Eilen saman lenkin aikana sattui vastaan kaksi kertaa eräs näistä ei-niin-uros (tai ehkä kyse onkin vain Lokista?) -ystävällinen novascotiannoutajayksilö, joka nostikin kohdallamme jälleen kerran kovan rähinän. Aiemmin Loki on menettänyt aina mielenkiintonsa samantien, kun mikä tahansa vastaantuleva koira on sille reuhannut, mutta tällä kertaa se päättikin vastata samalla mitalla ja päristeli takaisin remmin päässä kuin viimeistä päivää.
Että piti tuonkin tapahtua! Vaikka tätä päivää on odotettu ja pelätty niin on se silti suuri harmi. Olisi ollut huomattavasti mukavampaa omistaa se rauhantahtoinen glenni, joka vain ylenkatsoo mokomaa pullistelua. Nyt täytyy sitten huokaista syvään, nielaista pettymys ja aloittaa vierottautuminen tästä ennen kuin se edes ehtii muuttua tavaksi.
Tottakai ajoitus oli taas loistava tällekin uudelle käytökselle, sillä olemme juuri lähdössä sinne puolentoista viikon lomallemme. Ei auta kuin valistaa lomahoitajia pitkään ja hartaasti ja toivoa, ettei mitään satu sillä aikaa kun olemme toisella puolen maailmaa.
Mr. Pullistelija itse viattomuuden ruumiillistumana.