Ja mukava kun koitti. Miinuspuolena koiran suihkuttelureissujen lisääntyminen, kun lumi tahtoo paakkuuntua mahaan ja tassuihin, mutta samalla ovat kyllä pikkukivet ja muut roskat ilahduttavasti vähentyneet nurkista.
Loki sai hieman myöhässä matokuurinsa vasta viime sunnuntaina. Valitettavasti polla ei minulla säteillyt ja Loki sai samana iltana myös mehevän hirven luun moneksi tunniksi työstettäväkseen. No seurauksena odotteli eilen kotiin tullessa ympäri asuntoa pieniä jauhoisia kakkapökylöitä.
Vaan oli kyllä ensimmäinen kerta, kun Loki kakkasi sisälle yksin ollessaan. Pentunakaan se ei isoa asiaa tehnyt sisälle yksin ollessaan, pari kertaa tosin ehti kun olimme kotosalla. Onneksi eilisen pökäleet sentään olivat mukavan kuivia eivätkä jättäneet hajuhaittaa pahempia jälkiä, vaikka niistä useampikin oli osunut matolle. Vahingosta kyllä toivottavasti on nyt viisastuttu.
Suunnilleen koko marraskuu meni uikutusta kuunnellessaan, kun lähistön nartut tuntuivat toinen toisensa perään olevan juoksussa. Loki olisi halunnut muuttaa ulos asumaan ja sitä tympäisi valtavasti jokainen sisällä vietetty sekunti. Onneksi tuo vaihe alkaa taas osoittaa laantumisen merkkejä ja pari iltaa on jo saatu olla melkein rauhassa.
Lokin ruuan sekaan on ilmaantunut viime aikoina kovasti hirvenlihaa, kun isän hirviporukka on pistänyt ihmisille kelpaamattomia osia jauhelihaksi. Ihan hyvin on sapuskat nyt maistuneet, kumma kai se olisi jos ei maistuisi kun moista herkkua on seassa. Pari paastopäivää kyllä mahtui silti tuohon tyttöjenperäänhaikailu-vaiheeseen.
Vanhempien luona asustavan 14-vuotiaan terrieriherran kanssa Loki tulee nykyään jo paremmin toimeen, kun pahin leikkivimma on laantunut. Umpikuuro vanhus ei vieläkään arvosta kovaa touhotusta, mutta jos Loki malttaa mielensä ja käyttäytyy kunnioittavasti, saattavat ne olla samoissa tiloissa jo melkein vahtimatta. Toki vain siihen hetkeen asti, että Lokin vieraskoreus karisee ja se haluaa keksiä kiinnostavampaa touhua kuten hyppimistä vanhemman ympärillä.
