Pärisijä

Nyt sitten koitti sekin päivä kun Lokin pitkä pinna napsahti. En tiedä onko novascotiannoutaja uroksilla vihaisuus muita uroksia kohtaan kuinka tyypillinen luonteenpiirre, mutta vähän sellaista alan epäillä. Meidän kulmillemme kun on siunaantunut kokonaista kolme äärimmäisen äkäistä rotua edustavaa urosta. Yhdellä on jopa hyvin viksu omistaja, joka pitää koiraansa irti. Toki muidenkin rotujen vihaisia edustajia (valitettavasti) löytyy kulmilta, mm. kolme boxeria, mutta jotenkin olen aina mieltänyt noutajat rennommaksi väeksi.. mene ja tiedä näistä roduista ja siitä miksi rähisijöitä esiintyy tripletteinä juuri meillä päin.

Eilen saman lenkin aikana sattui vastaan kaksi kertaa eräs näistä ei-niin-uros (tai ehkä kyse onkin vain Lokista?) -ystävällinen novascotiannoutajayksilö, joka nostikin kohdallamme jälleen kerran kovan rähinän. Aiemmin Loki on menettänyt aina mielenkiintonsa samantien, kun mikä tahansa vastaantuleva koira on sille reuhannut, mutta tällä kertaa se päättikin vastata samalla mitalla ja päristeli takaisin remmin päässä kuin viimeistä päivää.

Että piti tuonkin tapahtua! Vaikka tätä päivää on odotettu ja pelätty niin on se silti suuri harmi. Olisi ollut huomattavasti mukavampaa omistaa se rauhantahtoinen glenni, joka vain ylenkatsoo mokomaa pullistelua. Nyt täytyy sitten huokaista syvään, nielaista pettymys ja aloittaa vierottautuminen tästä ennen kuin se edes ehtii muuttua tavaksi.

Tottakai ajoitus oli taas loistava tällekin uudelle käytökselle, sillä olemme juuri lähdössä sinne puolentoista viikon lomallemme. Ei auta kuin valistaa lomahoitajia pitkään ja hartaasti ja toivoa, ettei mitään satu sillä aikaa kun olemme toisella puolen maailmaa.


Mr. Pullistelija itse viattomuuden ruumiillistumana.

Totuttelua toisaalla nukkumiseen

Loki tuhisemassa viltin alla, jonka sohvalta nousija on kääntänyt kiireessä sen päälle.

Olemme lähdössä puoleksitoista viikoksi matkalle helmikuun lopulla ja Lokilla on meneillään totuttelu eri osoitteessa nukkumiseen. Edellisen lomareissun aikana Lokilla oli hoitajia, jotka kiltisti suostuivat asustelemaan meillä matkan ajan niin, että Loki sai viettää päivät tutussa paikassa. Nyt se pääsee vanhempieni luo elelemään. Aiemmin tämä ei ollut mahdollista, koska emme uskaltaneet antaa Lokin ja 14-vuotiaan vanhempieni luona asustelevan ceskyterrierin, Penin jäädä päivisin kahdestaan. Lokilla kun oli virtaa niin paljon, että se ärsytti kuuroa Peniä, joka puolestaan saattoi näykkäistä toista.

Valitettavasti Penistä aika jätti joulukuussa. Nyt voi kuitenkin Loki sitten viettää aikaa myös yksin vanhempieni luona ja siihen tässä ollaan totuttelemassa. Toki paikka on Lokille hyvinkin tuttu, koska kyläilemme siellä usein. Nyt onkin kokeiltu parina viikonloppuna niin, että Loki on viettänyt siellä aikaa ihan kolmestaan vanhempieni kanssa, myös yön yli ja hyvin on mennyt. Loki on saanut varmuutta siitä, että vaikka osoite onkin eri, myös siellä voi nukkua ja syödä rauhassa ja sinnekin tullaan takaisin vaikka Loki vähän aikaa yksin joutuisikin olemaan.

Veikkaan, että kyläpaikka on omaa kotia jo kohta mieluisampi, siellä kun saa runsaasti enemmän huomiota ja pitempiä ulkolenkkejä ja parempia nameja ja ties mitä :) Täytyy sanoa, että olemme onnekkaita, kun koirulle löytyy hoitopaikka noin läheltä ja tuttujen ihmisten luota. Varmasti jännittäisi miljoona kertaa enemmän viedä se jonnekin koirahoitolaan.

Sitten vain lomaa odottelemaan.