Kuvia lenkiltä

Hidastelua, kun kotiin palaaminen ei juuri nyt innosta.



Jo aiemmin esitellyn maassa piehtaroinnin lisäksi Loki turvautuu välillä myös agressiivisempaan viivyttelyyn.


Se ei yleensä vedä narua samalla tavalla kuin lelua, kunhan yrittää roikkua kiinni kuin sanoakseen 'Älkää menkö vielä'.

Rankka reissu

Kävimme ensimmäistä kertaa mökillä Lokin kanssa. Koiran riemusta päätellen siellä olisi pitänyt käydä jo aikaa sitten :)

Vaikka reissussa viivyttiin vain yhden yön ajan, ehti Loki juosta vapaana pihalla monta tuntia. Mökki on metsän keskellä ja maastoa juoksemiseen riitti.

Villejä vedettiin metsässä ja pihassa.


Loki muuttui välillä lentäväksi koiraksi:


Kotimatkalla olikin takapenkillä aika hiljaista.

Vapautta

Eilen uskaltauduin pitkästä aikaa rantametsään kävelemään Lokin kanssa. Yleensä maaperä on niin märkä, että jalat kastuvat ilman kumppareita ja itikoita sikiää joka puolelta. Eilen oli kuitenkin todella tuulinen päivä, joten hyönteiset eivät kiusanneet ja metsässäkin oli vain lievästi kosteaa.

Loki tykkää rantalenkeistä, koska se saa juosta irti. On se kyllä itsellekin mukavaa ettei tarvitse taiteilla aluskasvillisuudessa hihnan kanssa. Talvella rannalla on mahtava käydä, kun voi poiketa järven jäälle ja hassua kyllä, lumessa on muutenkin helpompi liikkua.

Eilen kävelimme lopuksi pienen niityn läpi. Siinä kasvava heinä oli minua melkein kainaloihin asti ja maaperä turpeisen upottavaa. Tehokkaampaa koiranväsytysmaastoa saa hakea. Loki eteni hyppimällä valtavia ponnahduksia joiden avulla se kaatoi heinää edeltä. Se oli ihan uuvuksissa kotiin päästessä, eikä jaksanut kuin maata maassa kun harjasin roskat ja tarkastin punkittomuuden :)

Nopeammin, pidemmälle, väsyneemmäksi

Ilmojen viilennyttyä vielä hieman tästä muutenkin viileähköstä kesästä ovat meidänkin lenkkimme voineet pidentyä. Loki jaksaa paljon paremmin kävellä kun ilma on alle 16 asteista eikä aurinko porota täysillä. Itselläkin on kävelyinto kasvanut kun koira jaksaa ylläpitää kohtuullista vauhtia eikä eteneminen ole matelua. Jospa siinä ravatessa ne selkä ja kylkilihaksetkin saisivat koiralla sopivaa rasitusta.

Lisäbonuksena liikunnan lisäksi illat ovat rauhallisempia, kun Loki pääsee purkamaan energiaansa ulkona. Viikonlopun lenkkeilyn ja kotiväen seurailun jälkeen se oli tänäkin aamuna hurjan väsynyt. Sitä sai huudella lenkille melko pitkään ja sittenkin silmät olivat ihan sikkuralla. Pirteys löytyi vasta kirpeästä aamuilmasta. Silti se kerrankin jätti protestoimatta aamulenkin lyhyttä pituutta, joten ilmeisesti peti houkutteli takaisin nukkumaan.

Tunnin reipas askellus näyttää olevan aika sopiva niin, että Loki on loppua kohti jo melko sippi, mutta jaksaa vielä ihan hyvin kotiin asti. Edelleen se heittäytyy kotipihan läheisyydessä maahan parin metrin välein, joten kai se siellä pihalla vieläkin pidempään haluaisi olla.

Itku ja parku

Loki vetää hihnassa toisinaan. Yleensä aamulla kun on kova hätä ja milloin tahansa, jos edeltä on kulkenut joku hemaisevan tuoksuinen nelijalkainen. Vetämistä hillitäksemme, pysähdymme aina kun hihna kiristyy, ja pyritään olemaan liikkumatta kunnes koira on malttanut palata takaisin vierelle ja katsonut silmiin.

Toimii toisinaan. Yleensä ei :) Tai kyllähän Loki tulee vierelle, lähestulkoon 99 prosenttisella varmuudella, vieläpä kovalla vauhdilla ja näyttävän mutkan kautta. Mutta se ei juuri malta kauaa vierellä viipyä, katsekontakti on vilkaisu, ja kun ensimmäisen askeleen on saanut otettua, on se monesti jo ampaissut takaisin edelle ja hihna on taas kireä.

Silloin kun ei ole kiirettä mihinkään, voidaan edetä tällaisella kymmenen askeleen minuuttivauhdilla melko pitkäänkin, mutta kiireen kanssa on molemmilla hermo koetuksella. Itseä ei huvittaisi seistä odottamassa vähän väliä, että koira käy mutkan vierellä, ja Loki ei puolestaan tunnu oikein yhdistävän hihnan kiristymistä matkan tyssäämiseen. Se on omassa mielessään loikannut syy-seuraus-suhteen ylitse ja käy vain vierellä, jotta pääsee taas juoksemaan vähän matkaa.

Tämän askel- askeleelta etenemisen mauste ovatkin äänitehosteet. Mitä kiinnostavampi haju, ja mitä useammin on pysähdytty, sitä kovempaa meteliä Loki pitää. Se huutaa kuin piesty vaikka istuisi samalla vieressä ja tuijottaisi silmiin. Hidastaminen näyttää olevan sen mielestä yhtä epäreilua kuin hännän päälle kävely.

Siinäpä sitä sitten yritetään kärsivällisesti opettaa koiralle tapoja, kun itsellä on vaikkapa kiire vessaan, koiralla on kiire hajun perään ja ohikulkijat katsovat yhtä kauhistuneina, kuin hakkaisin koiraa kepillä päähän.

Ja kova se nimenomaisen terrierin pää kyllä onkin :) Liekö edes huomaisi jos siihen keppi kopsahtaisikin. Vaan täytyy se myöntää, että mahtavia naurujakin niistä ihmeellisistä mölinöistä saa, kun koira älisee kuin selittääkseen, että tajua nyt tyhmä ihminen ei me edetä mihinkään jos sinä vain seisoskelet vaikka minä kuinka tulen viereltä hakemaan!