Mukavaa Joulua!

Joulu oli ja meni ja nyt vietetään jo toipumisaikaa herkuttelusta. Lokille iski oksentelu noin puolitoista viikkoa ennen Joulua ja sitä piti sitten eläinlääkärikäynnin jälkeen pitää erityisellä dieetillä mahan normalisoimiseksi. Lisäksi oksentelu aiheutti taas kurkun turpoamista, mikä puolestaan vaati antibioottihoitoa, mutta nyt näyttää ukko olevan taas kunnossa. Dieetin aikana sen ruokahalu oli hämmästyttävä. Kun ruokaa laitettiin kuppiin, se suorastaan älisi kun oli niin kova hinku päästä jo syömään. Sitten päivä antibioottikuurin loppumisen jälkeen loppui taas tämä taianomainen kausi ja nyt koira taas nyrpistelee ruokakupille ja jättää aterioita väliin. Kai se vain täytyy hyväksyä, että sillä on jokin sisäinen diiva joka ei tahdo lihoa yhtään yli 15,5 kilon. Mutta ei se onneksi myöskään siitä mene alle.

Järvi jäätyi hiukan ennen juhlapyhiä siihen kuntoon, että sinnekin uskaltaa lähteä kävelyille. Koira nauttii täysin rinnoin vapaana tai pitkässä flexissä juoksemisesta, eikä haluaisi millään lähteä pois järveltä.

Kasvattaja pelkäsi pentua haettaessa, että kuinkahan se pärjää täällä pohjoisempana tuulisissa talvissa, voin kertoa että erinomaisesti. Kun itse olemme joutuneet viime aikoina useaan otteeseen toppautumaan michelinmiehiksi -25 asteen pakkasiin, ei Lokilla ole mitään kiirettä sisälle, eikä se osoita muitakaan kylmän merkkejä. Ainoastaan kerran olen nähnyt, että se on puolihuomaamatta nostanut hetkeksi etutassua kuin kylmissään. Vaikka eipä se silloinkaan ollut kovin innokkaasti kotiin lähdössä.

Joululahjaksi koiralle siunaantui kokonaista kaksi pehmolelua raadeltavaksi ja pari herkkua pahvilaatikoihin piilotettuina niin, että Loki pääsi toteuttamaan yhtä suurimmista iloistaa ja repimään laatikot tuhannen päreiksi. Kaiken kaikkeaan voisi jälkipäivien nukkumismäärästä päätellä, että sillä oli varsin mukava joskin väsyttävä Joulu.

Seuraavaksi vuodenvaihdetta odottelemaan. Viime vuonna tuuli oli niin kova, että Oulussa oli rakettien ampuminen suorastaan kiellettyä, mutta toissa uutena vuotena koira ei ainakaan tuntunut paukkeesta välittävän tuon taivaallista. Saapa nähdä tällä kertaa.

Avulias aatu

Kissat eivät ole ainoita uteliaita eläimiä. Loki ainakin kuuluu siihen joukkoon jota kiinnostaa kaikki (tai sitten välillä ei mikään). Imuroidessa on ihan varmaa, että jossain vaiheessa houkutus käy liian suureksi ja imurin suun kimppuun pitää alkaa hyökkäillä. Roskien lakaisu on mukavaa puuhaa kun ihan pyytämättä kasataan kaikki mielenkiintoinen yhteen läjään, jonka läpi on mukava kävellä ja josta on kiva poimia suuhun kaikki vähänkin kiinnostava ja siinä samalla ne loput roskat partaan. Lattialla jumppaaminen tai venyttely tarkoittaa automaattisesti leikkiinkutsua. Varsinkin mitä kivuliaampaan asentoon on vääntäytynyt, sen varmempaa on että kohta vieressä kahottaa kahdella jalalla karvakaveri, joka yrittää nuolla korvasta.

Myös käsityöt ovat mielenkiintoisia. Tosin kun lankakerän pureskelu kiellettiin, ei vaihtoehtoja ole enää muita kuin kannella kerää ympäriinsä tai nukkua sen päällä. Ohessa otos Lokista sen väsyttyä auttamaan minua villapaidan neulomisessa. Loppui se työnteko samalla myös minulta.

Hienostelukuva

Harrastelen amatööriräpsimistä aina välillä ja aika usein tulilinjalle joutuu pahaa aavistamaton koira. Onneksi se on jo tottunut siihen että kun kameraa aletaan heilutella niin kannattaa vain istua kärsivällisesti milloin missäkin typerässä paikassa tai asennossa (tai ihmeellisten härpäkkeiden kuten synttärihattujen peitossa) niin lopuksi saa namin.

Tähänkin yritelmään on näköjään pari roskaa jäänyt koristeeksi.

Ulkoilukuvia

Käytiin useampaan otteeseen muutaman kilometrin päässä koiraladulla käveleskelemässä ja Lokin tapauksessa ryntäilemässä. Tässä muutamia kuvia niiltä reissuilta.

Märkien jalkojen kanssa iso pää näyttää vielä isommalta.

Kepin kiskontaa selkä kaarella.

Hienoksi suunniteltu Loki ja Vesi -kuva näyttää enemmän koira ja oja sommitelmalta.

Viilenevän ilman yllätys

Kuten tässä on usein jo tullut tuskailtua Loki ei oikein kestä kuumuutta ja lämpimillä keleillä kulkeminen on aika rajoitettua. Nyt koitti kuitenkin vihdoin syksyn viileys ja lenkit alkoivat ihmeesti pitenemään. Liekö yhteydessä kasvaneeseen liikkumiseen, mutta koiran ruokahalukin on yhtäkkiä kasvanut. En ole uskaltanut aiemmin vielä suuresti hehkutella siitä pelosta, että kyseessä on taas ohimenevä vaihe, mutta nyt voi jo iloisesti liputtaa kun koira on alkanut syömään lähes jokaisen aterian jo yli kuukauden ajan!

Varmasti se kuuma ja lyhyemmät lenkit osittain vähentävät ruokahalua, mutta ei ole aiemmin kylmälläkään näin hyvin maistunut. Viikko sitten saatiin jo varovaista ulkopuolistakin vahvistusta, että "ehkä se on vähän tukevoitunut". Eipä silti pelkoa mistään kehonrakentajan massasta, luut tuntuvat yhä selvästi. Mutta on se vain mukava nähdä, että Lokikin osaa syödä, kun on ikänsä tottunut siihen ettei koiria yleensä ole tarvinnut paljon ruokakupille houkutella.

Tästä sitten seuraavaan viileän ilman mukanaan tuomaan yllätykseen. Viime viikolla lähdin kävelemään Lokin kanssa vanhempieni luo, jotka asuvat lähi järven toisella puolella, muutaman kilometrin päässä. Olin siinä uskossa, että olimme koiran kanssa jo myöhässä sovitusta ajasta, joten yritin hoputtaa sitä kävelemällä lujaa ja ottamalla vähän juoksuaskelia.

Tähän mennessä Loki on jyrkästi vastustanut juoksemista lyhyitä poikkeuspyrähdyksiä lukuunottamatta, ilmeisesti koska hyvät hajut jäävät haistelematta. Sillä on ärsyttävä tapa lähteä juoksemaan mukana ja pysähtyä sitten kuin seinään, joko jonkin hajun kohdalle tai suoraa juoksijan eteen. Läheltäpiti tilanteita nenän ja asfaltin tutustumisen tiimoilta on ollut.

No tällä viime viikon lenkillä Loki yllättäen intoutuikin jolkottelemaan vieressä kun lähdin hölkkäämään. Eikä lopettanut. Pysähtyi pissalle ja pinkaisi uudestaan juoksemaan! En meinannut millään uskoa todeksi sitä, että tuo meidän makkara lönkötteli vierellä kiltisti kuin ikänsä juoksulenkeillä mukana olleena, vielä usean sadan metrin jälkeenkin. Vaikka varusteet eivät itsellä ihan lenkkeilyyn tarkoitetut olleetkaan, oli tilaisuuteen pakko tarttua ja testata mihin asti karvanakki jaksaa. Vajaa puolituntia myöhemmin saavuimme, yhä juosten, vanhempieni luo. Loki jaksoi koko matkan ja paremmin kuin minä. Itselläni oli pakko painua suihkuun ja etsiä vaihtovaatteita hikisten tilalle kun koira vain kävi tyhjentämässä vesikuppia.

Pysähdyimme lenkin aikana toki kertaalleen järven rantaan, että Loki sai juoda, ja muutamia merkkausluontoisia hidastuksia matkalla myös oli, mutta kokonaisuudessaan tuota voisi nimittää ihan oikeaksi juoksulenkiksi! Tätä harrastusmahdollisuutta pitää ehdottomasti tutkia jatkossakin kun koira kerran näytti myös juoksusta nauttivan ja sai ilmeisesti hyvää liikuntaa kun oli vanhempien luona harvinaisen rauhallisesti ja jätti siellä asustelevan vanhan koirankin lähes täysin rauhaan.

Kaikenlaista sitä parin vuoden jälkeenkin vielä näkee :)

Nukkumista osa 3

Nukkuminen on kai useimpien mielestä kivaa ja Loki ehdottomasti kuuluu asian puolestapuhujien joukkoon. Se on nykyään niin tottunut vetelemään sikeitä päivät yksinollessaan, ettei sitä oikein saa pidettyä hereillä vaikka oltaisiinkin kotona. Olen välillä yrittänyt saada sen innostumaan leikkimisestä ennen iltapäivää, ja päätynyt nakkelemaan lelua yksin koiran tuhahtaessa ja kääntäessä kylkeä tai vaihtaessa huonetta, että saisi olla rauhassa.

Pari asiaa voi kuitenkin parantaa unta vielä enemmän; se että saa nukkua mahdollisimman mutkalla tai/ja ihmisessä kiinni. Tässäpä jälleen muutama kuva ukon loikoiluista.





Se oikea jalkatyyny.

Liikkeellä luonnossa

Tässä kuvia kesän ulkoiluista.






Ei kai me vielä lähdetä kotiin..?

Kun tekniikka pettää

Olen tässä jo useamman kuukauden ajan ihmetellyt kommentointimahdollisuuden uupumista blogista vaikka kuinka on raksit ruksittu ja asetusten pitäisi olla kunnossa. Joten viimeisenä keinona poistin koko blogin hetkeksi ja pykäsin sen sitten uudelleen pystyyn. Hyvinä uutisina kommentointi pelaa nyt vihdoin ja huonoina; olen mahdollisesti hukannut joitain aiemmin sivulta löytyneitä linkkejä bittiavaruuteen, eikä vierailijalaskuri ole pystyssä tällä hetkellä. Ilmoitelkaa jos huomaatte puutteita tai jos haluaisitte saada jonkin linkin mukaan listalle. Kävijälaskuria nyt en juuri kaipaa itsekään kun ei se paljoa parissa vuodessa kasvanut, mutta eiköhän se ilmaannu taas ajan myötä.

EDIT: Nyt pelaa laskurikin taas.

Kesän muotia

Lokille uusittiin Expot -punkkimyrkyt niskaan edellisenä iltana ja luonnollisesti seuraavana päivänä tuli kaatamalla vettä aamusta iltaan. Kun aineet eivät saa vuorokauteen kastua, piti ryhtyä luovaksi. Ohessa Loki esittelee joka kodin varoille sopivaa sadetakkimuotia. Malliamme tosin hävetti sen verran, ettei viitsinyt katsoa kameraan.

Pennut ovat parhaita leikkikavereita

Loki tapasi ensimmäistä kertaa Pepin viime viikolla. Riemua riitti puolin ja toisin innokkaan leikkikumppanin johdosta. Päivä oli niin kuuma ja Lokin jalat sen verran lyhyemmät ettei se pysynyt millään nuoremman perässä.


Loki esittelee glennimäistä leikkityyliä...


.. ja Peppi näyttää miten se yritti mahtipontisesti saada Lokin jättipään mahtumaan suuhunsa. Suupielien karvoissa oli myös mukava roikkua.


Pahimman tuhinan lomassa malttoivat onneksi myös lepäillä.


Lisää kuvia tapaamisesta täältä.