Tänään tapahtui jotain ihan uutta. Loki ei ole tähän mennessä pitänyt vesi sateesta pisaraakaan. Kannamme sen aina pihasta jonkin matkaa (jotta se oppisi että pihaan ei tehdä tarpeita) ja jos vettä sattuu tulemaan, se tulee myös kovaa vauhtia takaisin tuon matkan. Siksi viemmekin sen sateella aina vielä vähän kauemmas, että matkaa olisi tarpeeksi, jotta se ehtisi tirauttaa asiansa vaikka kuinka kiire on.
Tänään tuli vettä oikein kunnolla ja Loki jopa tuntui yrittävän vältellä syliin nostamista kun minulla oli märät vaatteet päällä. Mutta ulos päästessä se toimikin ihan eri tavoin kuin yleensä. Loki ei nimittäin ikinä vielä ole vapaaehtoisesti suunnannut metsään polulle, vaan jopa vierastanut polkua hieman. Tänään se melkein juoksi sinne. Sitten se äkersi asiansa polulle ja jatkoi vain eteenpäin. Lopulta kun polku tuli ulos metsästä, jatkui Lokin matka edelleen pois päin kotoa toisin kuin koskaan ennen ja vaikka vettä tuli niin, että omistajaakin alkoi jo häiritä.
Niin kaukana kotoa ei ollakaan vielä kävelyllä käyty, eikä varsinkaan sateella. Silti koira vaikutti vähintäänkin tyytyväiseltä, lirautteli pari kertaa ylimääräisiä pisaroita matkalle (minkä tulkitsen jonkinlaisena merkkailun esiasteena) eikä millään olisi halunnut sisälle kun mukava ohikulkija täti niin kivasti jututti. Sisällä kuivailtiin pitkään ja hartaasti ja villiysaste oli märällä koiralla melkoinen!
Yhä olen ihmeissäni, mutta mikäs sen mukavampaa kuin yllätyksiä täynnä oleva yhteiselämä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti