Raskas joulu

Hyvää joulua! Loki oli aaton jälkeen erittäin väsynyt vahdittuaan koko päivän perheen touhuja, päästyään pitkälle aamulenkille ja leikittyään pari tuntia lapinkoirakaverin kanssa. Illalla se jaksoi kuitenkin vielä aukoa omat pakettinsa ja katseli himokkaasti myös muiden lahjoja.

Tänä vuonna Lokin paketeissa oli vain nameja ja jo ennestään tuttu pehmolelu jota se ei jaksanut kauaa riepotella.

Talvikoira

Loki on selvästi enemmän kylmien ja kuivien kuin kuumien tai kosteiden kelien koira. En edes huomannut miten vaisuna se oli ollut lenkeillä viikkokausia, ennen kuin ensimmäinen pakkaspäivä koitti ja maa oli sitä myöten vihdoin kuiva. Loki oli lenkillä kuin pentu eikä olisi millään malttanut palata takaisin sisälle. Kävelyvauhti tuplaantui ja maan ponteva potkiminen triplaantui. Onneksi asutaan sen verran pohjoisessa että noita lumikelejä suurimman osan talvesta riittää. En itsekään pidä pimeästä ja loskasta, mutta Loki suorastaan inhoaa märkää.

Takapiha on myös alkanut taas kiinnostaa. Märkien viikkojen aikana Loki ei kertaakaan halunnut takapihalle maailman menoa katselemaan, mutta heti pakkasten tulon jälkeen se on alkanut pyytää sinne useita kertoja illassa ja saattaa istuskella ulkona pitkiä aikoja kerrallaan. Ei-niin-mukavana boonuksena lattialla on lähes aina sulanutta lunta valmiina imeytymään sukan läpi.

Kuvan ottamisen aikaan lunta ei vielä juuri ollut, mutta kuuleman mukaan sitä on viime päivinä satanut Ouluun runsaasti. Palailen työmatkalta kotiin perjantaina, saa nähdä miten on maisemat muuttuneet.

Trimmattu pumpulipallo

Esittelyssä uusi turkki, tai sen puute. Häntä on vielä nyppimättä ja naamaa ja kylkiä voisi vielä siistiä mutta taas on vaalea versio koirasta talossa. Ikävä kyllä se kehitti jonkin allergian ilmeisesti uusiin nameihin, joita kokeilin ja on nyt saanut ihottumaa niskaan. Kaikenlaista vaivaa sitä.. Putsasin pipit tänään, jospa ne alkaisi siitä parantua.

Terrierin leikkejä

Lokin herkkä pitkäaikainen suhde pehmonalleen päättyi eilen. Sen terrierimäinen mieltymys repimiseen vei vihdoin voiton kun annoin sen työstää lelua oman mielensä mukaan. Jälki oli sotkuista:

Onneksi noita pehmoleluja on tallessa juuri koiraa varten joten kaivoin esiin uuden kaverin. Loki oli heti lumoutunut.

Ja ei kun syömään:

Innostusta oli hauska katsella.

Toistaiseksi en aio antaa niiden jäädä kahdestaan vaan Mursun kanssa leikitään ainoastaan yhteisvoimin. Nähtäväksi jää kuinka pitkä uuden lelun elinkaari on.

Sekalaisia kuulumisia

Syksyyn kuuluu meidän taloudessa kaikenlaista. Saatiin uusi kaveri lähistöllä asuvasta lagottopennusta omistajineen ja Loki onkin päässyt leikkimään sen kanssa jo useaan otteeseen. Täydellistä liikuntaa! Koiralle siis. Itsehän siinä vain seisoo ja palelee vieressä, mutta saa ainakin ylläpitää keskustelutaitojaan jos ei muuta. Loki harjoittaa lihaksiaa ja sosiaalisia taitojaan vaikka loputtomiin, joten leikkitilanteesta poistuminen ei ole aina niin kovin sulavaa. Olen mm. joutunut kantamaan sen kotiin kun koira rupesi mököttämään. Leikit loppuivat muka lyhyeen, vaikka kumpikaan leikkijöistä ei jaksanut enää kuin maata läjässä toistensa päällä ja natustella viimeisillä voimillaan kaverin korvaa tai partaa.

Viime aikoihin on näkynyt myös jo unohtuneiksi luultujen tapojen ylösnousu. Loki on alkanut taas saada villikohtauksia. Sisällä valtavassa 30 neliön kartanossani siihen ei ole tilaa, joten villit vedetään yleensä lenkiltä palatessa ulko-oven edessä käytävällä. Aika hyvin Loki hahmottaa miten pitkälle flexi yltää kun se on käytössä, ja juoksee melkolailla sen rajoissa. On se silti vähän pelottavaa ja erittäin paljon huvittavaa kun eläin rempoo järjettömällä ähinällä ees taas ahdasta käytävää.

Kyseisenen käytävä on myös hyvää vauhtia kärsimässä päiväpeittoni kohtaloa. Sängyn reuna on juuri sopivalla korkeudella parran pyyhkimiseen ja päiväpeitto roikkuu sen yli, joten valkeaan peittoon ilmaantuu jatkuvasta pesemisestä huolimatta koirankorkeudelle ruskea vauhtiraita. Samaa naamankuivausta se harjoittaa myös talon ulkopuolella tiiliseinään. Saa nähdä kauanko menee ennen kuin naapurit alkavat ihmetellä rantua, joka kulkee lähes maan rajassa pitkin ulkoseinää.

Syksyn ohjelmassa on myös väistämättä nyppiminen. Aloitin sen tällä viikolla. Jaksan kiduttaa koiraa kerrallaan puolesta tunnista tuntiin joten valmista ei tule ihan heti. Nyt ollaan vaiheessa jossa maha, kaula, niska ja takaosa on nypitty. Eli koiralla on päällään vyötärölle asti ulottuva paksu ryijy jota seuraa sileä valkoinen peppu ja ruippana jalat. Näiden päälle kaartuu vielä varsin karvainen häntä. Isää piti jo hiukan suostutella että tämä kehtasi käyttää sitä puudelin ja kulkukoiran sekoitusta ulkona.

Parit mahataudit on myös nähty ihan muutaman viikon sisällä. Loki on lääkinnyt itse itseään ruohoa syömällä. Toistaiseksi on selvitty löysällä mahalla ja parilla puklauksella. Jospa se jäisi siihen. Yksi hyvin outo episodi oli kun koiran pippelistä tuli punaista vuotoa, mutta sekin meni yhdessä illassa ohi ennen kuin ehdin tyyrätä koiraa eläinlääkäriin. Olisiko sitten ollut joku haava vain.

Tällainen ehkä liiankin yksityiskohtainen kertomus kuulumisista tällä kertaa. Mukavaa syksyä ja vähäisiä rapakelejä.

Muokkaus:

Vielä piti palata kertomaan yksi ällötarina jonka voi nähdä joko opettavaisena tai Murphyn lain todisteena. Tuo koiran peppuosasto kun tuli tosiaan eilen nypittyä niin sinne jäi aivan takamuksen alle vielä pari tupsua kun se on koiralle melko arka alue ja vaatii aikaa nyppiä karvat tarpeeksi pienissä erissä ettei satu. No olin tietysti laiskalla tuulella ja jätin ne myöhemmäksi. Tänä aamuna oli tuollainen aiemmin mainitsemani ripulipäivä. Mihinkäs ne vetelät tarttuukaan? Pyllypesulle joudutiin. Ei tykännyt kumpikaan. Oppikaa siitä tai naurakaa sille.

Kuvassa vasta toinen kankku pilkottaa, tänä aamun koko peräpää oli samanlainen puolipuli.

Syksyn sateet

Ensimakua kastumisesta on jo saatu pariin otteeseen. Loki ei arvosta. Onneksi se tuntuu rakastavan pyyhekuivausta. Pelkkä pyyhkeen esiin ottaminen aiheuttaa valtavan liehakointiesityksen.

Saataisiinkohan me tänä syksynä hommattua se suojahaalari..

Kohtaamisia lenkillä

Lokia ei ole koskaan totutettu kissoihin. Se ei oikein ymmärrä niitä. Hajua se ei tunnu monesti edes huomaavan, koska usein kävelemme kissojen ohi ilman, että koira niitä edes havaitsee. Jos se kissan näkee, se yleensä tuijottaa aikansa ennen kuin kiinnostus liikkumattomaan kissaan lopahtaa.

Eilen lenkillä kohtasimme valjaissa kulkevan kissan. Lokin mielestä se oli koira. Loki ei suostunut liikkumaan mihinkään, kun luuli että sieltä tulee kerrankin suunnilleen samankokoinen leikkikaveri (kissalla oli rutkasti karvaa). Kyseinen kissa oli harvinaisen rohkea, samoin kuin mielestäni kuljettajansa joka päästi sen nuuskimaan Lokia. Loki toimi kuten aina uusia koiria kohdatessa; seisoi paikallaan pää hieman pois päin käännettynä ja heilutti vimmatusti häntää. Kun Loki tuumi että oli sen vuoro nuuskia ja käänsi päätään, kissa säpsähti ja peruutti. Tässä vaiheessa Loki terävät aistit rekisteröivät, ettei kyseessä ollutkaan saman lajin edustaja ja se menetti mielenkiintonsa.

Oli siinä tien vierustalla hevosenkenkiä heittäneillä vanhemmilla herroilla ihmettelemistä. Alkoivat kuorossa kummastella miten olivat odottaneet Lokin käyvän kimppuun ja tuumivat että on siinä hyväluontoinen koira. Hyväluontoinen, hidas, sama asia Lokin kohdalla.

Naama sekaisin

From Loki

Päiväunien jälkeen.

Vauhdikkaita lenkkejä

Totta puhuen Lokin sietokyky kuumuutta vastaan on kehittynyt kun näitä lämpimiä ilmoja on riittänyt. Yksikin ilta kävimme tunnissa kävelemässä melkein 5km mutkan vaikka lämmintä oli yli kaksikymmentä. Puolivälissä kylläkin kidutin koiraa kastelemalla sen selän vedellä.

Nämä kuvanmukaiset väsymyskohtaukset koittavat yllättäen aina kotioven läheisyydessä. Parhaimmillaan jo monta sataa metriä ennen. Kuumasta huolimatta koira ei siis tahdo sisälle.

Hyvää syntymäpäivää!

Suuri neljä vee koitti Lokille ja samalla tietysti koko pentueelle. Onnea sisaruksille!

Kuten kuvasta näkyy, joka vuosi hatun laatu hiukan tuppaa huononemaan. Mutta synttärisankari kyllä oppii paremmin ja paremmin sietämään sitä.

Synttärikakun kimppuun.

Ei siinä montaa hetkeä kuono tuhissut.

Taas nukkumista

Lokin elämä tuntuu kyllä koostuvan todella isoksi osaksi nukkumisesta. Öisin se uneksii noin 8 tuntia ja päivisin ollessani töissä, toiset 8 tuntia. Ainakin oletan sen nukkuvan suurimman osan ajasta, vaikka mistä sen tietää vaikka se harrastaisi balettia. Ei ole kyllä kumma että jäljelle jäävän hereilläoloajan virtaa riittää.

Virrankulutuksesta lisää myöhemmin. Tällä kertaa taas hieman kuvia nukuskelusta. Kaikki kuvat ovat tällä kertaa kännykällä räpsäistyjä ja siksi vähän kehnolaatuisia. Jospa seuraavassa päivityksessä olisi taas vähän laadukkaampia otoksia.







Ai niin, lisäsin sivun alareunaan turhakkeen kun satuin moiseen generaattoriin netissä törmäämään. Laskuri laskeskelee kauanko onkaan jo kulunut siitä kun Loki pullahti maailmaan.

Pensaat

Loki nautiskelee pensaasta.

Oman takapihan menettämisen jälkeen Loki ei ole saanut rapsutella itseään säännöllisesti pensaisiin. Niinpä sen hinkkaamisinto näyttää olevan sitäkin suurempi, silloin kun sopiva pensas sattuu eteen. Joskus tästä pitää ottaa video, röhkiminen ja ähinä on melkoista.

Voi olla että myös pitkäksi päässyt turkki saattaa jo kutitella. Ainakin se alkaa olla hyvin kypsää nyppimistä varten. Täytyy sekin urakka aloitella tässä mahdollisimman pian. Sen verran paljon hiekkaa kulkeutuu noissa mahakarvoissa.

Lisää kavereita

Lokilla ei ole varsinaisia vakileikkikavereita, mutta muutama sellainen tuttu kuitenkin löytyy, joita toisinaan treffataan. Viime viikonloppuna saimme yhden kaverin lisää 4kk ikäisestä corgipennusta Nukasta.

Toisen nuoresta iästä huolimatta pojilla natsasi hyvin yhteen. Loki ja Nuka leikkivät hyvin samantyylisesti puskemalla ja välillä etujaloilla sohimalla. Niin kuin monet muutkin Lokin kanssa leikkineet koirat, myös Nuka tykkäsi roikkua tämän parrassa. Lokia se ei tunnu suuremmin häiritsevän.



Loki ei aina ole jaksanut innostua pennuista ja uroksissa tuntuu olevan vieläkin vähemmän kiinnostavaa. Nukan kanssa se kuitenkin innostui oikein hyvin leikkimään ja nautti täysillä siitä, että sai kerrankin olla se nopeampi juoksija. Nukakin jaksoi juosta suurella innolla perässä.

Loki myös paljasti taas uusia puolia itsestään myös minulle. Kepit eivät ole sitä koskaan kiinnostaneet, mutta tällaisen nuoren koiran roolimalliksi päästyään se ei näyttänyt saavan niistä tarpeekseen. Koska Loki ei ole koskaan ollut mustasukkainen leluistaan tai ruuistaan, söivät koirut keskenään sulassa sovussa yhtäaikaa samaa keppiä.



Nähtäväksi jää, tulevatko urokset toimeen vielä sittenkin, kun Nuka tuosta vanhenee. Nyt ainakin niillä näytti olevan mukavaa ja Loki mökötti koko matkan kotiin.

Talon parhaat paikat

Lokin mielestä sohva ei ole tarpeeksi iso meille kahdelle, joten se on ottanut tavaksi siirtyä käsinojalle nukkumaan. Aluksi pelkäsin, että se mätkähtää alas, mutta yllättävän varmajalkaiseksi pötköksi se on lyhyine töppösineenkin on osoittautunut.

Rohkeutta

Toisin kuin edellisestä kirjoituksesta voisi päätellä, Loki on yleensä hurjan hiljainen koira. Viime aikoina se on kylläkin kehittänyt todellä ärsyttävän tavan pihistä kohtalaisen hiljaa mutta sinnikkäästi halutessaan ulos. Tätä äärimmäisen rasittavaa tapaa lukuunottamatta se on hiljaisin koira, jonka tiedän. Leikkiessäkin se saa olla todella, todella innostunut päästääkseen ärinää, eikä muiden koirien metelöinti yllytä sitä. Hauku se ei oikeastaan ikinä. Paitsi tänä aamuna.

Aamulenkillä kohtasimme todella pelottavan tyypin, noin metrin korkuisen lumiukon. Se väijyi tien penkalla oksatukka harottaen kohti taivasta. Loki ei sitä aluksi huomannut (eikä ollut huomannut samassa paikassa edellisiltanakaan) mutta nyt se sattui kohottamaan katseensa sopivassa kohdassa. Samantien se lähtikin luikkimaan takaisin päin häntä koipien välissä. Ensin hämmentyneenä, sitten pelokkaana ja aina vain kauemmas. Kun en suostunut palaamaan takaisin sen kanssa, se alkoi murista. Ihan hissukseen ensin, sitten vähän kovemmalla äänellä ja tuhista päälle. Omasta äänestään rohkaistuneena se hipsutteli lähemmäs ja parin metrin päässä piti jo ihan oikeaa vahtirähinää. Ison koiran haukkua ja miehekästä murinaa. Ääneen siinä piti itselläkin taas vaihteeksi nauraa.

Lopulta kahlasin hankeen lumiukkelin viereen ja taputtelin sitä. Hetken Loki jatkoi riehumista, mutta uskalsi sitten itsekin vähitellen tulla nuuskimaan, kun lumimies ei purrut kättä irti tai tehnyt muitakaan äkkiliikkeitä. Kaksi nuuhkaisua ja koko hirvityksen saattoi kuitata nostamalla jalkaa. Ukkoraukalla on nyt keltaisia pärskeitä helmassa. On se urhea koira.

Mölyapina

Eräällä iltalenkillä Loki sai vainun jostain käsittämättömän hyvästä hajusta ja meteli oli sen mukainen kun ei sen mielestä liikuttu tarpeeksi nopeasti. Alla video sen hepulikäytöksestä. Nuo taaksepäin palaamiset johtuvat pentuajoista, jolloin Lokia opetettiin, että se ei pääse vetämällä eteenpäin vaan sen pitää aina palata takaisin vierelle että pääsee jatkamaan.

Hyvä aamu

Tänään oli harvinaisen mukava lauantaiaamu. Loki herätti seisomalla kahdella jalalla sängyn reunaa vasten ja lipaisemalla naamasta. Sen jälkeen se odotteli aivan rauhassa, että sain itseni ylös ja kävimme ihanan pitkällä lenkillä.

Kolmen viikon tuskastuttavan pakkasjakson jälkeen tänään oli vihdoin leuto ilma ja ulkoilu oli mahtavaa. Työrytmi näyttää vallitsevan myös viikonloppuisin ja olimme liikkeellä niin aikaisin, että vastaantulijoita oli vain muutama. Lokilla oli paljon kävelyintoa joten vauhtikin oli hyvä.

Jouluna Loki innostui lahjapapereista ja silppusi niitä monta tuntia. Harvoin on onnellisempaa koiraa näkynyt. Paras lahja Lokille (papereita lukuunottamatta) oli sen oma vanha pehmolelu jonka löytyminen paketista villitsi sen ihan täysin. Alla kuva koirasta, lelusta ja sotkusta :)