Loki päivitti käytöstään suunnilleen samoihin aikoihin kun sai kolme vuotta ikää täyteen. Sopivan kiinnostavien, eli lenkkeilyä raivostuttavasti hidastuttavien tuoksujen inspiroimana se on alkanut innokkaasti potkia penkkaa merkkaamisen jäljiltä. Vielä ei multakokkareita ole lentänyt, mutta on sillä pari kertaa jo tasapaino pettänyt ponnekkaan potkiskelun seurauksena. Ilmeisesti tämä miehinen käytös on mennyt muutenkin päähän, koska pitkään jatkuneen sivistyneen käytöksen jälkeen se taas pari päivää sitten pillastui lenkillä eräälle snautserille tätä ohitettaessa. Tällä kertaa pullistelu möyhääminen alkoi Lokilla ensimmäisenä, eikä kuten edellisellä kertaa toisen aloitettua.
Hormoonihyrrän kanssa lenkkeily on siis taas vaihteeksi varsin rasittavaa. Yleensä siksi, että ylitsepääsemättömän hyviä hajuja tuntuu olevan maassa, merellä ja ilmassa noin kolmen metrin välein niin, että sujuvasta etenemisestä on turha haaveilla jos ei halua treenata samalla hauista koiraa kiskomalla. Myös kuumuus aiheuttaa edelleen maassa istuskelua ja pyöriskelyä, mutta toistaiseksi nuo huippuhajut ovat pitäneet Lokin harvinaisen hyvin jaloillaan.
Jotta ei nyt aivan valittamiseen keskityttäisi, on kerrottava myös iloisia uutisia. Loki on luonnonlahjakkuus portaissa. Tämä tietysti kuulostaa vähäiseltä niille, joiden talossa koirat juoksevat portaita päivät pitkät. Lokin kohdalla yllätys piileekin siinä, ettemme ikinä ole asuneet talossa, jossa olisi portaita. Loki ei siis ole saanut harjoitusta. Pentuna sen kehittyviä etutassuja piti varjella alaspäin rymistelyltä, ja myöhemmin emme ole paljon asiaa muistaneet. Nyt Loki kuitenkin joutuu opettelemaan kiviportaissa kulkemista asunnonvaihdon myötä.
Odotin, että edessä olisi kuukausien pitkä totuttelu, mutta pienen ininästä koostuvan protestoinnin jälkeen Loki suostui nousemaan portaat heti ensimmäisellä kerralla. Toisella kertaa ininää kesti hiukan vähemmän aikaa ja kolmannella sitä ei enää tullut. Olin iloisesti yllättynyt. Alastulon kanssa päätin olla kärsivällisempi, näyttävätkinhän portaat paljon pelottavammilta alaspäin katsottuna. Saavuttaessa portaiden alkuun olin kumartumassa nostamaan Lokia syliin, mutta tässä vaiheessa se oli painellut jo kolme porrasta alas! Alaspäin mentäessä ei siis niin minkäänlaisia ongelmia... On se omituinen eläin, tai sitten siltä puuttuu itsesuojeluvaisto. No, tiedetäänpähän että Lokilla on edelleen yllätyksiä pannan alla.
Hyvää myöhästynyttä syntymäpäivää O-pentueen koirille parhaassa iässä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti