Kehitystä

Loki osaa jo antaa tassua, mennä maahan, istua, pyöriä ympäri ja ottaa katsekontaktin. Mutta vain kun sille näytetään käsimerkkejä siitä mitä halutaan. Puhe tuntuu olevan vielä täyttä hepreaa. Myöskään katsekontaktia tai mitään muutakaan reaktiota on mahdoton saada jos satutaan olemaan ulkona ja lähistöllä tai kauempanakin tapahtuu jotain mielenkiintoista. En minä toki palveluskoiramaista tottelevaisuutta kolmekuukautiselta pennulta odotakaan :) Olen enemmänkin yllättynyt että se on oppinut noinkaan paljon!

Välillä opit toki unohtuvat ja sisäsiisteys on yhä haave vain, eli eiköhän meidän pentu ole edelleen pentu niin kuin pitääkin :)

Kolme kuukautta täynnä

Nyt on Loki jo iso poika. Kolme kuukautta tuli viikon alussa täyteen ja toissa päivänä saatiin rokotuksetkin. Mitään ylimääräisiä oireita ei tullut, ei edes kuumetta seuraavana päivänä. Koira riehuu ihan entiseen malliin.

Ostettaessa Lokilla oli vain yksi kives, mutta nyt on toinenkin laskeutunut eli taivas on rajana harrastuksille. Vaikka en olekaan kovin innostunut näyttelyistä, olisi kuitenkin ihan kiva käydä katsomassa miten Loki pärjäisi. Näkisihän se ainakin paljon muita koiria jos silloin tällöin käytäisiin näyttelyissä. Tietysti mieluiten lähi alueilla, etelä-Suomeen on jo melkoinen matka täältä meiltä.

Loki on vähentänyt puremista kovasti. Olemme pahimpien riekkumisten rauhoittamiseksi käyttäneet vesisuihkepulloa ja räminäpurkkia, joilla on ollut jopa yllättävän hyvä vaikutus. Vieläkin pentu hampailla usein kokeilee mutta aika harvoin uskaltaa enää kunnolla tokaista.

Sisäsiisteys on vielä kaukana. Tänäkin aamuna tuli aamuruuan jälkeen pökylät sisälle, sillä ulkona tuli vettä eikä Loki alkanut millekään muulle kuin pissalle, jonka jälkeen piti päästä kamalaa kyytiä takaisin sisään.


Maahan meno ja istuminen ovat alkaneet sujua ihan kohtuullisesti. Ei Loki vieläkään pelkkää käsky sanaa hoksaa tai sitten se ei halua tehdä ilman namia houkuttimena, mutta suunta on oikea. Myös katsekontaktia on harjoiteltu kovasti laittamalla kädet levälle sivuille ja palkitsemalla koira vasta, kun se malttaa tuijottaa nyrkkien sijasta silmiin. Myös lenkillä 'katso' komento toimii aika hyvin. Vierellä kulkeminen ja samalla katsominen ei onnistu.

Tapauksia

Loki sai sitten jo ensimmäisen taisteluarpensa yksitoista viikkoisena. Joku tai jokin oli tökänny pikku kuonon varteen reiän joka tulehtui ja paisui patiksi. Me emme tienneet tästä mitään, ihmettelimme vain kun koira nukkui lähes kokonaisen päivän eikä syönyt juuri mitään. Seuraavana päivänä tuo patti puhkesi ja valui visvaa ja verta. No siinähän paniikki syntyi meille, kun taas Lokia puhkeaminen tuntui helpottavan ja se alkoi taas riehua ja rellestää.


Soitimme auttavaan puhelimeen jossa lääkäritäti neuvoi puhdistamaan ja puristamaan (mikäli mahdollista) märkää pois pipistä. Koska oli sunnuntai, teimme tämän ensi avun itse ja kärsimme koiramme surkeasta ulinasta sydänjuuria myöten. Maanantaina sitten eläinlääkäriin jossa hurjan reippaalle pikkuiselle määrättiin antibioottikuuri.

Patin puhkeamisen jälkeen ei Loki ole tuntunut pipiään juuri muistavankaan. Antibiootit menevät alas kivutta, tosin laitamme ne suoraan sen suuhun itse ettei tarvitse arpoa menikö tabletti alas asti. Eikä käytäntö tunnu Lokia häiritsevän vaan se nielaisee kiltisti ja saa namin palkaksi. Haava on nyt melkein viikkoa tapauksen jälkeen jo ummessa ja turvotus laskenut. Antibiootteja on vielä pari päivää jäljellä ja sitten olisikin edessä ekat rokotukset.

Tällä välillä Loki on myös edistynyt hienosti opetellessaan talon tapoja. Istuminen ja maate meno onnistuvat namin avulla (ei siis pelkästä käskystä vielä) tosin istumista Loki tarjoaa jo aika usein ihan kaiken varalta. Katsekontaktin se on myös hienosti tajunnut, vielä kun ottaisi sitä aina, eikä vain silloin kun sattuu huvittamaan.

Sisäsiisteyden kanssa ollaan taisteltu, välillä paremmalla ja välilä huonommalla menestyksellä. Ukko alkaa kuitenkin tunnistaa pissi komennon, vaikka ei aivan varmuuudella toki sitä vielä itse toimintaan yhdistä. Se on myös jo muutaman kerran onnistunut itse ilmoittamaan meille milloin olisi tavaraa tulossa, inisemällä ja örisemällä. Meillä isommilla se harjoittelu vasta menossa onkin, että tajuaisimme tiedoksiannot.

Ruokailut tuottavat myös päänvaivaa. Loki alkoi jättää ruokailuja väliin koskematta juuri lainkaan turvotettuihin vetisiin napuihinsa. Päätimme kokeilla kuivilla, jotka maistuvat erinomaisesti. Saimme kuulla myös kasvattajalta että muissakin sisaruksissa löytyy yksilöitä jotka tahtovat ruokansa rouskuvana. Nyt onkin ongelma enää siinä, miten koiran saisi syömään enemmän. Se ei meinaa millään jaksaa/haluta syödä koko annosta. Sen syömistaktiikka on muutenkin mielenkiintoinen. Ensin syödään vähän, sitten käydään mutka muualla ja syödään taas vähän lisää ja taas mutka muualla, näin emme juuri koskaan osaa sanoa milloin se todella lopettaa syömisen, paitsi tietysti kun se hiippailee esimerkiksi omalle paikalleen. Välillä Loki joutuu myös odottamaan isoa röyhtäisyä, ennen kuin mahaan taas mahtuu lisää sapuskaa. Myös hikka vaivaa aina ruuan päälle ja vielä yksi kuivaruuan ilo ovat aromikkaat kaasut, joita Loki tietysti päästelee surutta.

Arjen opettelua

Nyt on takana ensimmäisen neljän päivän totuttelu toisiimme ja edessä astuminen arkeen. Pentu on jo harjoitellut kaksi päivää yksinolemista, sillä olemme avopuolison kanssa molemmat töissä. Onneksi työt ovat joustaneet ja työpaikka sijaitsee lähellä niin, että on ollut mahdollista käydä päivisin ruokkimassa ja hoitamassa pentua.

Loki on pärjännyt hienosti. Naapureita en ole vielä haastatellut siitä kuinka pitkät itkusessiot kotona päivisin vallitsevat, mutta aina kun olemme parin tunnin jälkeen tulleet kotiin, on koira ollut kiltisti omalla paikallaan nukkumassa. Joka kertaan kuuluu myös vakiona yksi keltainen lammikko milloin missäkin, mutta isompaa asiaa ei sisälle ole yksinollessa sattunut. Eikä kyllä muutenkaan. Koko kanssamme viettämänsä kuuden päivän aikana Loki ei ole laskujeni mukaan kakannut sisälle kuin kahdesti tai kolmesti ja nämä vahingot sattuivat aivan ensimmäisten päivien aikana. Öisin se nukkuu kuin enkeli, vaikka parina viime yönä onkin käynyt kokeilemassa välillä nukkumista myös muualla kuin omassa pedissään.

Olemme myös opetelleet kaikenlaista koskettamista, jotta hoitaminen olisi helppoa myös sitten kun glennimme kasvaa muhkeaksi urokseksi. Harjoitteluun on kuulunut niin hampaiden kuin turkinkin harjaamista, sekä silmien että korvien putsaamista. Pian pitäisi varmasti kokeilla kynsienkin katkomista, tassuihin ainakin saa koskea hienosti. Onneksi kasvattajan luona on tehty hyvä pohjatyö ja Loki antaa koskea itseensä todella hyvin. Ainoa ongelma on pentumainen taipumus pureskella innoissaan kaikkea lähelle tulevaa mutta uskon, että siitä tavasta päästään pian eroon ja tuloksena on hoitamisen salliva ja siitä jopa pitävä koira.

Oma aika on jäänyt viimeaikoina vähälle, mutta eipä tuo ole myöskään haitannut. Mielelläänhän sitä viettää aikaa tuollaisen söpöliinin kanssa, varsinkin kun pitää mielessään, että mitä paremmin ja huolellisemmin nämä alkuajat hoidetaan, sen mukavammin yhteiselo sujuu myöhemmin. Tästä jo hyvänä esimerkkinä tuo matka sisäsiisteyteen. Mielestäni on melkeinpä uskomatonta, että näinkin lyhyen ajan jälkeen Loki on jo niin hienosti tottunut rytmiimme, ettei tee asioita sisälle meidän ollessamme kotona, paitsi jos itse munaamme, emmekä vie sitä ajoissa ulos.

Viikonloppuna tapaamme lisää aikuisia koiria. Toivotavasti sujuu yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin Loki ei pelännyt juuri lainkaan ja leikki mielellään isompiensa kanssa.

Koira onnellisesti kotona!

Valtavasti kerrottavaa tälläkertaa. Haimme pikku Lokin lauantaina Ylöjärveltä ja nyt on ensimmäinen yö uudessa kodissa takana.

Lokia ei meinannut erottaa sisaruksistaan millään, ja mikrosirunlukija auttoi tässä. Tietysti olisi mukava ajatella että nyt muutaman tunnin yhteiselon jälkeen Lokin jo tunnistaisi mutta enpä menisi vannomaan ;) Vaikka on se kyllä melkoisen roteva poika, ei lihava mutta roteva. Tassut ovat myös isot.

Viimeisten leikkien jälkeen Loki pestiin ja kuivattiin. Se sai vielä tallustella pihalla emonsa kanssa ja sitten tälläydyttiinkin autoon. Paluumatka sujui yllättävän hienosti. Tunnin välein pysähdyttiin pissatauolle ja muuten Loki nukkuikin lähes koko matkan. Mitä nyt välillä jyrsi hiukan makuualustaa. Ensimmäisen pissitauon jälkeen meinasi tulla hätä kun mentiin takaisin autoon mutta toisella kerralla tuli vain pari epätietoista inahdusta ja sen jälkeen sujui lähtökin aina isommitta kommenteitta.


Perillä Lokilla oli parljon energiaa ja ruokailun jälkeen piti sen kanssa istuskella lattialla leikkimässä pitkä aika. Se olisi kovasti halunnut purra minua, erityisesti lahkeista ja varpaista ja sinnikkäästi minä kielsin ja sinnikkäästi Loki yritti purra. Mutta eiköhän me pian päästä yhteisymmärrykseen tässäkin asiassa, viimeistään kun hampaat ovat vaihtuneet niin ettei niitä enää kutita.

Yö puolestaan meni ilmiömäisesti! Jo illalla Loki tallusti omatoimisesti valmiiksi laitetun nukkumapaikan luo ja päätti sen kuuluvan itselleen. Me emme ehtineet edes esitellä koko petiä sille. Makuualusta on kankainen patja jossa on reunat ja tämän päälle olemme sijoittaneet Ventapad -huovan tuomaan lisäpehmeyttä ja -eristystä lattiasta. Paikka tuntuu miellyttävän sillä pikkumies suuntaa sinne aina itse kun alkaa väsyttää. Peti sijaitsee keittiön perällä nurkassa kahden kaapin välissä joten sieltä näkee koko alueen, mutta joka puolella on seinää turvana.

Yöksi siirsimme pedin makuuhuoneeseen sängyn viereen, siltä varalta että koiralla tulisi koti-ikävä. No Lokihan tallusti suoraan omalle paikalleen ja nukahti. Kerran taisi yön aikana ynähtää niin että ojensin käden vaan kun sai sitä haisteltua, käänsi kylkeä ja jatkoi unia. Näin siis koko yön! Ei itkun pisaraakaan. Kerran Loki kävi yön aikana juomakupilla keittiössä ja yhdet pissat oli tehnyt lattialle huomaamattani, mutta muuten kyllä kaikki meni noin kymmenen kertaa paremmin kuin uskalsin mitenkään odottaa.

Aamulla saatiin jopa kahdet kakat ulos! Kolmannet pääsi lipsahtamaan sisälle ja toisen ruokailun jälkeen seisoskeltiin ties kuinka kauan ulkona ilman pökylöitä. Nyt koiru onkin nukkumassa ja me odottelemme puolivalmiustilassa heräämistä, sen jälkeen kyllä takuulla tulee ainakin pisu. Eilen poika sai ruokaa niin epäsäännöllisesti kun automatkan takia ei saanut päivällä syödä, että eipä tuo kummakaan ole jos ei ihan vielä ole mahan toiminta normaalia.

Ulkonakäynti on taitolaji. Meillä ei ole omaa pihaa kuin ihan pikku pläntti etupihan puolella, emmekä halua opettaa asioiden tekemistä siihen tai talonyhtiön yhteisen etupihan alueelle. Merkkien ilmaantuessa toinen meistä koppaa Lokin syliin ja pujottaa hihnan, toinen pukeutuu ulkovaatteisiin ja ottaa sitten koiran, ja suuntaa talon taakse kävelytien varteen jossa pentu vasta lasketaan maahan. Yleensä pisu tuleekin heti.

Loki on varsin utelias eikä sillä yleensä ole mitään kiirettä takaisin sisälle, joten kiertelemme ja ihmettelemme kaikessa rauhassa maailmaa. Harmittaa kyllä ettei lähellä ole oikein aluetta, jossa pennun uskaltaisi päästää irti. Luotan kyllä siihen, että se tulisi lopulta meidän luoksemme takaisin, mutta pelottaa mitä tapahtuu jos paikalle sattuu iso koira tai auto tai vastaava, joka pientä varmasti kiinnostaa. Vaan pitäähän noita muitakin koiria pian ryhtyä tapailemaan.