Alkuun päivitys Lokin (liekö ollut kolmannesta) näyttelykäynnistä. Hyvin meni. Asiantuntevan esittelijän, eli kasvattajan, raudanlujalla ohjauksella Loki suoriutui kehässä taianomaisen hienosti. Odotin mm. makoilua, tempomista, istahtelua ja kaiken ympärillä olevan perään ryntäilyä. Saimme todistaa kaunista tottelevaista sipsuttelua, ihmeellistä keskittymiskykyä ja iloista asennetta (ja istahtelua). Kiitos teille, jotka uskalsitte kehään oranssin mörrimöykyn kanssa kun itseä jännitti pelkkä katsominenkin liikaa.
Tulokset taisivat päivittyä ainakin aluksi jonnekin netin syövereihin väärin, mutta oletan, että varmaankin ne saatetaan tai on jo saatettu ajantasalle. Lokin suloinen sisko Oran vei pääpotin glennien joukosta. Kuviakin on muutama tuolta kuumalta lauantailta, mutta ne antavat vielä odottaa itseään koneen syövereissä.
Ruokailun kanssa Loki piti taukoa kesän kuumimpien viikkojen ajan. Eläinlääkärissä rokotuksilla käynti todisti, että jätkä oli onnistunut tiputtamaan kilon edelliskerrasta. Olikohan tuota elopainoa nyt noin 15kg. Pahimpien helteiden väistyttyä on nyt kuitenkin alkanut taas ruoka maistua ihmeen hyvin. Ruuasta eroonpääsy puolestaan on mennyt merkilliseen rytmiin. Toisinsanoen aamulla koirä ei väännä torttua vaikka mahaa tökkisi, ja illalla saa olla kaivamassa kakkapussia kokoajan. Harkitsen pian siirtymistä kauppakasseihin.
Uuden asuinympäristön tutkiminen on toistaiseksi ollut virkistävää. Pahimpia pelkoja, eli lasinsiruilla kuorutettuja teitä ja idiooteilla varustettuja vihaisia koiria ei ole juuri tullut vastaan. Kunhan tässä kelit vielä vähän viilenevät, voi Lokin kanssa alkaa pian kiertää niitä isojakin lenkkejä ja pääsemme taas treenaamaan kävelymenetelmää johon ei kuulu pysähtely kolmen metrin välein.
Samassa talossa asuvista koirista on tutustuttu jo yhteen. Tämä on urhea kääpiosnautseriuros, joka villisti vinkuen tahtoo aina tulla Lokia moikkaamaan, mutta saa joka kerta akuutin jänishousukohtauksen viimeistään puolentoista metrin päässä, minkä jälkeen Loki saa tyytyä moikkaamaan ulkoiluttajaa toisen kurkistellessa taka-alalla. Vielä on hakusessa pieni sievä tyttökoira, jonka kanssa Lokin voisi huoletta päästää painimaan.
Jotain maagista on meneillään säiden kanssa. Valehtelematta kahta päivää en ole ainakaan pariin viikkoon päässyt kastumatta milloin minkäkin moisessa sateessa. Koiraan se on vaikuttanut niin, että pieni ripsiminen ei enää saakaan sitä jarruttelemaan ulko-ovella ja jos lenkillä ollessa alkaa sataa, ei kiirettä sisälle tule ollenkaan. Ilmeisesti Loki on löytämässä sen peruskoiramaisen mentaliteetin, että kun tässä kerran on jo kastuttu niin mihin sitä enää on kiire. Myös toinen positiivinen (näkökulmasta riippuen) seikka kastumisessa on se, että sisälle päästyään Loki riehuu melkoisella raivolla itseään kuivaksi ympäri kämppää. Koira väsyy, mutta huonekalut ja matot saavat kyytiä (ja monivärisiä tahroja).
Kuvassa herran lempiajanvietettä, kun olisi aika astella takaisin sisätiloihin. Ähinää ja pähinää ja piehtarointia nurmikolla. Tauko. Lisää pähinää. Jos jalkaa ei jossain vaiheessa polkaista maahan tätä voi jatkua hyvinkin viisitoista minuuttia, vähintään. Kokeiltu on.
