Itku ja parku

Loki vetää hihnassa toisinaan. Yleensä aamulla kun on kova hätä ja milloin tahansa, jos edeltä on kulkenut joku hemaisevan tuoksuinen nelijalkainen. Vetämistä hillitäksemme, pysähdymme aina kun hihna kiristyy, ja pyritään olemaan liikkumatta kunnes koira on malttanut palata takaisin vierelle ja katsonut silmiin.

Toimii toisinaan. Yleensä ei :) Tai kyllähän Loki tulee vierelle, lähestulkoon 99 prosenttisella varmuudella, vieläpä kovalla vauhdilla ja näyttävän mutkan kautta. Mutta se ei juuri malta kauaa vierellä viipyä, katsekontakti on vilkaisu, ja kun ensimmäisen askeleen on saanut otettua, on se monesti jo ampaissut takaisin edelle ja hihna on taas kireä.

Silloin kun ei ole kiirettä mihinkään, voidaan edetä tällaisella kymmenen askeleen minuuttivauhdilla melko pitkäänkin, mutta kiireen kanssa on molemmilla hermo koetuksella. Itseä ei huvittaisi seistä odottamassa vähän väliä, että koira käy mutkan vierellä, ja Loki ei puolestaan tunnu oikein yhdistävän hihnan kiristymistä matkan tyssäämiseen. Se on omassa mielessään loikannut syy-seuraus-suhteen ylitse ja käy vain vierellä, jotta pääsee taas juoksemaan vähän matkaa.

Tämän askel- askeleelta etenemisen mauste ovatkin äänitehosteet. Mitä kiinnostavampi haju, ja mitä useammin on pysähdytty, sitä kovempaa meteliä Loki pitää. Se huutaa kuin piesty vaikka istuisi samalla vieressä ja tuijottaisi silmiin. Hidastaminen näyttää olevan sen mielestä yhtä epäreilua kuin hännän päälle kävely.

Siinäpä sitä sitten yritetään kärsivällisesti opettaa koiralle tapoja, kun itsellä on vaikkapa kiire vessaan, koiralla on kiire hajun perään ja ohikulkijat katsovat yhtä kauhistuneina, kuin hakkaisin koiraa kepillä päähän.

Ja kova se nimenomaisen terrierin pää kyllä onkin :) Liekö edes huomaisi jos siihen keppi kopsahtaisikin. Vaan täytyy se myöntää, että mahtavia naurujakin niistä ihmeellisistä mölinöistä saa, kun koira älisee kuin selittääkseen, että tajua nyt tyhmä ihminen ei me edetä mihinkään jos sinä vain seisoskelet vaikka minä kuinka tulen viereltä hakemaan!