Lokin elämän toisen talven aikana on nautittu pitkistä lenkeistä ja iltapäivänokosista sohvalla viltin kera. Viileä ilma näyttää miellyttävän paljon kesän lämpöä enemmän ja vähitellen olemme saaneet Lokin oppimaan että pitkällä lenkillä kuljetaan myös eteenpäin eikä pysähdytä nuuskuttamaan kahden metrin välein. Lenkin pituus korreloi suoraan koiran väsymystilaan, tosin hiukan eri tavoin kuin voisi olettaa. Mitä pidempi lenkki, sen villimpi koira lenkin jälkeen. Kyseessä lienee pienten lasten käyttäytymisestä tuttu termi eli yliväsymys. Toki lenkinjälkeistä riehumista seuraa erittäin syvä uni. Nukkumisesta puheenollen olen oikein tyytyväinen kun olen saanut Lokin tykästymään sylikoiran elämään. Pentuna se ei millään halunnut asettua sylissä eikä varsinkaan nukkua siinä, mutta säännöllisen syliharjoittelun jälkeen sain vihdoin koiran joka on silmänräpäyksessä istumassa sohvan vieressä ja odottamassa lupaa hypätä kun itse ottaa vähänkään mukavampaa asentoa. Varjopuolena täytyy tunnustaa, että Loki taitaa sillointällöin nukkua sohvalla omin luvin yksin ollessaan, mutta ei kyllä koskaan silloin kun joku on kotona. Sylissä se rentoutuu hetkessä ja näkee usein melko äänekkäästi unia niin että itsellä on naurussa pitelemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti