Taas koitti se aika vuodesta, jolloin meidän perheen on turha haaveilla pitkistä lenkeistä päiväsaikaan. Vaikka lämpötilat Oulun korkeudella pysyttelevät sitkeästi alle viidentoista asteen, on sekin Lokille usein liikaa. Mikäli aurinko on pilveässä, toivo vielä elää, mutta jos se sieltä jostain pilvien välistä pilkottaa, alkaa koiran kieli laahata sentin päässä maasta ja röhinä on kuin astmaisella possulla. Sadekelit olisivat muuten mukavan viileitä, mutta kuten on jo tullut mainostettua, meidän ukko muuttaa sateella sukupuolensa neidiksi ja lajinsa kissaksi eikä voisi mitenkään näyttää surkeammalta tai kulkea vastahakoisemmin vaikka olisi teloitukseen menossa. Se jopa vääntää selkänsä kaarelle ja yrittää sipsuttaa niin että jalat koskisivat mahdollisimman vähän maata, seurauksena erikoinen tanssiaskellus.
Takapihalla on onneksi ihana tuuhea pensas jonka alla Loki "tarkenee" löhöillä vaikka olisi hieman lämpimämpikin keli. Vesikuppia vain viereen ja se viihtyisi siellä vaikka koko päivän. Etupihallekin Loki on pari kertaa tuotu katselemaan pihatöitä narunnokasta katoksen varjosta, ja yllätyksekseni se malttaa aika hiljaa olla. Usein Loki nimittäin alkaa meuhkata jos vaikkapa takapihan aidan takana touhuillaan, koska on epäreilua ettei se saa osallistua. Etupihalla tuntui kyttääminen kuitenkin olevan tarpeeksi.
Loikoilun lisäännyttyä ja lenkkeilyn vähennyttyä, voisi luulla että koira lihoo. Luulisi silloin väärin. Jos mahdollista, Loki on taas vain hoikistunut. Se vaikuttaa olevan hyvin tarkka painostaan, sillä jos puntari jonkun pidemmän hyväruokahaluisen kauden jälkeen alkaa nousta yli viidentoista kilon, alkavat ateriahalut taas vähentyä. Nyt on ilmeisesti taas laihdutuskausi menossa, kun ruoka maistuu vain noin kerran päivässä. Mielenkiintoisesti kyllä, aina kun Loki joskus saa lihaisaa luuta herkuteltavakseen, lisääntyy ruokahalu hetkeksi myös luunsyönnin jälkeen. Kummallinen painonvartija se on, eikä varmasti ole meiltä oppinut tapojaan! ;)
