jatkuvasti ryntäillä vastakkaiselle puolelle tietä, mikä on huono idea kun kyseessä on pyörien ja muiden kulkijoiden vilkkaasti liikennöimä väylä.

Vasta viikonloppuna ihastelin miten Loki osaa hienosti kulkea myös pitkässä flexissä (harvinaista hemmottelua, yleensä kuljetaan normaali hihnassa) ja tottelee kun komennetaan tien sivuun ja tulee nätisti takaisin tutkimusretkiltään huudettaessa. Tänään kaikki tämä hieno käytös oli heitetty romukoppaan. Koira ei halunnut millään pysyä tien oikeassa reunassa. Kun sitä sitten komensi ja hihnaa otti lyhyemmäksi, alkoi kiukuttelu. Istahtelu, maahanmeno ja puhdas paikallaan seisominen niska kyyryssä höystettynä syyttävällä mulkoilulla kulmien alta. Lopussa hermot oli kireällä molemmilla ja siinä vaiheessahan se varsinainen alamäki yleensä vasta alkaakin.

Parin sadan metrin päässä kotoa olin itse ainakin melkoisen pahalla tuulella siihen asti, että koira taas kerran osoitti mieltään ja pisti tielle pitkäkseen ja juuri kun olin kiskaisemassa siihen lisää vauhtia, ajoi pyörällä ohi nainen, jota Lokin käytös nauratti niin ettei hän meinannut tiellä pysyä. Saman tien petti omakin pokka ja pääsimme koiran kanssa molemmat lopulta kotiin yhtenä kappaleena ja hiukset ja karvat yhä kiinni päässä ja niskassa.

Asiasta toiseen, kuvassa osoitus Lokin läheisyydenkaipuusta. Se änkee melko iholle aina välillä.

Lampaita ja mökkeilyä

2010-08-24T20:57:00.009+03:00

Kävimme Lokin kanssa katsastamassa mökkielämää syksyn lähestyessä. Ilman paarmoja ja itikoita mökillä on paljon mukavampaa. Viileämmät ilmat mahdollistivat pitkät kävelylenkit ja vietimme yötä lukuunottamatta varmaankin enemmän aikaa ulkona.

Viime kesältä tuttu lammasaitaus oli taas paikallaan ja siellä koikkelehti seitsemän määkyjää. Lampaat turhauttivat ja riemastuttivat. Loki reuhasi ja hepuloi aidan toisella puolella, lampaat tuijottivat ja märehtivät toisella. Niitä Lokin pullistelu ei tuntunut pahemmin häiritsevän, mitä nyt välillä kokeilivat laiskasti pukata aidan läpi kun koira tunki tarpeeksi likelle.

Loki ei ottanut vinkistä onkeensa. Se keksi vahingossa reitin aitauksen sisään ja sen jälkeen sitä sai jatkuvasti olla kantamassa sieltä pois. Lampaita vierailut eivät näyttäneet hetkauttavan. Poikkeuksena eräs äksy yksilö. Loki jyrättiinkin sen toimesta toistuvasti nurin. Ei sytyttänyt minkäänlaisia lamppuja koiran päässä sekään epäystävällinen kohtelu, vaan aina piti päästä uudestaan aitaukseen. Oppi se sentään sen, ettei enää kääntänyt selkäänsä tälle äreälle lampaalle ja vammoiltakin onneksi säästyttiin.

Sitten vähän kuvia reissusta.

Jyrkkää mäkeä alas, kuinkas muuten kuin pää edellä ja täysillä.

Lepotauko auringonlaskussa.

Pitkäkseen laiturille, ei haitannut mitään vaikka laituri oli aivan vinossa, eikä edes vedessä.

Aamulenkki luontoon näytti kelpaavan.

Metsän keskeltä löytyi sopivasti puro janon tyydyttämiseen.

Moikkailua aidan läpi.

Ei ne penteleet lähteneet leikkiin mukaan vaikka kuinka riehui.

Eivät vaikka kuinka nätisti kyseli.

Synttäriposeeraus

2010-08-05T20:05:00.002+03:00

Sekalaisten kesäkuvien joukosta pullahti myös sankarin kolmivuotis-poseeraus. Hattu on edelleen yhtä mieluinen kuten asennosta näkyy. Synttärithän oli siis ihan vasta, noin 6 viikkoa sitten :P

Näyttelykuvia

2010-08-05T19:59:00.005+03:00

Tässäpä sitten muutama kuva siltä reissulta.

Kuumutta paossa tyylikkään varjon alla.

Erkki täytett- ei vaan nypittävänä.

Ja väliin kämpänryöstöä veikalta. Erkille kiitokset väliaikaisen varjopaikan lainasta!

Kesäpäivitys

2010-08-04T10:52:00.006+03:00

Alkuun päivitys Lokin (liekö ollut kolmannesta) näyttelykäynnistä. Hyvin meni. Asiantuntevan esittelijän, eli kasvattajan, raudanlujalla ohjauksella Loki suoriutui kehässä taianomaisen hienosti. Odotin mm. makoilua, tempomista, istahtelua ja kaiken ympärillä olevan perään ryntäilyä. Saimme todistaa kaunista tottelevaista sipsuttelua, ihmeellistä keskittymiskykyä ja iloista asennetta (ja istahtelua). Kiitos teille, jotka uskalsitte kehään oranssin mörrimöykyn kanssa kun itseä jännitti pelkkä katsominenkin liikaa.

Tulokset taisivat päivittyä ainakin aluksi jonnekin netin syövereihin väärin, mutta oletan, että varmaankin ne saatetaan tai on jo saatettu ajantasalle. Lokin suloinen sisko Oran vei pääpotin glennien joukosta. Kuviakin on muutama tuolta kuumalta lauantailta, mutta ne antavat vielä odottaa itseään koneen syövereissä.

Ruokailun kanssa Loki piti taukoa kesän kuumimpien viikkojen ajan. Eläinlääkärissä rokotuksilla käynti todisti, että jätkä oli onnistunut tiputtamaan kilon edelliskerrasta. Olikohan tuota elopainoa nyt noin 15kg. Pahimpien helteiden väistyttyä on nyt kuitenkin alkanut taas ruoka maistua ihmeen hyvin. Ruuasta eroonpääsy puolestaan on mennyt merkilliseen rytmiin. Toisinsanoen aamulla koirä ei väännä torttua vaikka mahaa tökkisi, ja illalla saa olla kaivamassa kakkapussia kokoajan. Harkitsen pian siirtymistä kauppakasseihin.

Uuden asuinympäristön tutkiminen on toistaiseksi ollut virkistävää. Pahimpia pelkoja, eli lasinsiruilla kuorutettuja teitä ja idiooteilla varustettuja vihaisia koiria ei ole juuri tullut vastaan. Kunhan tässä kelit vielä vähän viilenevät, voi Lokin kanssa alkaa pian kiertää niitä isojakin lenkkejä ja pääsemme taas treenaamaan kävelymenetelmää johon ei kuulu pysähtely kolmen metrin välein.

Samassa talossa asuvista koirista on tutustuttu jo yhteen. Tämä on urhea kääpiosnautseriuros, joka villisti vinkuen tahtoo aina tulla Lokia moikkaamaan, mutta saa joka kerta akuutin jänishousukohtauksen viimeistään puolentoista metrin päässä, minkä jälkeen Loki saa tyytyä moikkaamaan ulkoiluttajaa toisen kurkistellessa taka-alalla. Vielä on hakusessa pieni sievä tyttökoira, jonka kanssa Lokin voisi huoletta päästää painimaan.

Jotain maagista on meneillään säiden kanssa. Valehtelematta kahta päivää en ole ainakaan pariin viikkoon päässyt kastumatta milloin minkäkin moisessa sateessa. Koiraan se on vaikuttanut niin, että pieni ripsiminen ei enää saakaan sitä jarruttelemaan ulko-ovella ja jos lenkillä ollessa alkaa sataa, ei kiirettä sisälle tule ollenkaan. Ilmeisesti Loki on löytämässä sen peruskoiramaisen mentaliteetin, että kun tässä kerran on jo kastuttu niin mihin sitä enää on kiire. Myös toinen positiivinen (näkökulmasta riippuen) seikka kastumisessa on se, että sisälle päästyään Loki riehuu melkoisella raivolla itseään kuivaksi ympäri kämppää. Koira väsyy, mutta huonekalut ja matot saavat kyytiä (ja monivärisiä tahroja).

Kuvassa herran lempiajanvietettä, kun olisi aika astella takaisin sisätiloihin. Ähinää ja pähinää ja piehtarointia nurmikolla. Tauko. Lisää pähinää. Jos jalkaa ei jossain vaiheessa polkaista maahan tätä voi jatkua hyvinkin viisitoista minuuttia, vähintään. Kokeiltu on.

Uusia ominaisuuksia

2010-06-29T12:39:00.007+03:00

Loki päivitti käytöstään suunnilleen samoihin aikoihin kun sai kolme vuotta ikää täyteen. Sopivan kiinnostavien, eli lenkkeilyä raivostuttavasti hidastuttavien tuoksujen inspiroimana se on alkanut innokkaasti potkia penkkaa merkkaamisen jäljiltä. Vielä ei multakokkareita ole lentänyt, mutta on sillä pari kertaa jo tasapaino pettänyt ponnekkaan potkiskelun seurauksena. Ilmeisesti tämä miehinen käytös on mennyt muutenkin päähän, koska pitkään jatkuneen sivistyneen käytöksen jälkeen se taas pari päivää sitten pillastui lenkillä eräälle snautserille tätä ohitettaessa. Tällä kertaa pullistelu möyhääminen alkoi Lokilla ensimmäisenä, eikä kuten edellisellä kertaa toisen aloitettua.

Hormoonihyrrän kanssa lenkkeily on siis taas vaihteeksi varsin rasittavaa. Yleensä siksi, että ylitsepääsemättömän hyviä hajuja tuntuu olevan maassa, merellä ja ilmassa noin kolmen metrin välein niin, että sujuvasta etenemisestä on turha haaveilla jos ei halua treenata samalla hauista koiraa kiskomalla. Myös kuumuus aiheuttaa edelleen maassa istuskelua ja pyöriskelyä, mutta toistaiseksi nuo huippuhajut ovat pitäneet Lokin harvinaisen hyvin jaloillaan.

Jotta ei nyt aivan valittamiseen keskityttäisi, on kerrottava myös iloisia uutisia. Loki on luonnonlahjakkuus portaissa. Tämä tietysti kuulostaa vähäiseltä niille, joiden talossa koirat juoksevat portaita päivät pitkät. Lokin kohdalla yllätys piileekin siinä, ettemme ikinä ole asuneet talossa, jossa olisi portaita. Loki ei siis ole saanut harjoitusta. Pentuna sen kehittyviä etutassuja piti varjella alaspäin rymistelyltä, ja myöhemmin emme ole paljon asiaa muistaneet. Nyt Loki kuitenkin joutuu opettelemaan kiviportaissa kulkemista asunnonvaihdon myötä.

Odotin, että edessä olisi kuukausien pitkä totuttelu, mutta pienen ininästä koostuvan protestoinnin jälkeen Loki suostui nousemaan portaat heti ensimmäisellä kerralla. Toisella kertaa ininää kesti hiukan vähemmän aikaa ja kolmannella sitä ei enää tullut. Olin iloisesti yllättynyt. Alastulon kanssa päätin olla kärsivällisempi, näyttävätkinhän portaat paljon pelottavammilta alaspäin katsottuna. Saavuttaessa portaiden alkuun olin kumartumassa nostamaan Lokia syliin, mutta tässä vaiheessa se oli painellut jo kolme porrasta alas! Alaspäin mentäessä ei siis niin minkäänlaisia ongelmia... On se omituinen eläin, tai sitten siltä puuttuu itsesuojeluvaisto. No, tiedetäänpähän että Lokilla on edelleen yllätyksiä pannan alla.

Hyvää myöhästynyttä syntymäpäivää O-pentueen koirille parhaassa iässä :)

Odotettavaa heinäkuulle

2010-05-27T14:27:00.001+03:00

Nyt on myös Loki osallistumassa kasvattajan innostamana (ja toivon mukaan myös esittämänä ;) Oulun kv näyttelyyn 10.7. Emme usko liikoja pojasta, jota tuomari viime näyttelyssä luuli tytöksi, ja niinpä ukko on menossa kehään vain lauantaina.

Pärisijä

2010-02-23T18:06:00.013+02:00

Nyt sitten koitti sekin päivä kun Lokin pitkä pinna napsahti. En tiedä onko novascotiannoutaja uroksilla vihaisuus muita uroksia kohtaan kuinka tyypillinen luonteenpiirre, mutta vähän sellaista alan epäillä. Meidän kulmillemme kun on siunaantunut kokonaista kolme äärimmäisen äkäistä rotua edustavaa urosta. Yhdellä on jopa hyvin viksu omistaja, joka pitää koiraansa irti. Toki muidenkin rotujen vihaisia edustajia (valitettavasti) löytyy kulmilta, mm. kolme boxeria, mutta jotenkin olen aina mieltänyt noutajat rennommaksi väeksi.. mene ja tiedä näistä roduista ja siitä miksi rähisijöitä esiintyy tripletteinä juuri meillä päin.

Eilen saman lenkin aikana sattui vastaan kaksi kertaa eräs näistä ei-niin-uros (tai ehkä kyse onkin vain Lokista?) -ystävällinen novascotiannoutajayksilö, joka nostikin kohdallamme jälleen kerran kovan rähinän. Aiemmin Loki on menettänyt aina mielenkiintonsa samantien, kun mikä tahansa vastaantuleva koira on sille reuhannut, mutta tällä kertaa se päättikin vastata samalla mitalla ja päristeli takaisin remmin päässä kuin viimeistä päivää.

Että piti tuonkin tapahtua! Vaikka tätä päivää on odotettu ja pelätty niin on se silti suuri harmi. Olisi ollut huomattavasti mukavampaa omistaa se rauhantahtoinen glenni, joka vain ylenkatsoo mokomaa pullistelua. Nyt täytyy sitten huokaista syvään, nielaista pettymys ja aloittaa vierottautuminen tästä ennen kuin se edes ehtii muuttua tavaksi.

Tottakai ajoitus oli taas loistava tällekin uudelle käytökselle, sillä olemme juuri lähdössä sinne puolentoista viikon lomallemme. Ei auta kuin valistaa lomahoitajia pitkään ja hartaasti ja toivoa, ettei mitään satu sillä aikaa kun olemme toisella puolen maailmaa.

Mr. Pullistelija itse viattomuuden ruumiillistumana.

Totuttelua toisaalla nukkumiseen

2010-02-02T11:48:00.007+02:00

Loki tuhisemassa viltin alla, jonka sohvalta nousija on kääntänyt kiireessä sen päälle.

Olemme lähdössä puoleksitoista viikoksi matkalle helmikuun lopulla ja Lokilla on meneillään totuttelu eri osoitteessa nukkumiseen. Edellisen lomareissun aikana Lokilla oli hoitajia, jotka kiltisti suostuivat asustelemaan meillä matkan ajan niin, että Loki sai viettää päivät tutussa paikassa. Nyt se pääsee vanhempieni luo elelemään. Aiemmin tämä ei ollut mahdollista, koska emme uskaltaneet antaa Lokin ja 14-vuotiaan vanhempieni luona asustelevan ceskyterrierin, Penin jäädä päivisin kahdestaan. Lokilla kun oli virtaa niin paljon, että se ärsytti kuuroa Peniä, joka puolestaan saattoi näykkäistä toista.

Valitettavasti Penistä aika jätti joulukuussa. Nyt voi kuitenkin Loki sitten viettää aikaa myös yksin vanhempieni luona ja siihen tässä ollaan totuttelemassa. Toki paikka on Lokille hyvinkin tuttu, koska kyläilemme siellä usein. Nyt onkin kokeiltu parina viikonloppuna niin, että Loki on viettänyt siellä aikaa ihan kolmestaan vanhempieni kanssa, myös yön yli ja hyvin on mennyt. Loki on saanut varmuutta siitä, että vaikka osoite onkin eri, myös siellä voi nukkua ja syödä rauhassa ja sinnekin tullaan takaisin vaikka Loki vähän aikaa yksin joutuisikin olemaan.

Veikkaan, että kyläpaikka on omaa kotia jo kohta mieluisampi, siellä kun saa runsaasti enemmän huomiota ja pitempiä ulkolenkkejä ja parempia nameja ja ties mitä :) Täytyy sanoa, että olemme onnekkaita, kun koirulle löytyy hoitopaikka noin läheltä ja tuttujen ihmisten luota. Varmasti jännittäisi miljoona kertaa enemmän viedä se jonnekin koirahoitolaan.

Sitten vain lomaa odottelemaan.

Lisää nukkumista

2010-01-21T13:10:00.002+02:00

Kiipeilijän uran kyännistymistä odotellessa.

Mukavaa Joulua!

2009-12-27T12:36:00.000+02:00

Joulu oli ja meni ja nyt vietetään jo toipumisaikaa herkuttelusta. Lokille iski oksentelu noin puolitoista viikkoa ennen Joulua ja sitä piti sitten eläinlääkärikäynnin jälkeen pitää erityisellä dieetillä mahan normalisoimiseksi. Lisäksi oksentelu aiheutti taas kurkun turpoamista, mikä puolestaan vaati antibioottihoitoa, mutta nyt näyttää ukko olevan taas kunnossa. Dieetin aikana sen ruokahalu oli hämmästyttävä. Kun ruokaa laitettiin kuppiin, se suorastaan älisi kun oli niin kova hinku päästä jo syömään. Sitten päivä antibioottikuurin loppumisen jälkeen loppui taas tämä taianomainen kausi ja nyt koira taas nyrpistelee ruokakupille ja jättää aterioita väliin. Kai se vain täytyy hyväksyä, että sillä on jokin sisäinen diiva joka ei tahdo lihoa yhtään yli 15,5 kilon. Mutta ei se onneksi myöskään siitä mene alle.

Järvi jäätyi hiukan ennen juhlapyhiä siihen kuntoon, että sinnekin uskaltaa lähteä kävelyille. Koira nauttii täysin rinnoin vapaana tai pitkässä flexissä juoksemisesta, eikä haluaisi millään lähteä pois järveltä.

Kasvattaja pelkäsi pentua haettaessa, että kuinkahan se pärjää täällä pohjoisempana tuulisissa talvissa, voin kertoa että erinomaisesti. Kun itse olemme joutuneet viime aikoina useaan otteeseen toppautumaan michelinmiehiksi -25 asteen pakkasiin, ei Lokilla ole mitään kiirettä sisälle, eikä se osoita muitakaan kylmän merkkejä. Ainoastaan kerran olen nähnyt, että se on puolihuomaamatta nostanut hetkeksi etutassua kuin kylmissään. Vaikka eipä se silloinkaan ollut kovin innokkaasti kotiin lähdössä.

Joululahjaksi koiralle siunaantui kokonaista kaksi pehmolelua raadeltavaksi ja pari herkkua pahvilaatikoihin piilotettuina niin, että Loki pääsi toteuttamaan yhtä suurimmista iloistaa ja repimään laatikot tuhannen päreiksi. Kaiken kaikkeaan voisi jälkipäivien nukkumismäärästä päätellä, että sillä oli varsin mukava joskin väsyttävä Joulu.

Seuraavaksi vuodenvaihdetta odottelemaan. Viime vuonna tuuli oli niin kova, että Oulussa oli rakettien ampuminen suorastaan kiellettyä, mutta toissa uutena vuotena koira ei ainakaan tuntunut paukkeesta välittävän tuon taivaallista. Saapa nähdä tällä kertaa.

Avulias aatu

2009-10-20T17:17:00.003+03:00

Kissat eivät ole ainoita uteliaita eläimiä. Loki ainakin kuuluu siihen joukkoon jota kiinnostaa kaikki (tai sitten välillä ei mikään). Imuroidessa on ihan varmaa, että jossain vaiheessa houkutus käy liian suureksi ja imurin suun kimppuun pitää alkaa hyökkäillä. Roskien lakaisu on mukavaa puuhaa kun ihan pyytämättä kasataan kaikki mielenkiintoinen yhteen läjään, jonka läpi on mukava kävellä ja josta on kiva poimia suuhun kaikki vähänkin kiinnostava ja siinä samalla ne loput roskat partaan. Lattialla jumppaaminen tai venyttely tarkoittaa automaattisesti leikkiinkutsua. Varsinkin mitä kivuliaampaan asentoon on vääntäytynyt, sen varmempaa on että kohta vieressä kahottaa kahdella jalalla karvakaveri, joka yrittää nuolla korvasta.

Myös käsityöt ovat mielenkiintoisia. Tosin kun lankakerän pureskelu kiellettiin, ei vaihtoehtoja ole enää muita kuin kannella kerää ympäriinsä tai nukkua sen päällä. Ohessa otos Lokista sen väsyttyä auttamaan minua villapaidan neulomisessa. Loppui se työnteko samalla myös minulta.

Hienostelukuva

2009-10-20T17:12:00.004+03:00

Harrastelen amatööriräpsimistä aina välillä ja aika usein tulilinjalle joutuu pahaa aavistamaton koira. Onneksi se on jo tottunut siihen että kun kameraa aletaan heilutella niin kannattaa vain istua kärsivällisesti milloin missäkin typerässä paikassa tai asennossa (tai ihmeellisten härpäkkeiden kuten synttärihattujen peitossa) niin lopuksi saa namin.

Tähänkin yritelmään on näköjään pari roskaa jäänyt koristeeksi.

Ulkoilukuvia

2009-10-18T11:36:00.006+03:00

Käytiin useampaan otteeseen muutaman kilometrin päässä koiraladulla käveleskelemässä ja Lokin tapauksessa ryntäilemässä. Tässä muutamia kuvia niiltä reissuilta.

Märkien jalkojen kanssa iso pää näyttää vielä isommalta.

Kepin kiskontaa selkä kaarella.

Hienoksi suunniteltu Loki ja Vesi -kuva näyttää enemmän koira ja oja sommitelmalta.

Viilenevän ilman yllätys

2009-09-30T11:08:00.002+03:00

Kuten tässä on usein jo tullut tuskailtua Loki ei oikein kestä kuumuutta ja lämpimillä keleillä kulkeminen on aika rajoitettua. Nyt koitti kuitenkin vihdoin syksyn viileys ja lenkit alkoivat ihmeesti pitenemään. Liekö yhteydessä kasvaneeseen liikkumiseen, mutta koiran ruokahalukin on yhtäkkiä kasvanut. En ole uskaltanut aiemmin vielä suuresti hehkutella siitä pelosta, että kyseessä on taas ohimenevä vaihe, mutta nyt voi jo iloisesti liputtaa kun koira on alkanut syömään lähes jokaisen aterian jo yli kuukauden ajan!

Varmasti se kuuma ja lyhyemmät lenkit osittain vähentävät ruokahalua, mutta ei ole aiemmin kylmälläkään näin hyvin maistunut. Viikko sitten saatiin jo varovaista ulkopuolistakin vahvistusta, että "ehkä se on vähän tukevoitunut". Eipä silti pelkoa mistään kehonrakentajan massasta, luut tuntuvat yhä selvästi. Mutta on se vain mukava nähdä, että Lokikin osaa syödä, kun on ikänsä tottunut siihen ettei koiria yleensä ole tarvinnut paljon ruokakupille houkutella.

Tästä sitten seuraavaan viileän ilman mukanaan tuomaan yllätykseen. Viime viikolla lähdin kävelemään Lokin kanssa vanhempieni luo, jotka asuvat lähi järven toisella puolella, muutaman kilometrin päässä. Olin siinä uskossa, että olimme koiran kanssa jo myöhässä sovitusta ajasta, joten yritin hoputtaa sitä kävelemällä lujaa ja ottamalla vähän juoksuaskelia.

Tähän mennessä Loki on jyrkästi vastustanut juoksemista lyhyitä poikkeuspyrähdyksiä lukuunottamatta, ilmeisesti koska hyvät hajut jäävät haistelematta. Sillä on ärsyttävä tapa lähteä juoksemaan mukana ja pysähtyä sitten kuin seinään, joko jonkin hajun kohdalle tai suoraa juoksijan eteen. Läheltäpiti tilanteita nenän ja asfaltin tutustumisen tiimoilta on ollut.

No tällä viime viikon lenkillä Loki yllättäen intoutuikin jolkottelemaan vieressä kun lähdin hölkkäämään. Eikä lopettanut. Pysähtyi pissalle ja pinkaisi uudestaan juoksemaan! En meinannut millään uskoa todeksi sitä, että tuo meidän makkara lönkötteli vierellä kiltisti kuin ikänsä juoksulenkeillä mukana olleena, vielä usean sadan metrin jälkeenkin. Vaikka varusteet eivät itsellä ihan lenkkeilyyn tarkoitetut olleetkaan, oli tilaisuuteen pakko tarttua ja testata mihin asti karvanakki jaksaa. Vajaa puolituntia myöhemmin saavuimme, yhä juosten, vanhempieni luo. Loki jaksoi koko matkan ja paremmin kuin minä. Itselläni oli pakko painua suihkuun ja etsiä vaihtovaatteita hikisten tilalle kun koira vain kävi tyhjentämässä vesikuppia.

Pysähdyimme lenkin aikana toki kertaalleen järven rantaan, että Loki sai juoda, ja muutamia merkkausluontoisia hidastuksia matkalla myös oli, mutta kokonaisuudessaan tuota voisi nimittää ihan oikeaksi juoksulenkiksi! Tätä harrastusmahdollisuutta pitää ehdottomasti tutkia jatkossakin kun koira kerran näytti myös juoksusta nauttivan ja sai ilmeisesti hyvää liikuntaa kun oli vanhempien luona harvinaisen rauhallisesti ja jätti siellä asustelevan vanhan koirankin lähes täysin rauhaan.

Kaikenlaista sitä parin vuoden jälkeenkin vielä näkee :)

Nukkumista osa 3

2009-08-31T12:30:00.001+03:00

Nukkuminen on kai useimpien mielestä kivaa ja Loki ehdottomasti kuuluu asian puolestapuhujien joukkoon. Se on nykyään niin tottunut vetelemään sikeitä päivät yksinollessaan, ettei sitä oikein saa pidettyä hereillä vaikka oltaisiinkin kotona. Olen välillä yrittänyt saada sen innostumaan leikkimisestä ennen iltapäivää, ja päätynyt nakkelemaan lelua yksin koiran tuhahtaessa ja kääntäessä kylkeä tai vaihtaessa huonetta, että saisi olla rauhassa.

Pari asiaa voi kuitenkin parantaa unta vielä enemmän; se että saa nukkua mahdollisimman mutkalla tai/ja ihmisessä kiinni. Tässäpä jälleen muutama kuva ukon loikoiluista.

Se oikea jalkatyyny.

Liikkeellä luonnossa

2009-08-31T12:21:00.001+03:00

Tässä kuvia kesän ulkoiluista.

Ei kai me vielä lähdetä kotiin..?

Kun tekniikka pettää

2009-08-05T22:52:00.000+03:00

Olen tässä jo useamman kuukauden ajan ihmetellyt kommentointimahdollisuuden uupumista blogista vaikka kuinka on raksit ruksittu ja asetusten pitäisi olla kunnossa. Joten viimeisenä keinona poistin koko blogin hetkeksi ja pykäsin sen sitten uudelleen pystyyn. Hyvinä uutisina kommentointi pelaa nyt vihdoin ja huonoina; olen mahdollisesti hukannut joitain aiemmin sivulta löytyneitä linkkejä bittiavaruuteen, eikä vierailijalaskuri ole pystyssä tällä hetkellä. Ilmoitelkaa jos huomaatte puutteita tai jos haluaisitte saada jonkin linkin mukaan listalle. Kävijälaskuria nyt en juuri kaipaa itsekään kun ei se paljoa parissa vuodessa kasvanut, mutta eiköhän se ilmaannu taas ajan myötä.

EDIT: Nyt pelaa laskurikin taas.

Kesän muotia

2009-07-28T21:52:00.000+03:00

Lokille uusittiin Expot -punkkimyrkyt niskaan edellisenä iltana ja luonnollisesti seuraavana päivänä tuli kaatamalla vettä aamusta iltaan. Kun aineet eivät saa vuorokauteen kastua, piti ryhtyä luovaksi. Ohessa Loki esittelee joka kodin varoille sopivaa sadetakkimuotia. Malliamme tosin hävetti sen verran, ettei viitsinyt katsoa kameraan.

Pennut ovat parhaita leikkikavereita

2009-07-28T21:38:00.000+03:00

Loki tapasi ensimmäistä kertaa Pepin viime viikolla. Riemua riitti puolin ja toisin innokkaan leikkikumppanin johdosta. Päivä oli niin kuuma ja Lokin jalat sen verran lyhyemmät ettei se pysynyt millään nuoremman perässä.

Loki esittelee glennimäistä leikkityyliä...

.. ja Peppi näyttää miten se yritti mahtipontisesti saada Lokin jättipään mahtumaan suuhunsa. Suupielien karvoissa oli myös mukava roikkua.

Pahimman tuhinan lomassa malttoivat onneksi myös lepäillä.

Lisää kuvia tapaamisesta täältä.

Kuvia kesältä

2009-07-28T21:21:00.001+03:00

Viimeisimmästä romaanimaisen pitkästä kirjoituksesta jäivät kuvat uupumaan erinäisten teknisten ongelmien vuoksi, jotka vaivaavat kyllä yhä mutta ei mennä niihin sen tarkemmin. Tässä nyt kuitenkin jonkin verran kuvamateriaalia kesän menoista. Lisää löytyy useista kansioista osoitteesta .

Loki näyttää kuvassa säikähtäneeltä, vaikka reaktio oli kyllä aina toisin päin. Yli-innokas koira meinasi välillä vähän jännittää lampaita.

Tuokion ihmettelyn jälkeen saattoi jo hiukan pusutella.

Sitten yksi rohkeimmista totesikin että mokomalle voisi näyttää oman paikkansa ja yritti useaan otteeseen puskea Lokin tuohon nimenomaiseen osoitteeseen aidan läpi. Loki luuli sitä uudeksi leikiksi.

Turhautuneen koiran ulinaa kuunnellessa voi iskeä kameralle silmää.

Loki laivakoirana.

Naurettavuuksiin asti viedystä vesikammostaan huolimatta Loki oli paatissa kuin kotonaan. Tosin kosteus veneen pohjalla oli niin vastenmielistä että se riekkui mieluummin laidalla..

Kaikenlaisia kuulumisia

2009-07-20T16:57:00.000+03:00

Lokin kesässä on ollut paljon uutta tähän mennessä. Juhannuksena testattiin miten se viihtyy pitkän illan kahden mäyräkoiranartun kanssa, joista toinen oli varsin pahantuulinen juoksujen jälkeen. Hyvin meni ja kymmenen tunnin temmellyksen jälkeen Lokikin lopulta suostui nukahtamaan hetkittäin. Nähtiinpähän sekin ihme, että se vihdoin alkoi usean nartulta tuleen ärähdyksen jälkeen vähitellen uskoa ja jätti toiselle enemmän tai vähemmän omaa tilaa, ainakin muutamaksi minuutiksi.

Seuraava kokemus oli puolivuotiaan noin neljä kertaa Lokia isomman urospennun laittaminen järjestykseen. Ikinä aiemmin ei ole Lokilla vielä hermot menneet toisen koiran kanssa, mutta kun jättiläismäinen, elämästä ja sopivuuden rajoista vielä vähän tietämätön pentu yritti tarpeeksi kauan kiivetä Lokin selkään (vaikka siinä tapauksessa kyse lähinnä oli yläpuolella seisoskelusta, koiralla kun oli Lokin säkään reilusti korkeampi maavara) päätti meidänkin ukko vihdoin näyttää kaapin paikan ja ärähti. Pentu oli onneksi nopea oppimaan ja yhden läheltäpiti painitilanteen jälkeen antoi Lokille hyvin kunnioitettavasti tilaa unohtaen selkäkiipeilyt.

Sitten Lokin elämää riemastuttivat kahdeksan lammasta, jotka olivat kesäksi kotiutuneet mummolaan. Koira sai sylistä nuuskuttaa melko säikkyjä lampaita ja kokemus oli ilmeisesti varsin jännä molemmille. Loki oli niin innoissaan että tärisi kuin katupora ja huusi kuin syötävä kun se jouduttiin kantamaan varovaisen ensitapaamisen jälkeen pois. Päätimme säästää lampaiden hermoja ja antaa Lokin tutustua niihin vain aidan toiselta puolelta. Kiinnostus oli molemmin puolinen. Loppuajasta lampaat jopa päättivät että tuota pyörivää ja riekkuvaa elukkaa voisi yrittää puskea aidan läpi, mikä Lokille kävi painikutsusta ja se yritti puolestaan puskea itse toiselle puolelle. Olisi jopa mahtunut aidan raosta, mikäli ei olisi vahdittu silmä kovana. Lokiin näyttää potevan sama sääntö kuin kissoihin; jos pää mahtuu läpi jostain kolosta niin mahtuu siitä loputkin koirasta.

Samaisella mökkireissulla Loki teki ensituttavuutta veneilyyn. Puimme sille omat pelastusliivit päälle ja kävimme pienellä sunnuntaisoutelulla. Koira oli ihmeen rauhallinen kun ottaa huomioon, että se inhoaa vettä ja kiertää lenkillä ne märän näköiset asfalttipätkätkin kaukaa. Siellä se vain tuijotteli reunan yli ja makoili kaikessa rauhassa vaikka ympärillä oli enemmän vettä kuin se koskaan on nähnytkään. Yritti välillä jopa kurottautua juomaan veneen reunan yli. Yllätyksiä näemmä riittää pentuajan jälkeenkin.

Viimeisimpänä kokemuksena Loki pääsi viime viikonloppuna elämänsä toiseen koiranäyttelyyn ja oli tapauksesta innostunut. Takaisin se ei olisi kuulemma halunnut lähteä ollenkaan ja oli huudellut intoaan kaikille muille kun sitä julmasti pidäteltiin etsimästä painikavereita. Tuomari oli meinannut, jotta koira tarvitsee näyttelykokemusta kun se ei suostunut edes pysymään seisaaltaan arvostelupöydällä :)

Saapa nähdä mitä muuta tässä ehditään kun tuota kesää vielä on jäljellä.

ps.
Melkein unohdinkin Lokin ja muun sisarusparven synttärit. Onnittelut lähes kuukausi myöhässä kaikille :)

Loki ja Noppa

2009-06-10T16:14:00.000+03:00

Toisinaan koittaa sellainen päivä, jolloin Loki saa temmeltää koirakaverin kanssa niin lujaa kuin tassuistaan pääsee ja omistajat saavat myöhemmin nauttia harvinaisen rauhallisesta illasta karvakasan kuorsatessa väsymystään loppupäivän ajan. Viime perjantaina Loki ja 10 kuukautinen lapinkoira Noppa juoksivat ainakin tämän pienemmän eläimen aivan piippuun takapihallamme.

Ensimmäisen kiivaan puolituntisen jälkeen Loki alkoi jo osoittaa runsaasti merkkejä lyhyiden jalkojen haitoista. Se tosin suostuisi varmaankin luopumaan leikistä vasta kun henki lakkaa pihisemästä, mutta kyljelläänkin voi ilmeisesti leikkiä, kunhan toinen vain pysyttelee kosketusetäisyydellä.

Onneksi Noppa välillä viisaampana ja nuorempana(!) älysi rauhoittaa menoa niin, että Loki malttoi hengähtää.

Kesä ja kuuma

2009-06-04T13:58:00.000+03:00

Taas koitti se aika vuodesta, jolloin meidän perheen on turha haaveilla pitkistä lenkeistä päiväsaikaan. Vaikka lämpötilat Oulun korkeudella pysyttelevät sitkeästi alle viidentoista asteen, on sekin Lokille usein liikaa. Mikäli aurinko on pilveässä, toivo vielä elää, mutta jos se sieltä jostain pilvien välistä pilkottaa, alkaa koiran kieli laahata sentin päässä maasta ja röhinä on kuin astmaisella possulla. Sadekelit olisivat muuten mukavan viileitä, mutta kuten on jo tullut mainostettua, meidän ukko muuttaa sateella sukupuolensa neidiksi ja lajinsa kissaksi eikä voisi mitenkään näyttää surkeammalta tai kulkea vastahakoisemmin vaikka olisi teloitukseen menossa. Se jopa vääntää selkänsä kaarelle ja yrittää sipsuttaa niin että jalat koskisivat mahdollisimman vähän maata, seurauksena erikoinen tanssiaskellus.

Takapihalla on onneksi ihana tuuhea pensas jonka alla Loki "tarkenee" löhöillä vaikka olisi hieman lämpimämpikin keli. Vesikuppia vain viereen ja se viihtyisi siellä vaikka koko päivän. Etupihallekin Loki on pari kertaa tuotu katselemaan pihatöitä narunnokasta katoksen varjosta, ja yllätyksekseni se malttaa aika hiljaa olla. Usein Loki nimittäin alkaa meuhkata jos vaikkapa takapihan aidan takana touhuillaan, koska on epäreilua ettei se saa osallistua. Etupihalla tuntui kyttääminen kuitenkin olevan tarpeeksi.

Loikoilun lisäännyttyä ja lenkkeilyn vähennyttyä, voisi luulla että koira lihoo. Luulisi silloin väärin. Jos mahdollista, Loki on taas vain hoikistunut. Se vaikuttaa olevan hyvin tarkka painostaan, sillä jos puntari jonkun pidemmän hyväruokahaluisen kauden jälkeen alkaa nousta yli viidentoista kilon, alkavat ateriahalut taas vähentyä. Nyt on ilmeisesti taas laihdutuskausi menossa, kun ruoka maistuu vain noin kerran päivässä. Mielenkiintoisesti kyllä, aina kun Loki joskus saa lihaisaa luuta herkuteltavakseen, lisääntyy ruokahalu hetkeksi myös luunsyönnin jälkeen. Kummallinen painonvartija se on, eikä varmasti ole meiltä oppinut tapojaan! ;)

Jouset tassuissa

2009-05-24T22:44:00.000+03:00

Loki kompensoi lyhyitä tassujaan pomppimalla. Ihmisiä vasten hyppimistä yritetään karsia varsinkin näin sulan maan aikaan kun tassut tahtovat toisinaan olla aika törkyiset.

Pomppiminen kuuluu myös olennaisena osana leikkeihin. Ja se näyttää usein aika holtittomalta, koira kun ei tunnu huolehtivan siitä mihin laskeutuu hurjien loikkiensa päätteeksi. Tässä muutamia kuvia hypyistä leikin tiimellyksessä. Tarkoitus olisi ottaa lisää hieman parempi laatuisia takapihalla, kunhan muistaisi :)

Nukkumista osa 2

2009-05-24T21:32:00.000+03:00

Mielenkiintoisten nukkuma-asentojen esittely jatkuu. Välillä tekee oikein pahaa katsoa ja välillä naurattaa ihan mahdottomasti.

Tässä asento ei sinällään ole vielä kovinkaan erikoinen, mutta hampaat välkähtelevät hienosti ja jalat vipattavat mainiosti kun Loki uneksii, usein tässä nimenomaisessa asennossa.

Tähän asentoon Loki vääntäytyi tänään. Yllättävän pitkään se siinä viihtyi eikä vaikuttanut lainkaan jäykältä herätessään.

Leikeistä

2009-04-21T22:13:00.000+03:00

Tässäpä vähän videokuvaa Lokin touhuista. Yleensä se ei paljon perusta omillaan leikkimisestä, mutta toisinaan uusien tavaroiden kanssa on yksinkin kivaa. Lokin lähestymistyyli on yleensä heitellä tavaroita holtittomasti ympäriinsä ja juosta sitten perään. Me saamme seurataan kauhulla vierestä kun esimerkiksi kilonpainoinen hirvenluu kopsahtelee parketille ja hipoo lähietäisyydeltä cd-kaapin lasiovia mennessään. Videolla näkyvän pullon tapauksessa viehätys taitaa olla pullosta lähtevässä rutinassa ja rätinässä.

Lisää leikkeihin liittyvää materiaalia löytyy Lokin kuvista, jonne lisäsin pari otosta sen hurjista hypyistä. Kuvissa kyse on tosiaan hyppäämisestä eikä vain roikkumisesta :) Lokin peräpään lihakset ovatkin tätänykyä suorastaan kehonrakentajaluokkaa.

Pitkä talvi

2009-02-10T17:33:00.000+02:00

Lokin elämän toisen talven aikana on nautittu pitkistä lenkeistä ja iltapäivänokosista sohvalla viltin kera. Viileä ilma näyttää miellyttävän paljon kesän lämpöä enemmän ja vähitellen olemme saaneet Lokin oppimaan että pitkällä lenkillä kuljetaan myös eteenpäin eikä pysähdytä nuuskuttamaan kahden metrin välein. Lenkin pituus korreloi suoraan koiran väsymystilaan, tosin hiukan eri tavoin kuin voisi olettaa. Mitä pidempi lenkki, sen villimpi koira lenkin jälkeen. Kyseessä lienee pienten lasten käyttäytymisestä tuttu termi eli yliväsymys. Toki lenkinjälkeistä riehumista seuraa erittäin syvä uni. Nukkumisesta puheenollen olen oikein tyytyväinen kun olen saanut Lokin tykästymään sylikoiran elämään. Pentuna se ei millään halunnut asettua sylissä eikä varsinkaan nukkua siinä, mutta säännöllisen syliharjoittelun jälkeen sain vihdoin koiran joka on silmänräpäyksessä istumassa sohvan vieressä ja odottamassa lupaa hypätä kun itse ottaa vähänkään mukavampaa asentoa. Varjopuolena täytyy tunnustaa, että Loki taitaa sillointällöin nukkua sohvalla omin luvin yksin ollessaan, mutta ei kyllä koskaan silloin kun joku on kotona. Sylissä se rentoutuu hetkessä ja näkee usein melko äänekkäästi unia niin että itsellä on naurussa pitelemistä.

Joulun odottelua

2008-12-23T20:37:00.000+02:00

Tänään kävimme Lokin kanssa toteamassa, että lähijärven jää kestää ainakin rannasta sen verran, että voidaan alkaa suuntaamaan jälleen lenkeillä sinne. Loki näytti nauttivan pitkästä aikaa vapaana juoksentelusta. Aika uskaliaasti se välillä lähtikin omille teilleen niin, että sitä piti pari kertaa huudella takaisin.

Loki on hartaasti vahtinut joulukinkun valmistumista kaiken varalta, jos se kolmen kilon mötikkä vaikka olisi tipahtanut lattialle parempiin suihin. Näin ei käynyt mutta ihan pikku maistiainen saattoi koiran kuppiin kuitenkin mennä. Huomenna herra täytyy käydä väsyttämässä pitkällä lenkillä, jotta saadaan istua joulupöydässä rauhassa.

Eipä siinä muuta kuin mukavaa joulua kaikille!

Talvi koitti

2008-12-09T10:40:00.000+02:00

Ja mukava kun koitti. Miinuspuolena koiran suihkuttelureissujen lisääntyminen, kun lumi tahtoo paakkuuntua mahaan ja tassuihin, mutta samalla ovat kyllä pikkukivet ja muut roskat ilahduttavasti vähentyneet nurkista.

Loki sai hieman myöhässä matokuurinsa vasta viime sunnuntaina. Valitettavasti polla ei minulla säteillyt ja Loki sai samana iltana myös mehevän hirven luun moneksi tunniksi työstettäväkseen. No seurauksena odotteli eilen kotiin tullessa ympäri asuntoa pieniä jauhoisia kakkapökylöitä.

Vaan oli kyllä ensimmäinen kerta, kun Loki kakkasi sisälle yksin ollessaan. Pentunakaan se ei isoa asiaa tehnyt sisälle yksin ollessaan, pari kertaa tosin ehti kun olimme kotosalla. Onneksi eilisen pökäleet sentään olivat mukavan kuivia eivätkä jättäneet hajuhaittaa pahempia jälkiä, vaikka niistä useampikin oli osunut matolle. Vahingosta kyllä toivottavasti on nyt viisastuttu.

Suunnilleen koko marraskuu meni uikutusta kuunnellessaan, kun lähistön nartut tuntuivat toinen toisensa perään olevan juoksussa. Loki olisi halunnut muuttaa ulos asumaan ja sitä tympäisi valtavasti jokainen sisällä vietetty sekunti. Onneksi tuo vaihe alkaa taas osoittaa laantumisen merkkejä ja pari iltaa on jo saatu olla melkein rauhassa.

Lokin ruuan sekaan on ilmaantunut viime aikoina kovasti hirvenlihaa, kun isän hirviporukka on pistänyt ihmisille kelpaamattomia osia jauhelihaksi. Ihan hyvin on sapuskat nyt maistuneet, kumma kai se olisi jos ei maistuisi kun moista herkkua on seassa. Pari paastopäivää kyllä mahtui silti tuohon tyttöjenperäänhaikailu-vaiheeseen.

Vanhempien luona asustavan 14-vuotiaan terrieriherran kanssa Loki tulee nykyään jo paremmin toimeen, kun pahin leikkivimma on laantunut. Umpikuuro vanhus ei vieläkään arvosta kovaa touhotusta, mutta jos Loki malttaa mielensä ja käyttäytyy kunnioittavasti, saattavat ne olla samoissa tiloissa jo melkein vahtimatta. Toki vain siihen hetkeen asti, että Lokin vieraskoreus karisee ja se haluaa keksiä kiinnostavampaa touhua kuten hyppimistä vanhemman ympärillä.

Mökötys

2008-10-14T21:34:00.000+03:00

Loki jäi puoli vahingossa vilttinsä alle kun siirsin sen petiä. Olimme itse lähdössä illaksi juhliin ja koira kyllä sen huomasi. Se kieltäytyi melkein puolen tunnin ajan poistumasta viltin alta ja vain tuijotteli meitä surkeana. On se kamalaa minkälaista syyllisyydentunnetta nuo eläimet osaavat saada aikaan.

Syysiloja

2008-10-10T16:14:00.000+03:00

Loki on päässyt parina iltana leikkimään naapurustossa asuvan glennitytön kanssa. Tulos molempien reissujen jälkeen on ollut melkoisen väsynyt ja märkä koira:

Mutta leikkikaverin jättämisestä aiheutuvasta valitusulinasta päätellen remuaminen on kuitenkin ollut paljon hauskempaa kuin oheisessa kuvassa näyttää.

Noin yleensä lenkkeilyt ovat viimeaikoina sujuneet aika vaihtelevasti. Loki ei oikein välitä märästä maasta, ja välillä se jumittaa jo ulko-ovelle kun havaitsee että sataa vettä. Toisinaan sitten mikään matka ei ole tarpeeksi pitkä ja tunnin ulkoilun jälkeenkin saa tuskailla että koiran saisi sisälle.

Glennileikit ovat kyllä mukavaa seurattavaa. Leikkityyli on niin erilainen kuin useimmilla muilla roduilla ja ähinä huvittavaa. Jokaisen glennin perusoikeuksiin pitäisi kuulua säännölliset treffit toisen glennin kanssa.

Säikähdys

2008-09-07T18:58:00.000+03:00

Loki pääsi yksi ilta lenkillä vahingossa irti. Se ei yrittänytkään karata, mutta oli sattumalta juuri silloin todella vallattomalla tuulella ja lähti juoksemaan laajoissa kaarissa ympärillä.

Siinä oli autotien vieressä sydän kurkussa. Onneksi oli hiljainen ilta eikä näkynyt ketään. Koirakin palasi takaisin muutaman villin syöksyn jälkeen. Näin heti seuraavan yön painajaisia autojen alle juoksevasta koirasta..

Nyt pitää kyllä alkaa takoa sitä 'odota' käskyä tuohon kovaan kalloon ja rankasti.

Kuvia lenkiltä

2008-08-25T11:34:00.000+03:00

Hidastelua, kun kotiin palaaminen ei juuri nyt innosta.

Jo aiemmin esitellyn maassa piehtaroinnin lisäksi Loki turvautuu välillä myös agressiivisempaan viivyttelyyn.

Se ei yleensä vedä narua samalla tavalla kuin lelua, kunhan yrittää roikkua kiinni kuin sanoakseen 'Älkää menkö vielä'.

Rankka reissu

2008-08-18T09:41:00.000+03:00

Kävimme ensimmäistä kertaa mökillä Lokin kanssa. Koiran riemusta päätellen siellä olisi pitänyt käydä jo aikaa sitten :)

Vaikka reissussa viivyttiin vain yhden yön ajan, ehti Loki juosta vapaana pihalla monta tuntia. Mökki on metsän keskellä ja maastoa juoksemiseen riitti.

Villejä vedettiin metsässä ja pihassa.

Loki muuttui välillä lentäväksi koiraksi:

Kotimatkalla olikin takapenkillä aika hiljaista.

Vapautta

2008-08-15T07:08:00.000+03:00

Eilen uskaltauduin pitkästä aikaa rantametsään kävelemään Lokin kanssa. Yleensä maaperä on niin märkä, että jalat kastuvat ilman kumppareita ja itikoita sikiää joka puolelta. Eilen oli kuitenkin todella tuulinen päivä, joten hyönteiset eivät kiusanneet ja metsässäkin oli vain lievästi kosteaa.

Loki tykkää rantalenkeistä, koska se saa juosta irti. On se kyllä itsellekin mukavaa ettei tarvitse taiteilla aluskasvillisuudessa hihnan kanssa. Talvella rannalla on mahtava käydä, kun voi poiketa järven jäälle ja hassua kyllä, lumessa on muutenkin helpompi liikkua.

Eilen kävelimme lopuksi pienen niityn läpi. Siinä kasvava heinä oli minua melkein kainaloihin asti ja maaperä turpeisen upottavaa. Tehokkaampaa koiranväsytysmaastoa saa hakea. Loki eteni hyppimällä valtavia ponnahduksia joiden avulla se kaatoi heinää edeltä. Se oli ihan uuvuksissa kotiin päästessä, eikä jaksanut kuin maata maassa kun harjasin roskat ja tarkastin punkittomuuden :)

Nopeammin, pidemmälle, väsyneemmäksi

2008-08-11T13:06:00.000+03:00

Ilmojen viilennyttyä vielä hieman tästä muutenkin viileähköstä kesästä ovat meidänkin lenkkimme voineet pidentyä. Loki jaksaa paljon paremmin kävellä kun ilma on alle 16 asteista eikä aurinko porota täysillä. Itselläkin on kävelyinto kasvanut kun koira jaksaa ylläpitää kohtuullista vauhtia eikä eteneminen ole matelua. Jospa siinä ravatessa ne selkä ja kylkilihaksetkin saisivat koiralla sopivaa rasitusta.

Lisäbonuksena liikunnan lisäksi illat ovat rauhallisempia, kun Loki pääsee purkamaan energiaansa ulkona. Viikonlopun lenkkeilyn ja kotiväen seurailun jälkeen se oli tänäkin aamuna hurjan väsynyt. Sitä sai huudella lenkille melko pitkään ja sittenkin silmät olivat ihan sikkuralla. Pirteys löytyi vasta kirpeästä aamuilmasta. Silti se kerrankin jätti protestoimatta aamulenkin lyhyttä pituutta, joten ilmeisesti peti houkutteli takaisin nukkumaan.

Tunnin reipas askellus näyttää olevan aika sopiva niin, että Loki on loppua kohti jo melko sippi, mutta jaksaa vielä ihan hyvin kotiin asti. Edelleen se heittäytyy kotipihan läheisyydessä maahan parin metrin välein, joten kai se siellä pihalla vieläkin pidempään haluaisi olla.

Itku ja parku

2008-08-05T10:14:00.000+03:00

Loki vetää hihnassa toisinaan. Yleensä aamulla kun on kova hätä ja milloin tahansa, jos edeltä on kulkenut joku hemaisevan tuoksuinen nelijalkainen. Vetämistä hillitäksemme, pysähdymme aina kun hihna kiristyy, ja pyritään olemaan liikkumatta kunnes koira on malttanut palata takaisin vierelle ja katsonut silmiin.

Toimii toisinaan. Yleensä ei :) Tai kyllähän Loki tulee vierelle, lähestulkoon 99 prosenttisella varmuudella, vieläpä kovalla vauhdilla ja näyttävän mutkan kautta. Mutta se ei juuri malta kauaa vierellä viipyä, katsekontakti on vilkaisu, ja kun ensimmäisen askeleen on saanut otettua, on se monesti jo ampaissut takaisin edelle ja hihna on taas kireä.

Silloin kun ei ole kiirettä mihinkään, voidaan edetä tällaisella kymmenen askeleen minuuttivauhdilla melko pitkäänkin, mutta kiireen kanssa on molemmilla hermo koetuksella. Itseä ei huvittaisi seistä odottamassa vähän väliä, että koira käy mutkan vierellä, ja Loki ei puolestaan tunnu oikein yhdistävän hihnan kiristymistä matkan tyssäämiseen. Se on omassa mielessään loikannut syy-seuraus-suhteen ylitse ja käy vain vierellä, jotta pääsee taas juoksemaan vähän matkaa.

Tämän askel- askeleelta etenemisen mauste ovatkin äänitehosteet. Mitä kiinnostavampi haju, ja mitä useammin on pysähdytty, sitä kovempaa meteliä Loki pitää. Se huutaa kuin piesty vaikka istuisi samalla vieressä ja tuijottaisi silmiin. Hidastaminen näyttää olevan sen mielestä yhtä epäreilua kuin hännän päälle kävely.

Siinäpä sitä sitten yritetään kärsivällisesti opettaa koiralle tapoja, kun itsellä on vaikkapa kiire vessaan, koiralla on kiire hajun perään ja ohikulkijat katsovat yhtä kauhistuneina, kuin hakkaisin koiraa kepillä päähän.

Ja kova se nimenomaisen terrierin pää kyllä onkin :) Liekö edes huomaisi jos siihen keppi kopsahtaisikin. Vaan täytyy se myöntää, että mahtavia naurujakin niistä ihmeellisistä mölinöistä saa, kun koira älisee kuin selittääkseen, että tajua nyt tyhmä ihminen ei me edetä mihinkään jos sinä vain seisoskelet vaikka minä kuinka tulen viereltä hakemaan!

Juttuseuraa

2008-07-30T11:15:00.000+03:00

Lokin saapuminen on lisännyt erästä vanhaa tapaani, nimittäin yksin puhumista. Kyllähän sitä silloin tällöin yksin ääneen kiroaa tai mutisee, mutta koiran kanssa voi ihan oikeasti jutella. Liekö tuo edes yksinpuhelua enää silloin, kun vastaanottaja on ihan oma olentonsa.

Joka tapauksessa toisinaan yksinpuhelu ei enää omalla kohdallani rajoitu kotona jutteluun. Viimeksi eilen havahduin metsäpolulla porisseeni koiralle pitkät pätkät sen jatkuvasta törmäilystä ja miten itsellä pitää aina kompastua siihen kun se yhtäkkiä kääntää kurssin suoraan ristiin omalle suuntaukselleni. Eilen ei kukaan ollut ainakaan aivan vieressä kuulemassa, mutta joskus olen jutustellut metsän lisäksi myös ihan tuolla katujen varsilla, selittänyt esimerkiksi miksi Lokin on mahdoton saada karkuun pyrähtäviä lintuja kiinni. Loki on tuonut hyvän syyn, minkä vuoksi en enää aina muista edes nolostua huomatessani jonkun kuulevan. Jälleen yksi plussa rahareiällemme.

Tämän kertaisella juonettomalla tarinalla halusinkin vain tarjota erästä selitystä ihmisille, jotka mahdollisesti kummeksuvat ääneen tupisevia kanssaeläjiään tuolla pihalla liikkuessaan.

Kivat päivät

2008-07-04T14:08:00.000+03:00

Loki on hiukan tyytyväisempi ja aavistuksen väsyneempi kuin yleensä. Avomies on nimittäin kesälomalla, joten Lokilla on seuraa paljon normaalia enemmän.

Päivittäinen valppaus nukkumisen sijaan on ainakin näin aluksi aiheuttanut myös enemmän yliväsymystä. Illalla käytös lipsahtaa useammin riehumiseksi.

Eilen oli kaksi alle kouluikäistä vierasta kylässä, ja he toivat mukanaan toimintaa. Loki tosin oli selvästi varovainen lasten kanssa, eikä hätkähtänyt vaikka välillä mätkähteli takaapäin kaksi soppakauhan kokoista kämmentä päälaelle. Siitä se tosin innostui kovasti, kun lapset kiljahtelivat ja ryntäilivät. Kokonaisuudessaan leikki oli kuitenkin paljon hillitympää kuin vaikkapa meidän kanssamme.

Kelpasi siinä omistajana rintaa röyhistellä itsekseen, kun koira osasi käyttäytyä niin kuin minä halusinkin.

Myöhästyneet synttärit

2008-06-26T22:37:00.000+03:00

Elin täysin väärässä uskossa että Lokin syntymäpäivä on tänään. No se oli eilen. Mutta eipä tuo juhlantunnetta latistanut.

Loki sai maksalaatikkokakun ja oppi uuden tempun joutuessaan sietämään juhlahattua päässä kuvien ottamisen ajan. Aika pian se oivalsi että häkkyrä on sietämisen arvoinen kun sen jälkeen saa aina namia.

Toivotamme paljon onnea 1-vuotis syntymäpäivän johdosta myös Lokin kahdeksalle sisarukselle!

Linkki kuva-albumiin

2008-06-26T10:26:00.000+03:00

Nyt digikameroiden ja kännykkäkameroiden luvattuna aikana tulee koirasta räpsittyä otoksia enemmän kuin laki salliin. Olen keräillyt Lokin poseerauksia useaan paikkaan netissä, ja alta löytyvää kuvaa painamalla pääsee tarkastelemaan yhtä niistä. Päivittelen sinne kuvia aina silloin tällöin.

Tässä kuvassa Loki kurkkii Koitelinkoskella Kiimingissä sillan välistä.

Suurinosa tässä blogissa käytetyistä kuvista löytyy tuon sivun reunasta pyörivän kuvaesityksen kautta.

Edit: tulee löytymään kunhan saan albumin toimimaan :)
Edit taas: ja nyt ne tuossa rullaavat

Ja taas nypitään

2008-06-25T10:28:00.000+03:00

Ihan vasta karvoja kiskottiin ja nyt on taas urakan aikan. Lokin talja on niin kypsää että jouhet jäävät jo harjaankin, joten aloitimme taas nyppimisprosessin. Meillä se kestää vähintään viikon ajan kun ei ole aikaa eikä viitseliäisyyttä hoitaa koko hommaa kerralla. Yleensä puoli tuntia - tunti istutaan illassa television äärellä ja samalla nypitään.

Lopullinen siistiminenkin tapahtuu vähitellen, aina kun silmiin arkiaskareiden lomassa joku sojottava tuppo sattuu. Onneksi ne korvat tosiaan tuli hoidettua jo tuossa aiemmin ja ne ovatkin nyt kasvattaneet suloisen pehmeän pikku karvan suojakseen pahimmilta itikkailloilta.

Loki ei juuri nyppimisestä perusta, mikä ei kyllä yllätä yhtään. Ei se takuulla mukavalta tunnu. Hartiat, kaulan ja selän se antaa huokaillen nyppiä, mutta takapää ja kyljet ovat niin arkoja paikkoja, että koira kiemurtelee ja yrittää luikerrella karkuun kokoajan. Tällä kerralla olen onneksi havainnut että karva irtoaa paljon paremmin kuin viimeksi, eikä nyppiminen ole itsellekään enää niin tuskaisaa. Välillä sitä kokee jopa jonkin sortin tyydytystä kun karva oikein helposti jää kouraan ja irronneiden tuppo pöydällä kasvaa.

Ainoa ärsytys ovat yksittäiset karvat, jotka tarttuvat mattoon ja vaatteisiin ja vainoavat ympäri kämppää. Juuri tämä matala karvansietokykyhän oli se syy miksi halusimme koiran, joka ei asuntoa omia aikojaan karvoilla sotke.

Juhannuksen viettoon

2008-06-19T20:24:00.000+03:00

Edellisviikon reissu meni hyvin ja Loki oli pärjännyt erinomaisesti hoidossa. Mitä nyt teki samaa kuin meillekin, eli heittäytyi maahan makoilemaan aina kun lenkki alkoi olla lähellä loppua. Sitä kun ei millään huvittaisi yleensä vielä tulla kotiin. Talvella tätä ongelmaa ei ollut kun ukko ei suostu edes istumaan kylmässä lumessa, mutta kesällä tilanne on toinen.

Loki tosin näytti kasvaneelta vaikkei se mahdollista lienekään kolmessa päivässä :) Mutta mitään pahoja tapojakaan se ei ollut ehtinyt keksiä tai protesti-ilkeyksiä tehdä. Ensimmäiset päivät se tosin seurasi lähes kokoajan metrin etäisyydellä meistä jompaa kumpaa.

Nyt alkaakin sitten ihana pitkä viikonloppu, joka voidaan kokonaan viettää koiran kanssa. On se mukavaa, ainakin näin torstai-iltanaa. Lauantaiaamuna varmasti on jo paniikki päällä, että nyt se jo kohta loppuu. Itsellä kun ei ole lomaa taaskaan tänä kesänä, niin ei ehdi oikein sellaista pitkää rupeamaa koiran kanssa viettämään. Onneksi avomiehellä sentään on kunnon loma.

Hyvää Juhannusta vaan, älkääkä seiskö veneessä!

Kotiinjättö

2008-06-12T13:00:00.000+03:00

Huomenna pitäisi aamusta lähteä reissuun ja jättää Loki hoidettavaksi yhteensä kolmeksi yöksi. Olen jo kuvitellut miljoona kamaluutta, jotka voisivat teoriassa tapahtua toiselle.

Aiemmin Loki on ollut hoidettavana yhden yönajan ja eroahdistus oli omistajalla kova. Nyt jännitys on noin kymmenen kertaa pahempi, mutta pitää lohduttautua ajatuksella, että kyllä se tästä helpottaa. Ja koira pitäisi jättää hoitoon vielä ainakin kahdesti tälle kesälle joten paras vain totutella. Onneksi hoitajat ovat luotettavia.

Hyppyjä

2008-06-09T10:39:00.000+03:00

Meillä on aina varottu, ettei Loki pääse kovin loikkimaan. Glenneillä on kuulemma taipumus vahingoittaa pentuna etutassujensa kasvua, jos ne pääsevät kovin usein ja kovin korkealta hyppimään alaspäin. Tämä siksi, koska niiden eturuumis on suhteellisen painava.

Loki ei siis ole saanut hypätä alas sylistä tai autosta, eikä edes mennä portaita alaspäin. Silti sillä esiintyi etutassuissa luun kasvusta aiheutuvia pikkumurtumia tuossa talvella ja sen seurauksena se ontui pari kuukautta. Nyt on tassut parantuneet ja Loki on löytänyt hyppimisen riemun. Se oivalsi temppuna takajaloille ponnahtamisen salamannopeasti, tokossa se tuntuu tykkäävän aina jos saa loikata esteen yli ja sohvalla loikoiltaessa se ponnahtaa syliin, välillä lupaa kyselemättäkin.

No uusin aluevaltaus onkin sitten hieman astetta kiusallisempi. Loki nimittäin alkoi järsiä tavaroita keväällä yksin ollessaan. Ajattelin tämän ehkä johtuvan liiallisen tilan tuomasta ahdistuksesta, joten laitoimme portin ovenpieleen ja Lokin keittiöön viettämään päiviään. Tämän hyppimisen keksimisen seurauksena Loki on oppinut tulemaan myös portista yli! Tällaisia piileviä kykyjä siinä ei ikinä päältä päin arvaisi olevan. Noin matala koira, eihän se voi jaksaa hyppiä minkään itseään korkeamman yli. Portti on kyllä reilusti sohvan reunaa ylempänä, mutta jotenkin koira saa rämmittyä siitä yli. Oikein pahaa tekee ajatella sitä roikkumassa portin päällä mahansa varassa.. jos tämä siis on miten tuo ylitys tapahtuu, livenä emme ole nähneet. Ilmeisesti kahdelle jalalle noustessaan Lokin ylettyvyys on varsin hyvä.

Vaan eipä auta, kunnes saadaan tuunattua porttia korkeammaksi, saa Loki vaeltaa taas vapaana talossa. Porttia ei ole järkevää laittaa kiinni koska silloin vesikuppi jää keittiön puolelle koiran seikkaillessa toisella puolella. Toistaiseksi ei mitään ole ollut pureskeltuna vaikka Loki vapaana kulkeekin, toivottavasti näin jatkuu kunnes tilanne taas korjataan.

Nyppimisen surkeus

2008-06-03T14:42:00.000+03:00

Lokin korvat jäivät keväämmällä nyppimättä muun turkin saadessa kaiken huomion. Viikonloppuna päätin paikata tämän laiminlyönnin. Korva vain on niin kovin herkkä paikka... Loki ulahteli välillä niin surullisesti, että yhden korvan työstämiseen oli pakko käyttää kaksi päivää, jottei [oma) kärsimys olisi niin valtaisa.

Tällä hetkellä kotona odottaa korvapuoli koira, jolla on toinen kuuloelin puoliksi nypitty ja toinen kokonaan. En tiedä kumpi on pahemman näköinen, puoleksi nypitty, joka näyttää kuin siinä olisi jokin kaljuuntumistauti vai kokonaan nypitty, joka näyttää säälittävältä nahkalerpakkeelta kaiken muun pörröisyyden keskellä.

Tänään urakka jatkuu. Pitää kaivaa maukkaimmat herkut kaapista toimituksen jälkeen annettavaksi, jos ei muuten niin oman särkevän sydämen lepyttelemiseksi, kun koira pitää moiseen tukalaan toimeen pakottaa.

Iloa ruohosta

2008-05-29T13:04:00.000+03:00

Eilisellä lenkillä Loki sai, painia 6kk ikäisen suomenlapinkoiran kanssa, minkä jälkeen se oli ihan väsyksissä eikä liikkunut mihinkään. Kunnes löytyi vasta leikattua ruohoa. Ilo oli ylimmillään, varsin pitkään. Ei sitä meinannut saada millään jatkamaan matkaa.

Ei liene vaikea arvata, että seurauksena piehtaroinnista oli jälleen kerran suuri määrä roskaa:

Mutta tätä en osannut nähdä ennalta, liekö liian kauan omista nurmikon kyntämisajoistani. Lokin naama nimittäin värjäytyi touhussa kuin taidottoman parturin käsissä ikään:

Liian lämmin lenkkeillä

2008-05-23T12:49:00.000+03:00

Lämpötilat eivät ole vielä kovin kesäisiltä vaikuttaneet täällä Oulun suunnalla vapunajan muutamaa kuumaa päivää lukuunottamatta. Silti Lokille alkaa välillä olla jo liian tukalaa ulkona. Kyse on varmaan osittain tottumisesta, mutta ainakin yli +10 asteen lämpötila ja aurinkoinen ilma aiheuttavat sen, että lyhyttä käväisyä pitempi lenkki käy jo kuumaksi. Varjossa lämpötila haittaa huomattavasti vähemmän mutta jos auringon säteet osuvat vaaleaan selkään alkaa koira pian läähättää.

o-ou, väsymyksen merkit

välillä pitää levähtää

Jännä juttu kun itse olin hyvilläni vaaleasta turkista mm. sen takia ettei se ole niin tukala auringossa. Miltä mahtaa kesä näyttää brindle glennien silmin...

Lokilla on myös käänteinen logiikka lämpimällä ilmalla lenkkeilyyn. Mitä kuumempi on, sitä kovempaa mennään. Minä yritän toisessa päässä remmiä hidastella ja pitää vauhdin tasaisena ettei koira ihan läkähtyisi ja toinen pöhkö painaa eteenpäin minkä pystyy, vaikka olisi jo varjossa.

Lopulta se alkaa aina pistää maate kesken lenkin. Milloin mihinkin, yleensä onneksi sentään varjoon. Eilenkin hurjassa +12 asteen lämmössä se katsoi tarpeelliseksi mennä erään pihanvaraston viereen sammaleelle piehtaroimaan, vaikka kotipiha oli 20 metrin päässä.

No varahan ei venettä kaada, ainakaan yleensä, joten olemme jo siirtyneet käyttämään pitkät lenkit ilta- ja aamuaikaan, jolloin on hieman viileämpää (ja omistaja joutuu pitämään lapasia ettei palele).

Nukkumista

2008-05-20T13:18:00.000+03:00

Kuvia nukkuvasta pennusta on helpompi saada, kuin nukkuvasta aikuisesta koirasta. Loki tuppaa nykyään havahtumaan kaikenlaiseen ääneen tai äänettömyyteen, yritti sitä kuvaa sitten ottaa nenän edestä tai viiden metrin päästä. Pentuna ongelmaa ei ollut, kuten voi vaikka nähdä tästä pentukuvasta:

Glenni on jykevän raaminsa antamaa kuvaa notkeampi eläin. Tai sitten se ei tunne käsitettä epämukavuus. Tai sitten tämä yleistys koskee vain Lokia... No joka tapauksessa monenmoista uniasentoa on nähty. Vastaan sattui mm. tämä:

Ja tämä:

Takapihalla

2008-05-19T15:32:00.000+03:00

Eilen vietimme koko pikkuperheen voimin päivän takapihalla. Ihmiset kaivoivat kuoppia, ja täyttivät kuoppia ja koira ihmetteli vieressä.

Aivan aluksi asuntoon muuttaessamme, Loki sai aina viilettää vapaana takapihalla. Näitä sääntöjä jouduttiin muokkaamaan, kun se joitakin viikkoja sitten pyrähti yhtäkkiä heppoisen vihreän puutarha-aidan läpi naapurin puolelle. Siitä lähtien Loki joutui yksin ollessaan naruun, mutta sai seurassa nauttia vapaudesta. Naru on ehkä nelisen metriä pitkä ja kiinni metallisessa tapissa joka on ruuvattu nurmikon läpi maahan. Ongelmana on se, että Loki saa aina narun kierrettyä johonkin jumiin ja istuu pian surkeana ulisemassa kun liikkumavara onkin pienentynyt puoleen metriin. Näillä eväillä kuitenkin mentiin sunnuntainakin, aluksi.

Kun menin kaivamaan jälleen uutta kuoppaa, tällä kertaa takapihan aidan toiselle puolelle, oli Loki aluksi todella surkeana ja uikutti aidan raosta. Sitten se yllättäen havaitsi mahtuvansa pusertautumalla aidan alta! Tätä minä tosin olin odottanut kaikki nämä menneet kuukaudet, mutta yllättävän kauan siinä meni. No luonnollisesti takaisin ei ollut enää paluuta. Kerran keksitty pakoreitti on aina muistettu.

Onneksi siinä vaiheessa mieleen tuli lahjoituksena saamamme juoksuvaijeri, jota aiemmin olemme olleet turhan laiskoja asentamaan, kun "ei se sieltä mihinkään lähde". No, yllättävän nopeasti tuon uusimman porsaanreiän löytymisen jälkeen vaijeri asentui ja nyt on Lokilla liikkumistilaa melkoisesti aiempaan verrattuna, mutta vapaus on muisto vain siihen asti, kunnes saamme takapihalle uuden, koiranpitävän aidan vanhan ja lahon tilalle.

Kuvassa Lokin viimeaikaista lenkkeilykäytöstä, eli tauotonta nuuhkimista. Sillä jälleen on jollakulla ihastuttavalla tytöllä juoksuaika meidän perällä. Sehän tarkoittaa, että meillä on kotona lähes tauotta surkeasti valittava koira, jota ei meinaa saada lenkiltä sisälle niin millään.

Lokin kiintymyksen kohde

2008-05-15T17:57:00.000+03:00

Loki on löytänyt ystävän takapihan pensaasta. Se hinkkaa itseään siihen aina ulkona käydessään ja näyttää nauttivan oksahieronnasta. Me muut saamme tämän suhteen hedelmänä erittäin roskaisen koiran.

Ensin hieman nojailua.

Sitten selkärapsutusta.

Päänahan kutinat pois.

Kunnon ravistus.

Ja tyytyväisyys on taattu, samoin kuohkea ja oksanpalasilla koristeltu kampaus.

Puhdas koiru

2008-05-15T08:35:00.000+03:00

Eilen Loki pääsi toisen kerran lyhkäisen elämänsä aikana saippuapesulle minun toimestani. Turkki olikin jo niin töryssä kevään pöllyävien teiden takia, että silittäessä alkoi käsiin jäädä tumma likakerros. Iltalenkillä Loki kävi vielä pyörimässä itsensä lisäsotkuun rakkaansa, naapuruston kultaisennoutajan kanssa, joten tassujen huuhtelusta luonnollinen siirtymä oli kunnon pesu.

Saattaa Loki taas vähän aikaa vältellä kylpyhuonetta, niin murtuneelta se suihkukäsittelyssä näytti, mutta puhdasta tuli ja ukko malttoi olla kunnolla pesun ajan. Ainoa ärsytys pesijälle on koiran hidas mutta sinnikäs hivuttautuminen kohti ovea, niin että välillä pitää nostaa koira takaisin suihkun alle. Naaman annoin olla rauhassa, pahimmat likatupot vain huuhtelin parrasta. Selkä sai kuitenkin kunnon saippuakäsittelyn ja kylläpä se nyt tuntuu erilaiselta. Melkein kuin pentuturkkia silittelisi, niin iso ero on entiseen. Tosin Lokin kohdalla se melkein pentuturkki vielä onkin, sillä vieläkään ei ole täysin aikuisen karhea karvakerros kasvanut.

Yöllä koira oli aika ihmeissään kun omistajat kampeutuivat sängystä kesken unien katsomaan jääkiekkoa, mutta takapihavisiitin jälkeen Loki könysi sohvalle meidän seuraksi ja ensimmäistä kertaa malttoi nukkua siellä. Yleensä se loikkii varsin pian takaisin lattialle. Ilmeisesti väsymys oli tarpeeksi kova, niin ettei se uskaltanut nukkua kauempana vaan piti parhaana vahtimiskeinona vetää hirsiä kosketusetäisyydellä.

Loki loistaa, hetken

2008-05-12T12:38:00.000+03:00

Eilen oli harvinainen tokoreissu, Lokilta nimittäin löytyi korvia myös minulle.

En tiedä oliko kyse siitä, että koira ei ollut halunnut aamuruokaa ja oli siten varsin nälissää, vai siitä että minulla oli erikoisherkkuna kanan palasia makkaroiden seassa vaiko mahdollisesti siitä, että ei oltu enää ensimmäistä kertaa ulkokentällä harjoittelemassa. Pääasia oli, että Loki kuunteli ja otti kontaktia ihan eri malliin kuin viikkoa aiemmin jolloin siirryttiin ensikertaa sisätiloista ulos harjoittelemaan.

Kyllä se vieläkin otti välistä vauhtia ja ryntäsi sattumanvaraiseen suuntaan aina silloin tällöin, mutta siinä välissä se katsoi nätisti silmiin ja teki mitä pyydettiin. Väliaikoina se kyllä edelleenkin huusi ja voivotteli, lähinnä kai ylenpalttista intoaan, äänekkäämmin kuin kukaan muu koko isolla kentällä. Silti kehujakin tuli ohjaajilta aina välillä kauniista tuijotuksesta.

Kaikenkaikkiaan mukavimmat reenit pitkään aikaan. Nyt pitäisi seuraavaksi harjoitella paikallaan pysymistä, Lokilla kun on aivan liikaa virtaa vielä, jotta se malttaisi jäädä paikoilleen kun makkarat siirtyvät kauemmas.

Takaumia talvelta

2008-05-12T10:55:00.000+03:00

Alkoi tuossa suorastaan hävettää, kun huomasin miten laiskasti olin Lokin ja meidän yhteistä taivalta talven aikana raportoinut, joten otanpa tässä vähän lisää kertausta.

Lokin sisäsiisteys ensin, ei siksi että se olisi mitenkään tavatonta vaan siksi, että sen tiimoilta sattui hassu, tai enemminkin tyypillinen tapaus uutena vuotena. Loki ei välittänyt raketeista tuon taivaallista. Kaveripariskunta oli viettämässä meillä vuoden vaihtumista oman partacolliensa kanssa, joka puolestaan pelkää pauketta kovasti. Tällä narttu partiksella oli myös juoksu menossa ja alle puolivuotias herra oli ihmeissään.

No siinä iltaa istuttaessa juttua tuli Lokin sisäsiisteydestä, jota tuohon aikaan oli jatkunut jo toista kuukautta, eikä koira ollut hätkähtänyt edes muutosta uuteen asuntoon. Saman aikaisesti, kun päästin suustani sanat "Loki on ollut jo ainakin 6 viikkoa pissimättä sisälle" alkoi takaani kuulua lorotus ja poika siellä tyytyväisenä helpotti itseään olohuoneen matolle. Ilmeisesti juoksuista kärsivällä vieraallamme oli jotain tekemistä asian kanssa, sillä toiste moista ei ole tapahtunut. Loki tosin merkkasi vielä vähän ajan päästä saman maton uudestaan, mutta juuri tuolla matolla oli narttukin yönsä viettänyt, joten hajut olivat kai tallessa.

Asumme nykyään ihanalla paikalla erään Oululaisen järven lähellä ja talvella Loki pääsi nauttimaan vapaudesta järven jäällä. Vapautta tosin oli pakko hiukan rajoittaa kun varttuneempi ja itsevarmempi ukkeli päätti eräänä päivänä olla kuuntelematta ja lähti painelemaan omia aikojaan metsäpoluille. Silti vapautta ei ole täysin riistetty, alettu vain valvoa paremmin. Loki ei kärsi minkään sortin arkuudesta, joten sen ei voi luottaa pysyvän lähistöllä jos näkö- tai hajupiiriin ilmaantuu jotain kiinnostavampaa.

Hormooneja

2008-05-08T18:27:00.000+03:00

Loki on kasvamisen ja ruokahalun saavuttamisen lisäksi saanut takaisin alkuvuodesta vaivanneen humputusintonsa. Viettien kohteiksi käyvät kyllä omat lelut ja nukkumatyynyt, mutta suurinta himoa tietysti aiheuttavat jalat.

Loki ei vieläkään tunnu olevan ihan tietoinen pakkomielteestään, kunhan vain tietää sen, että kun jotain on mahan alla, alkaa lantio liikkua. Niinpä se on itsekin varsin hämmentyneen näköinen puolet ajasta, mutta se ei estä sitä jatkuvasti pyrkimästä jalkojen kimppuun. Emme anna Lokin toteuttaa itseään jalkojamme hyväksikäyttäen, mutta silti koira jaksaa jatkuvasti kiehnätä ja vahtia jalkoja, niin että suunnilleen joka ilta koiran innostettua itsensä kunnon vauhtiin, se juoksee jatkuvasti koipien seassa niin että kävely on melko vaikeaa.

Hankalinta on se, että sohvalla ei saa enää istua rauhassa. Joko Loki pyörii ja haastaa jaloissa lattialla, tai mikäli jalat nostetaan sohvalle, se pomppii ja nojailee surkeana sohvan reunaa. Eilen illalla se innosti itsensä niin kovaan vauhtiin, että tuli perässäni sänkyyn, joka on kiellettyä.

Eipä asia muuten varmaan ongelmallinen olisi, mutta terrierimme muuttuu täysin kuuroksi kun himot iskevät. Lisäksi myös vieraskoreus häviää ja siinä sitä ollaan nolona selittelemässä. Lokia saa väsymykseen asti kiskoa niskasta alas ei:tä toistellen ilman mitään vaikutusta.

Kuvassa tyypillinen iltanapotus sohvan reunalla haikea katse silmäkulmassa.

Aikuistumista

2008-05-04T21:45:00.000+03:00

Tottelevaisuuskoulun lisäksi Lokille kuuluu paljon muutakin.

Noin 7 kuukauden iässä se alkoi harjoitella jalannostoa, jonka se sitten otti kunnolla käyttöön kun naapuruston kultainennoutaja sai juoksut.

Pentuturkki alkaa vähitellen olla historiaa kovan nyppimisen jälkeen ja alta paistaa vähitellen jouhimainen oranssi 'oikea' karva.

Loki on myös alkanut vähitellen syömään enemmän. Nykyään vain noin joka kolmas tai neljäs ruoka jää syömättä, kun ennen se söi suunnilleen joka toisen. Massaakin on jo 'hurjat' 16kg.

Nielurisat tulehtuivat tuossa keväämmällä ja aiheuttivat kovaa köhimistä, joka helpotti antibiooteilla. Nyt yskä on tullut lievempänä takaisin ja uusi antibioottikuuri odottaa apteekissa hakemistaan.

Ensimmäinen madotuskin on jo takana ja pillerit menivät koiran kurkusta alas kohtuullisen kivuttomasti ja namien seuraamana. Matokuuri olikin aivan ajallaan sillä nopea kevään tulo on sulattanut takapihan, jossa Loki nykyään viihtyykin pitkiä aikoja kerrallaan vahtimassa talon takana kasvavaa metsikköä.

Siinäpä oli tiivistelmä viimeisestä puolesta vuodesta :) Lisää toivonmukaan nopeammalla päivitystahdilla jatkossa.

Tottelevaisuutta

2008-05-04T21:33:00.000+03:00

Loki on kevään kulkenut tokossa ja edistystä on tullut noin samaa vauhtia kuin maali kuivuu.

Suurin osa harjoiteltavista asioista sujuu kotosalla, mutta koira muuttuu monen muun tavoin kuuroksi harjoituksissa. Ongelma tässä on se, että Loki ei ole namin perässä juoksevaa tyyppiä, ja vaikka sen pitäisi ilman ruokaa koko päivän ennen harjoituksia, kiinnostavat makupalat korkeintaan puolituntia.

Sopivaa kiinnostuksen herättäjää etsittäessä, pitänee yrittää hidasta lähestymistapaa ja lisätä häiriöitä vähitellen kotona ja lenkeillä, josko koirakoulun muut kaverit lopulta menettäisivät hohtonsa 10 kuisen ukkomme silmissä.

Neljä ja puoli kuukautta

2007-10-29T08:28:00.000+02:00

Loki on jo iso poika. Sisäsiistikin se on onnistunut olemaan jo viikon. Rakon venymistä on tosin pisimmillään testattu vain kuusi tuntia mutta tärkeintä onkin ettei vahinkoja/protestipisuja ole tullut myöskään omistajien ollessa kotona.

Ulkonakin koira on taas alkanut viihtyä paremmin. Tosin vieläkään ei ole kyse reippaasta ulkoilusta lenkin merkeissä vaan yleensä pyöritään tietyllä alueella edestakaisin.

Temppuja olemme harjoitelleet lisää. Lokilla meni jonkin aikaa oivaltaa kyljelleen meno namipalasta, mutta nyt kun se on tämän hoksannut, se haluaakin kierähtää samantien selälleen tai jopa ympäri. Saa nähdä miten sen saa erottamaan nämä eri asennot vaikka onhan se kierähdyskin melko hieno! Kyljelle oppiminen auttaisi hoitotoimenpiteissä ja pitäisi oppia siksi.

Ruuan kanssa on taas hiukan nirsoilua. Hetken meni hyvin piimän kanssa mutta sitten Loki oksensi parina päivänä joten jätimme piimän testiksi pois eikä oksaa ole tullut sen jälkeen. Omat naput eivät kuitenkaan vieläkään kuulu suurimpiin herkkuihin.

Turkki lähti

2007-10-10T15:11:00.000+03:00

Viime viikonloppuna oli Lokilla jännät paikat. Lauantaina piti olla niinkin pitkään kuin kuusi tuntia yksin kotona. Koska naapureilta ei ole mitään kuulunut ja ukkeli oli kuin vasta herännyt palatessamme, lienee syytä olettaa että kaikki meni hyvin. Ja mikäli ikävä oli vaivannutkin, se unohtui hetkessä sillä Lokin kasvattaja ja 'hoitotäti' eli kaksi vuotias glennineiti tulivat kylään.

Siinä meni pitkät pätkät leikkiessä ja ihmetellessä tuota tuttua mutta isoa ja mustaa glenniä, joka myös näytti jämäkästi kaapin paikan pennulle. Sitten koitti uusi koettelemus nimittäin nyppiminen. Vaikka se kasvattajalta sujuikin nopeasti ja taitavasti, oli se varmasti Lokille melko shokki että yhtäkkiä joutuu pitkiksi ajoiksi pöydälle ja karvaa kiskotaan minkä keretään. No, uutta luuta sentään sai syödä samalla.

Lopulta ukkeli oli vaalea kuin olkikasa ja melkein yhtä pörröinen kaiken mustan pentukarvan lähdettyä. Pehmeä villa saa sen nyt muistuttamaan entistä enemmän pehmolelua. Niistä puheenollen Loki saikin uuden kaverin; keltaisen pehmolelukoiran nimeltä Keltti. Se saa melkoista kyytiä, mutta toistaiseksi vasta yksi tikkaus on revennyt ja korjauksen jälkeen sekin on kestänyt ihan hyvin. Keltin päälle on myös mukava laskea pää päiväunien ajaksi.

Loki yllättää

2007-10-02T15:59:00.000+03:00

Tänään tapahtui jotain ihan uutta. Loki ei ole tähän mennessä pitänyt vesi sateesta pisaraakaan. Kannamme sen aina pihasta jonkin matkaa (jotta se oppisi että pihaan ei tehdä tarpeita) ja jos vettä sattuu tulemaan, se tulee myös kovaa vauhtia takaisin tuon matkan. Siksi viemmekin sen sateella aina vielä vähän kauemmas, että matkaa olisi tarpeeksi, jotta se ehtisi tirauttaa asiansa vaikka kuinka kiire on.

Tänään tuli vettä oikein kunnolla ja Loki jopa tuntui yrittävän vältellä syliin nostamista kun minulla oli märät vaatteet päällä. Mutta ulos päästessä se toimikin ihan eri tavoin kuin yleensä. Loki ei nimittäin ikinä vielä ole vapaaehtoisesti suunnannut metsään polulle, vaan jopa vierastanut polkua hieman. Tänään se melkein juoksi sinne. Sitten se äkersi asiansa polulle ja jatkoi vain eteenpäin. Lopulta kun polku tuli ulos metsästä, jatkui Lokin matka edelleen pois päin kotoa toisin kuin koskaan ennen ja vaikka vettä tuli niin, että omistajaakin alkoi jo häiritä.

Niin kaukana kotoa ei ollakaan vielä kävelyllä käyty, eikä varsinkaan sateella. Silti koira vaikutti vähintäänkin tyytyväiseltä, lirautteli pari kertaa ylimääräisiä pisaroita matkalle (minkä tulkitsen jonkinlaisena merkkailun esiasteena) eikä millään olisi halunnut sisälle kun mukava ohikulkija täti niin kivasti jututti. Sisällä kuivailtiin pitkään ja hartaasti ja villiysaste oli märällä koiralla melkoinen!

Yhä olen ihmeissäni, mutta mikäs sen mukavampaa kuin yllätyksiä täynnä oleva yhteiselämä :)

Kehitystä

2007-09-28T21:48:00.000+03:00

Loki osaa jo antaa tassua, mennä maahan, istua, pyöriä ympäri ja ottaa katsekontaktin. Mutta vain kun sille näytetään käsimerkkejä siitä mitä halutaan. Puhe tuntuu olevan vielä täyttä hepreaa. Myöskään katsekontaktia tai mitään muutakaan reaktiota on mahdoton saada jos satutaan olemaan ulkona ja lähistöllä tai kauempanakin tapahtuu jotain mielenkiintoista. En minä toki palveluskoiramaista tottelevaisuutta kolmekuukautiselta pennulta odotakaan :) Olen enemmänkin yllättynyt että se on oppinut noinkaan paljon!

Välillä opit toki unohtuvat ja sisäsiisteys on yhä haave vain, eli eiköhän meidän pentu ole edelleen pentu niin kuin pitääkin :)

Kolme kuukautta täynnä

2007-09-22T12:50:00.000+03:00

Nyt on Loki jo iso poika. Kolme kuukautta tuli viikon alussa täyteen ja toissa päivänä saatiin rokotuksetkin. Mitään ylimääräisiä oireita ei tullut, ei edes kuumetta seuraavana päivänä. Koira riehuu ihan entiseen malliin.

Ostettaessa Lokilla oli vain yksi kives, mutta nyt on toinenkin laskeutunut eli taivas on rajana harrastuksille. Vaikka en olekaan kovin innostunut näyttelyistä, olisi kuitenkin ihan kiva käydä katsomassa miten Loki pärjäisi. Näkisihän se ainakin paljon muita koiria jos silloin tällöin käytäisiin näyttelyissä. Tietysti mieluiten lähi alueilla, etelä-Suomeen on jo melkoinen matka täältä meiltä.

Loki on vähentänyt puremista kovasti. Olemme pahimpien riekkumisten rauhoittamiseksi käyttäneet vesisuihkepulloa ja räminäpurkkia, joilla on ollut jopa yllättävän hyvä vaikutus. Vieläkin pentu hampailla usein kokeilee mutta aika harvoin uskaltaa enää kunnolla tokaista.

Sisäsiisteys on vielä kaukana. Tänäkin aamuna tuli aamuruuan jälkeen pökylät sisälle, sillä ulkona tuli vettä eikä Loki alkanut millekään muulle kuin pissalle, jonka jälkeen piti päästä kamalaa kyytiä takaisin sisään.

Maahan meno ja istuminen ovat alkaneet sujua ihan kohtuullisesti. Ei Loki vieläkään pelkkää käsky sanaa hoksaa tai sitten se ei halua tehdä ilman namia houkuttimena, mutta suunta on oikea. Myös katsekontaktia on harjoiteltu kovasti laittamalla kädet levälle sivuille ja palkitsemalla koira vasta, kun se malttaa tuijottaa nyrkkien sijasta silmiin. Myös lenkillä 'katso' komento toimii aika hyvin. Vierellä kulkeminen ja samalla katsominen ei onnistu.

Tapauksia

2007-09-16T10:01:00.000+03:00

Loki sai sitten jo ensimmäisen taisteluarpensa yksitoista viikkoisena. Joku tai jokin oli tökänny pikku kuonon varteen reiän joka tulehtui ja paisui patiksi. Me emme tienneet tästä mitään, ihmettelimme vain kun koira nukkui lähes kokonaisen päivän eikä syönyt juuri mitään. Seuraavana päivänä tuo patti puhkesi ja valui visvaa ja verta. No siinähän paniikki syntyi meille, kun taas Lokia puhkeaminen tuntui helpottavan ja se alkoi taas riehua ja rellestää.

Soitimme auttavaan puhelimeen jossa lääkäritäti neuvoi puhdistamaan ja puristamaan (mikäli mahdollista) märkää pois pipistä. Koska oli sunnuntai, teimme tämän ensi avun itse ja kärsimme koiramme surkeasta ulinasta sydänjuuria myöten. Maanantaina sitten eläinlääkäriin jossa hurjan reippaalle pikkuiselle määrättiin antibioottikuuri.

Patin puhkeamisen jälkeen ei Loki ole tuntunut pipiään juuri muistavankaan. Antibiootit menevät alas kivutta, tosin laitamme ne suoraan sen suuhun itse ettei tarvitse arpoa menikö tabletti alas asti. Eikä käytäntö tunnu Lokia häiritsevän vaan se nielaisee kiltisti ja saa namin palkaksi. Haava on nyt melkein viikkoa tapauksen jälkeen jo ummessa ja turvotus laskenut. Antibiootteja on vielä pari päivää jäljellä ja sitten olisikin edessä ekat rokotukset.

Tällä välillä Loki on myös edistynyt hienosti opetellessaan talon tapoja. Istuminen ja maate meno onnistuvat namin avulla (ei siis pelkästä käskystä vielä) tosin istumista Loki tarjoaa jo aika usein ihan kaiken varalta. Katsekontaktin se on myös hienosti tajunnut, vielä kun ottaisi sitä aina, eikä vain silloin kun sattuu huvittamaan.

Sisäsiisteyden kanssa ollaan taisteltu, välillä paremmalla ja välilä huonommalla menestyksellä. Ukko alkaa kuitenkin tunnistaa pissi komennon, vaikka ei aivan varmuuudella toki sitä vielä itse toimintaan yhdistä. Se on myös jo muutaman kerran onnistunut itse ilmoittamaan meille milloin olisi tavaraa tulossa, inisemällä ja örisemällä. Meillä isommilla se harjoittelu vasta menossa onkin, että tajuaisimme tiedoksiannot.

Ruokailut tuottavat myös päänvaivaa. Loki alkoi jättää ruokailuja väliin koskematta juuri lainkaan turvotettuihin vetisiin napuihinsa. Päätimme kokeilla kuivilla, jotka maistuvat erinomaisesti. Saimme kuulla myös kasvattajalta että muissakin sisaruksissa löytyy yksilöitä jotka tahtovat ruokansa rouskuvana. Nyt onkin ongelma enää siinä, miten koiran saisi syömään enemmän. Se ei meinaa millään jaksaa/haluta syödä koko annosta. Sen syömistaktiikka on muutenkin mielenkiintoinen. Ensin syödään vähän, sitten käydään mutka muualla ja syödään taas vähän lisää ja taas mutka muualla, näin emme juuri koskaan osaa sanoa milloin se todella lopettaa syömisen, paitsi tietysti kun se hiippailee esimerkiksi omalle paikalleen. Välillä Loki joutuu myös odottamaan isoa röyhtäisyä, ennen kuin mahaan taas mahtuu lisää sapuskaa. Myös hikka vaivaa aina ruuan päälle ja vielä yksi kuivaruuan ilo ovat aromikkaat kaasut, joita Loki tietysti päästelee surutta.

Arjen opettelua

2007-09-06T17:36:00.000+03:00

Nyt on takana ensimmäisen neljän päivän totuttelu toisiimme ja edessä astuminen arkeen. Pentu on jo harjoitellut kaksi päivää yksinolemista, sillä olemme avopuolison kanssa molemmat töissä. Onneksi työt ovat joustaneet ja työpaikka sijaitsee lähellä niin, että on ollut mahdollista käydä päivisin ruokkimassa ja hoitamassa pentua.

Loki on pärjännyt hienosti. Naapureita en ole vielä haastatellut siitä kuinka pitkät itkusessiot kotona päivisin vallitsevat, mutta aina kun olemme parin tunnin jälkeen tulleet kotiin, on koira ollut kiltisti omalla paikallaan nukkumassa. Joka kertaan kuuluu myös vakiona yksi keltainen lammikko milloin missäkin, mutta isompaa asiaa ei sisälle ole yksinollessa sattunut. Eikä kyllä muutenkaan. Koko kanssamme viettämänsä kuuden päivän aikana Loki ei ole laskujeni mukaan kakannut sisälle kuin kahdesti tai kolmesti ja nämä vahingot sattuivat aivan ensimmäisten päivien aikana. Öisin se nukkuu kuin enkeli, vaikka parina viime yönä onkin käynyt kokeilemassa välillä nukkumista myös muualla kuin omassa pedissään.

Olemme myös opetelleet kaikenlaista koskettamista, jotta hoitaminen olisi helppoa myös sitten kun glennimme kasvaa muhkeaksi urokseksi. Harjoitteluun on kuulunut niin hampaiden kuin turkinkin harjaamista, sekä silmien että korvien putsaamista. Pian pitäisi varmasti kokeilla kynsienkin katkomista, tassuihin ainakin saa koskea hienosti. Onneksi kasvattajan luona on tehty hyvä pohjatyö ja Loki antaa koskea itseensä todella hyvin. Ainoa ongelma on pentumainen taipumus pureskella innoissaan kaikkea lähelle tulevaa mutta uskon, että siitä tavasta päästään pian eroon ja tuloksena on hoitamisen salliva ja siitä jopa pitävä koira.

Oma aika on jäänyt viimeaikoina vähälle, mutta eipä tuo ole myöskään haitannut. Mielelläänhän sitä viettää aikaa tuollaisen söpöliinin kanssa, varsinkin kun pitää mielessään, että mitä paremmin ja huolellisemmin nämä alkuajat hoidetaan, sen mukavammin yhteiselo sujuu myöhemmin. Tästä jo hyvänä esimerkkinä tuo matka sisäsiisteyteen. Mielestäni on melkeinpä uskomatonta, että näinkin lyhyen ajan jälkeen Loki on jo niin hienosti tottunut rytmiimme, ettei tee asioita sisälle meidän ollessamme kotona, paitsi jos itse munaamme, emmekä vie sitä ajoissa ulos.

Viikonloppuna tapaamme lisää aikuisia koiria. Toivotavasti sujuu yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin Loki ei pelännyt juuri lainkaan ja leikki mielellään isompiensa kanssa.

Koira onnellisesti kotona!

2007-09-02T11:18:00.000+03:00

Valtavasti kerrottavaa tälläkertaa. Haimme pikku Lokin lauantaina Ylöjärveltä ja nyt on ensimmäinen yö uudessa kodissa takana.

Lokia ei meinannut erottaa sisaruksistaan millään, ja mikrosirunlukija auttoi tässä. Tietysti olisi mukava ajatella että nyt muutaman tunnin yhteiselon jälkeen Lokin jo tunnistaisi mutta enpä menisi vannomaan ;) Vaikka on se kyllä melkoisen roteva poika, ei lihava mutta roteva. Tassut ovat myös isot.

Viimeisten leikkien jälkeen Loki pestiin ja kuivattiin. Se sai vielä tallustella pihalla emonsa kanssa ja sitten tälläydyttiinkin autoon. Paluumatka sujui yllättävän hienosti. Tunnin välein pysähdyttiin pissatauolle ja muuten Loki nukkuikin lähes koko matkan. Mitä nyt välillä jyrsi hiukan makuualustaa. Ensimmäisen pissitauon jälkeen meinasi tulla hätä kun mentiin takaisin autoon mutta toisella kerralla tuli vain pari epätietoista inahdusta ja sen jälkeen sujui lähtökin aina isommitta kommenteitta.

Perillä Lokilla oli parljon energiaa ja ruokailun jälkeen piti sen kanssa istuskella lattialla leikkimässä pitkä aika. Se olisi kovasti halunnut purra minua, erityisesti lahkeista ja varpaista ja sinnikkäästi minä kielsin ja sinnikkäästi Loki yritti purra. Mutta eiköhän me pian päästä yhteisymmärrykseen tässäkin asiassa, viimeistään kun hampaat ovat vaihtuneet niin ettei niitä enää kutita.

Yö puolestaan meni ilmiömäisesti! Jo illalla Loki tallusti omatoimisesti valmiiksi laitetun nukkumapaikan luo ja päätti sen kuuluvan itselleen. Me emme ehtineet edes esitellä koko petiä sille. Makuualusta on kankainen patja jossa on reunat ja tämän päälle olemme sijoittaneet Ventapad -huovan tuomaan lisäpehmeyttä ja -eristystä lattiasta. Paikka tuntuu miellyttävän sillä pikkumies suuntaa sinne aina itse kun alkaa väsyttää. Peti sijaitsee keittiön perällä nurkassa kahden kaapin välissä joten sieltä näkee koko alueen, mutta joka puolella on seinää turvana.

Yöksi siirsimme pedin makuuhuoneeseen sängyn viereen, siltä varalta että koiralla tulisi koti-ikävä. No Lokihan tallusti suoraan omalle paikalleen ja nukahti. Kerran taisi yön aikana ynähtää niin että ojensin käden vaan kun sai sitä haisteltua, käänsi kylkeä ja jatkoi unia. Näin siis koko yön! Ei itkun pisaraakaan. Kerran Loki kävi yön aikana juomakupilla keittiössä ja yhdet pissat oli tehnyt lattialle huomaamattani, mutta muuten kyllä kaikki meni noin kymmenen kertaa paremmin kuin uskalsin mitenkään odottaa.

Aamulla saatiin jopa kahdet kakat ulos! Kolmannet pääsi lipsahtamaan sisälle ja toisen ruokailun jälkeen seisoskeltiin ties kuinka kauan ulkona ilman pökylöitä. Nyt koiru onkin nukkumassa ja me odottelemme puolivalmiustilassa heräämistä, sen jälkeen kyllä takuulla tulee ainakin pisu. Eilen poika sai ruokaa niin epäsäännöllisesti kun automatkan takia ei saanut päivällä syödä, että eipä tuo kummakaan ole jos ei ihan vielä ole mahan toiminta normaalia.

Ulkonakäynti on taitolaji. Meillä ei ole omaa pihaa kuin ihan pikku pläntti etupihan puolella, emmekä halua opettaa asioiden tekemistä siihen tai talonyhtiön yhteisen etupihan alueelle. Merkkien ilmaantuessa toinen meistä koppaa Lokin syliin ja pujottaa hihnan, toinen pukeutuu ulkovaatteisiin ja ottaa sitten koiran, ja suuntaa talon taakse kävelytien varteen jossa pentu vasta lasketaan maahan. Yleensä pisu tuleekin heti.

Loki on varsin utelias eikä sillä yleensä ole mitään kiirettä takaisin sisälle, joten kiertelemme ja ihmettelemme kaikessa rauhassa maailmaa. Harmittaa kyllä ettei lähellä ole oikein aluetta, jossa pennun uskaltaisi päästää irti. Luotan kyllä siihen, että se tulisi lopulta meidän luoksemme takaisin, mutta pelottaa mitä tapahtuu jos paikalle sattuu iso koira tai auto tai vastaava, joka pientä varmasti kiinnostaa. Vaan pitäähän noita muitakin koiria pian ryhtyä tapailemaan.

Pitkä odottelu

2007-08-29T13:16:00.000+03:00

Vielä on muutama päivä jäljellä ennen pennun hakumatkaa ja tuntuu, että tunnit kulkevat töissä normaalia hitaammin. Välimatka kasvattajalle on pitkä ja takaisin tullessa varmasti vielä pidempi kun pientä pitää pissittää useasti matkan aikana. Toivon mukaan sää on kohtuu viileä ettei autossa tule tukalaa. Kuivaakin saisi olla niin olisi autolla ajokin mukavampaa.

Vaikka aika toisaalta tuntuu pitkältä, tekemistäkin löytyy. Pitää miettiä kaikenmaailman kysymyksiä valmiiksi kasvattajalle, hommata koiralle tarvikkeita kuten ruokakupit ja hihna ja miettiä pedille paikka. Asuntoakin on koitettu muuttaa pentuturvalliseksi eli peitellä johtoja ja nostaa pois ulottuvilta kaikki mikä saattaisi teräviä hampaita kiinnostaa. Myös portti asennettiin keittiöön, jotta aluetta voidaan rajata alkuun pienemmäksi. Rahaa on luonnollisesti palanut ;)

Tähän päälle tietysti joka puolelta tursuaa omaksuttavaa tietoa koulutuksesta ja kasvatuksesta ja kaikesta mikä pitäisi ottaa huomioon ja tulla selkärangasta, jotta koiran kanssa voisi toimia johdonmukaisesti.

Pahin ongelma on kuitenki se, että koiralle ei ole vielä nimeä :D Ei meidän, eikä kasvattajan puolesta. Emme ole päässeet avokin kanssa yhteisymmärrykseen sopivasta kutsumanimestä eikä kasvattaja ole vielä päättänyt minkä keksimistään nimistä antaa millekin pennulle. Tosin sitäkään ei vielä ole päätetty mikä pentu meille myydään :) Vaan eiköhän kaikki selviä.

Vielä 68 tuntia...

Kotosalla taas

2007-08-13T14:03:00.000+03:00

Kävimme siis häiritsemässä kasvattajien arkea eilen sellaiset nelisen tuntia ja saaliina melkein sata kuvaa ja kourallinen videopätkiä! Suurin osa tietysti on pelkkää vaaleanruskeaa blurria kun en kehdannut kokoajan salaman kanssa räpsiä, mutta on siellä monta hyvääkin kuvaa. Videoita en ole vielä äänen kanssa uskaltanut katsoakaan :P

Pienillä koirilla on kyllä hengästyttävä vauhti päällä. Ne olivat nyt yli viisi viikkoisia ja ehtivät vierailumme aikana kakkia, leikkiä, nukkua, syödä, kakkia ja leikkiä vähän lisää ja nukkua sitten taas. Yhdeksänpäisestä joukosta erottui jo nyt omia persoonia vaikka suurimman osan ajasta koiria ei toisistaan olisi erottanut varmaan emokaan.

Sylissä pienokaiset tuntuivat niin kovin hentoisilta. Painoa ei vielä ole kertynyt paljoakaan ja pehmoinen pentukarva tuntui melkein silkkiseltä. Toki näillä pennuilla oli jo varsin tuntuvat hampaanalut, joita oli kiva teroitella suurinpiirtein kaikkeen liikkuvaan tai liikkumattomaan. Myös ääntä riitti pienoisesta unitussahtelusta ärhäkkään penturähinään ja kaikkeen siitä väliltä. Emon vieraillessa pentuaitauksessa imettämässä, kävi sitä kyllä vähintäänkin sääliksi terävien ja innokkaiden suiden ympäröimänä.

Vierailumme oli viihdyttävyytensä lisäksi myös antoisa ja kuulimme jälleen paljon arvokasta tietoa pennuista, glenneistä ja noin koiraelämästä yleensäkin. Lisää kysymyksiä tulee takuuvarmasti taas pian mieleen ja onneksi kasvattaja vaikuttaakin antavan apua mielellään.

Pennunhakupäiväkin on jo sovittu... :)

Jännitystä osa 2

2007-08-11T12:38:00.000+03:00

Kuvassa näkyy tämän kesän siilinpoikanen joka sattui vastaan käydessäni lenkittämässä vanhempieni luona asustavaa 12-vuotiasta ceskyä. Joka ei muuten kiinnittänyt tuhisijaan mitään huomiota.

Kyllä se haluamamme rotu glenni sitten lopulta on. Nyt ollaan matkalla kasvattajan luokse tapaamaan glennipentuja ensimmäistä kertaa. Toivottavasti kasvattajalla/kasvattajilla on ollut aikaa miettiä kenelle minkäkin pennun myisivät niin saisimme paremman kuvan siitä onko yksilö meille sopiva. Eihän siinä parin tunnin tapaamisen aikana paljon ehdi koiran luonteesta selville saada. Luultavasti ovat vaan kaikki niin suloisia että menee ihan lässyttämiseksi omalla kohdalla eikä viitsi mahdollisia videoitakaan katsoa kun oma ääni lepertelee taustalla. Pitäisi varmaan kirjoitella ylös kysymyksiä kasvattajalle kun mielessä pyörii kaikenlaista koulutuksesta ruoka-aikoihin ja rokotusikään.. Netti on tietysti nykyään verraton tietopankki mutta monen vuoden kokemukseen luotan kyllä ehdottomasti ensinnä.

Jännitystä

2007-08-10T07:48:00.000+03:00

Vihdoin ja viimein kasvattaja päästi meidät piinasta ja kertoi päättäneensä yhdeksän miniglennin omistajat. Me olemme valittujen joukossa! Menemmekin heti sunnuntaina katsomaan miltä pallerot näyttävät, ja tällä kerralla aion ottaa niin paljon kuvia, kuin vain kehtaan.

Puolivahingossa törmäsimme tässä välissä myös toiseen koirarotuun, Espanjan vesikoiraan, jota olemme sittemmin pohtineet, ensin kakkosvaihtoehtona glennille ja sitten ihan tasavertaisena kilpailijana. Kävimme myös katsomassa rodun edustajaa ja olemme jututtaneet sekä yhtä omistajaa, että paria kasvattajaa. Nähtäväksi vielä jää kumpaan päädymme.. päätös tietysti vaikea.

Toinen rotu on rauhallinen, aavistuksen itsepäinen ja persoonallinen. Toinen taas vilkas, tottelevainen ja oppivainen, täynnä energiaa ja intoa. Ja tämä tietysti vain teoriassa, yksilöthän ovat aina kaikki erilaisia. Haluaisimme koiran, joka jaksaa olla innostunut harrastamisesta, mutta viihtyy myös rauhassa kotosalla. Molemmissa roduissa on tällaisia yksilöitä. Pitänee toivoa, että kasvattaja on saanut jo hiukan vihjeitä pentujen luonteista ja voi vinkata minkä kerän meille luovuttaisi, jolloin voisimme päätellä olisiko se meille sopiva tapaus.

Raporttia seuraa koiravierailun jälkeen.

Pentuja!

2007-06-29T14:10:00.000+03:00

Löysimme Tampereelta mukavan kasvattajan, jolla oli todellakin uutta verta tuloillaan. Nyt tämä pentue on juuri syntynyt ja ensimmäiset kuvat yhdeksästä pallerosta tulivat sähköpostiini keskiviikko-iltana. Ei varmaan tarvitse sanoa miten suloisia ne olivat.

Toivottavasti kaikki etenee hyvin ja saamme sieltä joukosta oman karvanaaman. Ainoa arveluttava asia tällä hetkellä on hinta, jota joudumme valitettavasti miettimään vielä hieman, koska minä olen vain kesän ajan töissä ja niillä rahoilla pitäisi talvi pärjätä.

Saapi nähdä mihin tulokseen tulemme. Pentuja saa kuulemma mennä katsomaan elokuussa. Siihen mennessähän päätöksen on synnyttävä tai ne pienokaiset vievät sydämen niin ettei vaihtoehtoja jää ;)

Perheenjäsentä etsimässä

2007-05-14T21:11:00.000+03:00

Koiran etsinnät ovat jatkuneet jo puolisen vuotta ja nyt on rotu vihdoin päätettynä. Se tulee olemaan Glen of Imaalinterrieri.

Nyt on sopivan kasvattajan ja pennun etsintä käynnissä. Haaveilemme vehnän värisestä urospennusta.

Yksi sellainen kasvattaja on ainakin tiedossa, jolle ehkä on pentue tulossa loppukesäksi. Toivottavasti kaikki menee hyvin odottavalla emolla. Ensi viikolla pitäisi kuulua sanaa siitä mitä ultraäänessä on näkynyt.