Sekalaisia kuulumisia

Syksyyn kuuluu meidän taloudessa kaikenlaista. Saatiin uusi kaveri lähistöllä asuvasta lagottopennusta omistajineen ja Loki onkin päässyt leikkimään sen kanssa jo useaan otteeseen. Täydellistä liikuntaa! Koiralle siis. Itsehän siinä vain seisoo ja palelee vieressä, mutta saa ainakin ylläpitää keskustelutaitojaan jos ei muuta. Loki harjoittaa lihaksiaa ja sosiaalisia taitojaan vaikka loputtomiin, joten leikkitilanteesta poistuminen ei ole aina niin kovin sulavaa. Olen mm. joutunut kantamaan sen kotiin kun koira rupesi mököttämään. Leikit loppuivat muka lyhyeen, vaikka kumpikaan leikkijöistä ei jaksanut enää kuin maata läjässä toistensa päällä ja natustella viimeisillä voimillaan kaverin korvaa tai partaa.

Viime aikoihin on näkynyt myös jo unohtuneiksi luultujen tapojen ylösnousu. Loki on alkanut taas saada villikohtauksia. Sisällä valtavassa 30 neliön kartanossani siihen ei ole tilaa, joten villit vedetään yleensä lenkiltä palatessa ulko-oven edessä käytävällä. Aika hyvin Loki hahmottaa miten pitkälle flexi yltää kun se on käytössä, ja juoksee melkolailla sen rajoissa. On se silti vähän pelottavaa ja erittäin paljon huvittavaa kun eläin rempoo järjettömällä ähinällä ees taas ahdasta käytävää.

Kyseisenen käytävä on myös hyvää vauhtia kärsimässä päiväpeittoni kohtaloa. Sängyn reuna on juuri sopivalla korkeudella parran pyyhkimiseen ja päiväpeitto roikkuu sen yli, joten valkeaan peittoon ilmaantuu jatkuvasta pesemisestä huolimatta koirankorkeudelle ruskea vauhtiraita. Samaa naamankuivausta se harjoittaa myös talon ulkopuolella tiiliseinään. Saa nähdä kauanko menee ennen kuin naapurit alkavat ihmetellä rantua, joka kulkee lähes maan rajassa pitkin ulkoseinää.

Syksyn ohjelmassa on myös väistämättä nyppiminen. Aloitin sen tällä viikolla. Jaksan kiduttaa koiraa kerrallaan puolesta tunnista tuntiin joten valmista ei tule ihan heti. Nyt ollaan vaiheessa jossa maha, kaula, niska ja takaosa on nypitty. Eli koiralla on päällään vyötärölle asti ulottuva paksu ryijy jota seuraa sileä valkoinen peppu ja ruippana jalat. Näiden päälle kaartuu vielä varsin karvainen häntä. Isää piti jo hiukan suostutella että tämä kehtasi käyttää sitä puudelin ja kulkukoiran sekoitusta ulkona.

Parit mahataudit on myös nähty ihan muutaman viikon sisällä. Loki on lääkinnyt itse itseään ruohoa syömällä. Toistaiseksi on selvitty löysällä mahalla ja parilla puklauksella. Jospa se jäisi siihen. Yksi hyvin outo episodi oli kun koiran pippelistä tuli punaista vuotoa, mutta sekin meni yhdessä illassa ohi ennen kuin ehdin tyyrätä koiraa eläinlääkäriin. Olisiko sitten ollut joku haava vain.

Tällainen ehkä liiankin yksityiskohtainen kertomus kuulumisista tällä kertaa. Mukavaa syksyä ja vähäisiä rapakelejä.

Muokkaus:

Vielä piti palata kertomaan yksi ällötarina jonka voi nähdä joko opettavaisena tai Murphyn lain todisteena. Tuo koiran peppuosasto kun tuli tosiaan eilen nypittyä niin sinne jäi aivan takamuksen alle vielä pari tupsua kun se on koiralle melko arka alue ja vaatii aikaa nyppiä karvat tarpeeksi pienissä erissä ettei satu. No olin tietysti laiskalla tuulella ja jätin ne myöhemmäksi. Tänä aamuna oli tuollainen aiemmin mainitsemani ripulipäivä. Mihinkäs ne vetelät tarttuukaan? Pyllypesulle joudutiin. Ei tykännyt kumpikaan. Oppikaa siitä tai naurakaa sille.

Kuvassa vasta toinen kankku pilkottaa, tänä aamun koko peräpää oli samanlainen puolipuli.