Neljäntoista viikon tilannekatsaus

Lokin kaljut päivät kestivät tällä kertaa kolmisen viikkoa ja nyt alkaa vihdoin taas paksu turkki puskea takaisin. Ei yhtään liian aikaisin, kun ajateltiin mennä kokeilemaan näyttelykehää viikon päästä. Sif on pikkuhiljaa nypitty ensimmäistä kertaa kokonaan ja korvat kaipaavat jo toista kierrosta.

Yöt on vihdoin rauhoitettu nukkumiselle. Välillä saattaa pieniä inahduksia kuulua yölläkin, mutta pentu on luopunut toivosta sen suhteen, että kukaan nousisi. Myös Loki on saanut hiukan enemmän omaa rauhaa, pari kertaa päivässä Sif yrittää höynätä sitä leikkimään, mutta ei enää ihan jatkuvasti.

Sisäsiistiys on vielä kaukainen tavoite. Jokaisen villin leikkihetken yhteydessä tuppaa lirahtamaan johonkin kohtaa, vaikka kuinka tarkkaan vahdittaisiin. Päivisin pidättelyä tulee noin neljä tuntia kerrallaan ja ne onnistuvat ongelmitta. Öisinkään vahinkoja ei tule. Lähinnä siis, kun vauhti ja innostus on kova.

Mökillä

Koirat harjoittelevat jakamista.

Ei muuten onnistu. Vaan eipä sen vissiin tarvikaan. Vähän aikaa voivat purra samaa keppiä vaan sitten jompikumpi vie. Yleensä Sif. Loki osaa äristen pitää omansa jos haluaa, mutta aika harvoin haluaa.

Mökillä oli paljon uutta Sifille ja tuttua Lokille. Sif riemuitsi rannalla kahlailusta ja pihalla kaivamisesta, Loki nautiskeli lähinnä nukkumisesta sisällä. Lampaista Sif näki vilauksen ja se riitti, tyttö paineli karkuun. Parempi niin, kuin että yrittäisi komentaa niitä kuten Loki. Ensi kesänä ehtii katsella lisää.

Vapaana kulkeminen luonnistui hyvin eikä Sif lähtenyt kertaakaan omille teilleen. Kerran kylläkin Lokin mukaan naapuriin.

Sifin pentukarva on nyt nypitty myös pois. Alta paljastui vaaleanharmaa pumpulikarva, joka todellakin takkuuntuu helposti. Pelkästään mökkireissun jälkeen piti tunti selvitellä takajalkoja Sifin purnatessa vastaan. Selässä on sentään jo karkeampaakin karvaa tulossa.

Helteet ja nyppimiset

Lokin turkki oli mallia ylikypsä (kuten tuomari heinäkuun näyttelyssä oli tuumaillut) joten nyppimissirkus seurasi. Jostain syystä, vaikka turkki pääsisi kuinka pitkäksi, ei Lokilla ala puskea uutta karvaa ennen kuin vanha on otettu pois, joten nyt mennään taas pari viikkoa pelkällä aluvillalla. Näillä kuumilla kesäkeleillä se taitaa olla vain helpotus. En tiedä kuinka helposti koiran nahka palaisi auringossa, mutta Loki etsiytyy aina varjoon, joten sitäkään riskiä ei ole. Lenkit on lyhentyneet paljon. Päivisin käydään vain tarpeilla ja sitten takaisin. Aamuisin ja iltaisin sitten hiukan pidemmälle, mutta niitäkin reissuja on välillä korvattu pitämällä Lokia pennun kanssa irti autiolla lähiniityllä, jolloin voivat painia tai lepäillä toiveidensa mukaan.

Pentua helle ei näytä haittaavan eikä hidastavan. Uni tulee kun tulee ja nokosten välillä on virtaa kuin pienessä kylässä. Lokin komentamiset menevät päivä päivältä paremmin perille, eikä pitkiä haukkumatseja tule enää. Nujuamista Sif yrittää saada silti käyntiin joka välissä. Loki on myös omaksunut jonkinsortin kotipoliisin roolin ja puskee aina väliin kun Sif tekee jotain luvatonta ja sitä mennään komentamaan.

Toisin kuin Loki pentuna, Sif tykkää purra kaikkea elotonta (ihmisulokkeet olivat Lokin juttu). Jonkin verran on puukalustus ottanut jo jälkiä. Toistaiseksi sellaisia, joista luulisi hiekkapaperilla selviytyvän. Tässä odottaa koko muu talous hampaidenvaihtumista kuin joulua.

Puoliksi valmis turkki ja Sif suunnittelemassa hyppyä.