Tapauksia

Loki sai sitten jo ensimmäisen taisteluarpensa yksitoista viikkoisena. Joku tai jokin oli tökänny pikku kuonon varteen reiän joka tulehtui ja paisui patiksi. Me emme tienneet tästä mitään, ihmettelimme vain kun koira nukkui lähes kokonaisen päivän eikä syönyt juuri mitään. Seuraavana päivänä tuo patti puhkesi ja valui visvaa ja verta. No siinähän paniikki syntyi meille, kun taas Lokia puhkeaminen tuntui helpottavan ja se alkoi taas riehua ja rellestää.


Soitimme auttavaan puhelimeen jossa lääkäritäti neuvoi puhdistamaan ja puristamaan (mikäli mahdollista) märkää pois pipistä. Koska oli sunnuntai, teimme tämän ensi avun itse ja kärsimme koiramme surkeasta ulinasta sydänjuuria myöten. Maanantaina sitten eläinlääkäriin jossa hurjan reippaalle pikkuiselle määrättiin antibioottikuuri.

Patin puhkeamisen jälkeen ei Loki ole tuntunut pipiään juuri muistavankaan. Antibiootit menevät alas kivutta, tosin laitamme ne suoraan sen suuhun itse ettei tarvitse arpoa menikö tabletti alas asti. Eikä käytäntö tunnu Lokia häiritsevän vaan se nielaisee kiltisti ja saa namin palkaksi. Haava on nyt melkein viikkoa tapauksen jälkeen jo ummessa ja turvotus laskenut. Antibiootteja on vielä pari päivää jäljellä ja sitten olisikin edessä ekat rokotukset.

Tällä välillä Loki on myös edistynyt hienosti opetellessaan talon tapoja. Istuminen ja maate meno onnistuvat namin avulla (ei siis pelkästä käskystä vielä) tosin istumista Loki tarjoaa jo aika usein ihan kaiken varalta. Katsekontaktin se on myös hienosti tajunnut, vielä kun ottaisi sitä aina, eikä vain silloin kun sattuu huvittamaan.

Sisäsiisteyden kanssa ollaan taisteltu, välillä paremmalla ja välilä huonommalla menestyksellä. Ukko alkaa kuitenkin tunnistaa pissi komennon, vaikka ei aivan varmuuudella toki sitä vielä itse toimintaan yhdistä. Se on myös jo muutaman kerran onnistunut itse ilmoittamaan meille milloin olisi tavaraa tulossa, inisemällä ja örisemällä. Meillä isommilla se harjoittelu vasta menossa onkin, että tajuaisimme tiedoksiannot.

Ruokailut tuottavat myös päänvaivaa. Loki alkoi jättää ruokailuja väliin koskematta juuri lainkaan turvotettuihin vetisiin napuihinsa. Päätimme kokeilla kuivilla, jotka maistuvat erinomaisesti. Saimme kuulla myös kasvattajalta että muissakin sisaruksissa löytyy yksilöitä jotka tahtovat ruokansa rouskuvana. Nyt onkin ongelma enää siinä, miten koiran saisi syömään enemmän. Se ei meinaa millään jaksaa/haluta syödä koko annosta. Sen syömistaktiikka on muutenkin mielenkiintoinen. Ensin syödään vähän, sitten käydään mutka muualla ja syödään taas vähän lisää ja taas mutka muualla, näin emme juuri koskaan osaa sanoa milloin se todella lopettaa syömisen, paitsi tietysti kun se hiippailee esimerkiksi omalle paikalleen. Välillä Loki joutuu myös odottamaan isoa röyhtäisyä, ennen kuin mahaan taas mahtuu lisää sapuskaa. Myös hikka vaivaa aina ruuan päälle ja vielä yksi kuivaruuan ilo ovat aromikkaat kaasut, joita Loki tietysti päästelee surutta.