Lokia ei ole koskaan totutettu kissoihin. Se ei oikein ymmärrä niitä. Hajua se ei tunnu monesti edes huomaavan, koska usein kävelemme kissojen ohi ilman, että koira niitä edes havaitsee. Jos se kissan näkee, se yleensä tuijottaa aikansa ennen kuin kiinnostus liikkumattomaan kissaan lopahtaa.
Eilen lenkillä kohtasimme valjaissa kulkevan kissan. Lokin mielestä se oli koira. Loki ei suostunut liikkumaan mihinkään, kun luuli että sieltä tulee kerrankin suunnilleen samankokoinen leikkikaveri (kissalla oli rutkasti karvaa). Kyseinen kissa oli harvinaisen rohkea, samoin kuin mielestäni kuljettajansa joka päästi sen nuuskimaan Lokia. Loki toimi kuten aina uusia koiria kohdatessa; seisoi paikallaan pää hieman pois päin käännettynä ja heilutti vimmatusti häntää. Kun Loki tuumi että oli sen vuoro nuuskia ja käänsi päätään, kissa säpsähti ja peruutti. Tässä vaiheessa Loki terävät aistit rekisteröivät, ettei kyseessä ollutkaan saman lajin edustaja ja se menetti mielenkiintonsa.
Oli siinä tien vierustalla hevosenkenkiä heittäneillä vanhemmilla herroilla ihmettelemistä. Alkoivat kuorossa kummastella miten olivat odottaneet Lokin käyvän kimppuun ja tuumivat että on siinä hyväluontoinen koira. Hyväluontoinen, hidas, sama asia Lokin kohdalla.
tiistai 26. heinäkuuta 2011
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Vauhdikkaita lenkkejä
Totta puhuen Lokin sietokyky kuumuutta vastaan on kehittynyt kun näitä lämpimiä ilmoja on riittänyt. Yksikin ilta kävimme tunnissa kävelemässä melkein 5km mutkan vaikka lämmintä oli yli kaksikymmentä. Puolivälissä kylläkin kidutin koiraa kastelemalla sen selän vedellä.
Nämä kuvanmukaiset väsymyskohtaukset koittavat yllättäen aina kotioven läheisyydessä. Parhaimmillaan jo monta sataa metriä ennen. Kuumasta huolimatta koira ei siis tahdo sisälle.
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Hyvää syntymäpäivää!
Suuri neljä vee koitti Lokille ja samalla tietysti koko pentueelle. Onnea sisaruksille!
Kuten kuvasta näkyy, joka vuosi hatun laatu hiukan tuppaa huononemaan. Mutta synttärisankari kyllä oppii paremmin ja paremmin sietämään sitä.
Synttärikakun kimppuun.
Ei siinä montaa hetkeä kuono tuhissut.
Kuten kuvasta näkyy, joka vuosi hatun laatu hiukan tuppaa huononemaan. Mutta synttärisankari kyllä oppii paremmin ja paremmin sietämään sitä.
Synttärikakun kimppuun.
Ei siinä montaa hetkeä kuono tuhissut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)