Jouset tassuissa

Loki kompensoi lyhyitä tassujaan pomppimalla. Ihmisiä vasten hyppimistä yritetään karsia varsinkin näin sulan maan aikaan kun tassut tahtovat toisinaan olla aika törkyiset.

Pomppiminen kuuluu myös olennaisena osana leikkeihin. Ja se näyttää usein aika holtittomalta, koira kun ei tunnu huolehtivan siitä mihin laskeutuu hurjien loikkiensa päätteeksi. Tässä muutamia kuvia hypyistä leikin tiimellyksessä. Tarkoitus olisi ottaa lisää hieman parempi laatuisia takapihalla, kunhan muistaisi :)

Nukkumista osa 2

Mielenkiintoisten nukkuma-asentojen esittely jatkuu. Välillä tekee oikein pahaa katsoa ja välillä naurattaa ihan mahdottomasti.

Tässä asento ei sinällään ole vielä kovinkaan erikoinen, mutta hampaat välkähtelevät hienosti ja jalat vipattavat mainiosti kun Loki uneksii, usein tässä nimenomaisessa asennossa.


Tähän asentoon Loki vääntäytyi tänään. Yllättävän pitkään se siinä viihtyi eikä vaikuttanut lainkaan jäykältä herätessään.

Leikeistä

Tässäpä vähän videokuvaa Lokin touhuista. Yleensä se ei paljon perusta omillaan leikkimisestä, mutta toisinaan uusien tavaroiden kanssa on yksinkin kivaa. Lokin lähestymistyyli on yleensä heitellä tavaroita holtittomasti ympäriinsä ja juosta sitten perään. Me saamme seurataan kauhulla vierestä kun esimerkiksi kilonpainoinen hirvenluu kopsahtelee parketille ja hipoo lähietäisyydeltä cd-kaapin lasiovia mennessään. Videolla näkyvän pullon tapauksessa viehätys taitaa olla pullosta lähtevässä rutinassa ja rätinässä.

Lisää leikkeihin liittyvää materiaalia löytyy Lokin kuvista, jonne lisäsin pari otosta sen hurjista hypyistä. Kuvissa kyse on tosiaan hyppäämisestä eikä vain roikkumisesta :) Lokin peräpään lihakset ovatkin tätänykyä suorastaan kehonrakentajaluokkaa.

Pitkä talvi

Lokin elämän toisen talven aikana on nautittu pitkistä lenkeistä ja iltapäivänokosista sohvalla viltin kera. Viileä ilma näyttää miellyttävän paljon kesän lämpöä enemmän ja vähitellen olemme saaneet Lokin oppimaan että pitkällä lenkillä kuljetaan myös eteenpäin eikä pysähdytä nuuskuttamaan kahden metrin välein. Lenkin pituus korreloi suoraan koiran väsymystilaan, tosin hiukan eri tavoin kuin voisi olettaa. Mitä pidempi lenkki, sen villimpi koira lenkin jälkeen. Kyseessä lienee pienten lasten käyttäytymisestä tuttu termi eli yliväsymys. Toki lenkinjälkeistä riehumista seuraa erittäin syvä uni. Nukkumisesta puheenollen olen oikein tyytyväinen kun olen saanut Lokin tykästymään sylikoiran elämään. Pentuna se ei millään halunnut asettua sylissä eikä varsinkaan nukkua siinä, mutta säännöllisen syliharjoittelun jälkeen sain vihdoin koiran joka on silmänräpäyksessä istumassa sohvan vieressä ja odottamassa lupaa hypätä kun itse ottaa vähänkään mukavampaa asentoa. Varjopuolena täytyy tunnustaa, että Loki taitaa sillointällöin nukkua sohvalla omin luvin yksin ollessaan, mutta ei kyllä koskaan silloin kun joku on kotona. Sylissä se rentoutuu hetkessä ja näkee usein melko äänekkäästi unia niin että itsellä on naurussa pitelemistä.

Joulun odottelua

Tänään kävimme Lokin kanssa toteamassa, että lähijärven jää kestää ainakin rannasta sen verran, että voidaan alkaa suuntaamaan jälleen lenkeillä sinne. Loki näytti nauttivan pitkästä aikaa vapaana juoksentelusta. Aika uskaliaasti se välillä lähtikin omille teilleen niin, että sitä piti pari kertaa huudella takaisin.

Loki on hartaasti vahtinut joulukinkun valmistumista kaiken varalta, jos se kolmen kilon mötikkä vaikka olisi tipahtanut lattialle parempiin suihin. Näin ei käynyt mutta ihan pikku maistiainen saattoi koiran kuppiin kuitenkin mennä. Huomenna herra täytyy käydä väsyttämässä pitkällä lenkillä, jotta saadaan istua joulupöydässä rauhassa.

Eipä siinä muuta kuin mukavaa joulua kaikille!

Talvi koitti

Ja mukava kun koitti. Miinuspuolena koiran suihkuttelureissujen lisääntyminen, kun lumi tahtoo paakkuuntua mahaan ja tassuihin, mutta samalla ovat kyllä pikkukivet ja muut roskat ilahduttavasti vähentyneet nurkista.

Loki sai hieman myöhässä matokuurinsa vasta viime sunnuntaina. Valitettavasti polla ei minulla säteillyt ja Loki sai samana iltana myös mehevän hirven luun moneksi tunniksi työstettäväkseen. No seurauksena odotteli eilen kotiin tullessa ympäri asuntoa pieniä jauhoisia kakkapökylöitä.

Vaan oli kyllä ensimmäinen kerta, kun Loki kakkasi sisälle yksin ollessaan. Pentunakaan se ei isoa asiaa tehnyt sisälle yksin ollessaan, pari kertaa tosin ehti kun olimme kotosalla. Onneksi eilisen pökäleet sentään olivat mukavan kuivia eivätkä jättäneet hajuhaittaa pahempia jälkiä, vaikka niistä useampikin oli osunut matolle. Vahingosta kyllä toivottavasti on nyt viisastuttu.

Suunnilleen koko marraskuu meni uikutusta kuunnellessaan, kun lähistön nartut tuntuivat toinen toisensa perään olevan juoksussa. Loki olisi halunnut muuttaa ulos asumaan ja sitä tympäisi valtavasti jokainen sisällä vietetty sekunti. Onneksi tuo vaihe alkaa taas osoittaa laantumisen merkkejä ja pari iltaa on jo saatu olla melkein rauhassa.

Lokin ruuan sekaan on ilmaantunut viime aikoina kovasti hirvenlihaa, kun isän hirviporukka on pistänyt ihmisille kelpaamattomia osia jauhelihaksi. Ihan hyvin on sapuskat nyt maistuneet, kumma kai se olisi jos ei maistuisi kun moista herkkua on seassa. Pari paastopäivää kyllä mahtui silti tuohon tyttöjenperäänhaikailu-vaiheeseen.

Vanhempien luona asustavan 14-vuotiaan terrieriherran kanssa Loki tulee nykyään jo paremmin toimeen, kun pahin leikkivimma on laantunut. Umpikuuro vanhus ei vieläkään arvosta kovaa touhotusta, mutta jos Loki malttaa mielensä ja käyttäytyy kunnioittavasti, saattavat ne olla samoissa tiloissa jo melkein vahtimatta. Toki vain siihen hetkeen asti, että Lokin vieraskoreus karisee ja se haluaa keksiä kiinnostavampaa touhua kuten hyppimistä vanhemman ympärillä.

Mökötys

Loki jäi puoli vahingossa vilttinsä alle kun siirsin sen petiä. Olimme itse lähdössä illaksi juhliin ja koira kyllä sen huomasi. Se kieltäytyi melkein puolen tunnin ajan poistumasta viltin alta ja vain tuijotteli meitä surkeana. On se kamalaa minkälaista syyllisyydentunnetta nuo eläimet osaavat saada aikaan.

Syysiloja

Loki on päässyt parina iltana leikkimään naapurustossa asuvan glennitytön kanssa. Tulos molempien reissujen jälkeen on ollut melkoisen väsynyt ja märkä koira:



Mutta leikkikaverin jättämisestä aiheutuvasta valitusulinasta päätellen remuaminen on kuitenkin ollut paljon hauskempaa kuin oheisessa kuvassa näyttää.

Noin yleensä lenkkeilyt ovat viimeaikoina sujuneet aika vaihtelevasti. Loki ei oikein välitä märästä maasta, ja välillä se jumittaa jo ulko-ovelle kun havaitsee että sataa vettä. Toisinaan sitten mikään matka ei ole tarpeeksi pitkä ja tunnin ulkoilun jälkeenkin saa tuskailla että koiran saisi sisälle.

Glennileikit ovat kyllä mukavaa seurattavaa. Leikkityyli on niin erilainen kuin useimmilla muilla roduilla ja ähinä huvittavaa. Jokaisen glennin perusoikeuksiin pitäisi kuulua säännölliset treffit toisen glennin kanssa.

Säikähdys

Loki pääsi yksi ilta lenkillä vahingossa irti. Se ei yrittänytkään karata, mutta oli sattumalta juuri silloin todella vallattomalla tuulella ja lähti juoksemaan laajoissa kaarissa ympärillä.

Siinä oli autotien vieressä sydän kurkussa. Onneksi oli hiljainen ilta eikä näkynyt ketään. Koirakin palasi takaisin muutaman villin syöksyn jälkeen. Näin heti seuraavan yön painajaisia autojen alle juoksevasta koirasta..

Nyt pitää kyllä alkaa takoa sitä 'odota' käskyä tuohon kovaan kalloon ja rankasti.

Kuvia lenkiltä

Hidastelua, kun kotiin palaaminen ei juuri nyt innosta.



Jo aiemmin esitellyn maassa piehtaroinnin lisäksi Loki turvautuu välillä myös agressiivisempaan viivyttelyyn.


Se ei yleensä vedä narua samalla tavalla kuin lelua, kunhan yrittää roikkua kiinni kuin sanoakseen 'Älkää menkö vielä'.