Neljä ja puoli kuukautta

Loki on jo iso poika. Sisäsiistikin se on onnistunut olemaan jo viikon. Rakon venymistä on tosin pisimmillään testattu vain kuusi tuntia mutta tärkeintä onkin ettei vahinkoja/protestipisuja ole tullut myöskään omistajien ollessa kotona.

Ulkonakin koira on taas alkanut viihtyä paremmin. Tosin vieläkään ei ole kyse reippaasta ulkoilusta lenkin merkeissä vaan yleensä pyöritään tietyllä alueella edestakaisin.

Temppuja olemme harjoitelleet lisää. Lokilla meni jonkin aikaa oivaltaa kyljelleen meno namipalasta, mutta nyt kun se on tämän hoksannut, se haluaakin kierähtää samantien selälleen tai jopa ympäri. Saa nähdä miten sen saa erottamaan nämä eri asennot vaikka onhan se kierähdyskin melko hieno! Kyljelle oppiminen auttaisi hoitotoimenpiteissä ja pitäisi oppia siksi.

Ruuan kanssa on taas hiukan nirsoilua. Hetken meni hyvin piimän kanssa mutta sitten Loki oksensi parina päivänä joten jätimme piimän testiksi pois eikä oksaa ole tullut sen jälkeen. Omat naput eivät kuitenkaan vieläkään kuulu suurimpiin herkkuihin.

Turkki lähti

Viime viikonloppuna oli Lokilla jännät paikat. Lauantaina piti olla niinkin pitkään kuin kuusi tuntia yksin kotona. Koska naapureilta ei ole mitään kuulunut ja ukkeli oli kuin vasta herännyt palatessamme, lienee syytä olettaa että kaikki meni hyvin. Ja mikäli ikävä oli vaivannutkin, se unohtui hetkessä sillä Lokin kasvattaja ja 'hoitotäti' eli kaksi vuotias glennineiti tulivat kylään.

Siinä meni pitkät pätkät leikkiessä ja ihmetellessä tuota tuttua mutta isoa ja mustaa glenniä, joka myös näytti jämäkästi kaapin paikan pennulle. Sitten koitti uusi koettelemus nimittäin nyppiminen. Vaikka se kasvattajalta sujuikin nopeasti ja taitavasti, oli se varmasti Lokille melko shokki että yhtäkkiä joutuu pitkiksi ajoiksi pöydälle ja karvaa kiskotaan minkä keretään. No, uutta luuta sentään sai syödä samalla.

Lopulta ukkeli oli vaalea kuin olkikasa ja melkein yhtä pörröinen kaiken mustan pentukarvan lähdettyä. Pehmeä villa saa sen nyt muistuttamaan entistä enemmän pehmolelua. Niistä puheenollen Loki saikin uuden kaverin; keltaisen pehmolelukoiran nimeltä Keltti. Se saa melkoista kyytiä, mutta toistaiseksi vasta yksi tikkaus on revennyt ja korjauksen jälkeen sekin on kestänyt ihan hyvin. Keltin päälle on myös mukava laskea pää päiväunien ajaksi.

Loki yllättää

Tänään tapahtui jotain ihan uutta. Loki ei ole tähän mennessä pitänyt vesi sateesta pisaraakaan. Kannamme sen aina pihasta jonkin matkaa (jotta se oppisi että pihaan ei tehdä tarpeita) ja jos vettä sattuu tulemaan, se tulee myös kovaa vauhtia takaisin tuon matkan. Siksi viemmekin sen sateella aina vielä vähän kauemmas, että matkaa olisi tarpeeksi, jotta se ehtisi tirauttaa asiansa vaikka kuinka kiire on.

Tänään tuli vettä oikein kunnolla ja Loki jopa tuntui yrittävän vältellä syliin nostamista kun minulla oli märät vaatteet päällä. Mutta ulos päästessä se toimikin ihan eri tavoin kuin yleensä. Loki ei nimittäin ikinä vielä ole vapaaehtoisesti suunnannut metsään polulle, vaan jopa vierastanut polkua hieman. Tänään se melkein juoksi sinne. Sitten se äkersi asiansa polulle ja jatkoi vain eteenpäin. Lopulta kun polku tuli ulos metsästä, jatkui Lokin matka edelleen pois päin kotoa toisin kuin koskaan ennen ja vaikka vettä tuli niin, että omistajaakin alkoi jo häiritä.

Niin kaukana kotoa ei ollakaan vielä kävelyllä käyty, eikä varsinkaan sateella. Silti koira vaikutti vähintäänkin tyytyväiseltä, lirautteli pari kertaa ylimääräisiä pisaroita matkalle (minkä tulkitsen jonkinlaisena merkkailun esiasteena) eikä millään olisi halunnut sisälle kun mukava ohikulkija täti niin kivasti jututti. Sisällä kuivailtiin pitkään ja hartaasti ja villiysaste oli märällä koiralla melkoinen!

Yhä olen ihmeissäni, mutta mikäs sen mukavampaa kuin yllätyksiä täynnä oleva yhteiselämä :)