Viime viikonloppuna oli Lokilla jännät paikat. Lauantaina piti olla niinkin pitkään kuin kuusi tuntia yksin kotona. Koska naapureilta ei ole mitään kuulunut ja ukkeli oli kuin vasta herännyt palatessamme, lienee syytä olettaa että kaikki meni hyvin. Ja mikäli ikävä oli vaivannutkin, se unohtui hetkessä sillä Lokin kasvattaja ja 'hoitotäti' eli kaksi vuotias glennineiti tulivat kylään.
Siinä meni pitkät pätkät leikkiessä ja ihmetellessä tuota tuttua mutta isoa ja mustaa glenniä, joka myös näytti jämäkästi kaapin paikan pennulle. Sitten koitti uusi koettelemus nimittäin nyppiminen. Vaikka se kasvattajalta sujuikin nopeasti ja taitavasti, oli se varmasti Lokille melko shokki että yhtäkkiä joutuu pitkiksi ajoiksi pöydälle ja karvaa kiskotaan minkä keretään. No, uutta luuta sentään sai syödä samalla.
Lopulta ukkeli oli vaalea kuin olkikasa ja melkein yhtä pörröinen kaiken mustan pentukarvan lähdettyä. Pehmeä villa saa sen nyt muistuttamaan entistä enemmän pehmolelua. Niistä puheenollen Loki saikin uuden kaverin; keltaisen pehmolelukoiran nimeltä Keltti. Se saa melkoista kyytiä, mutta toistaiseksi vasta yksi tikkaus on revennyt ja korjauksen jälkeen sekin on kestänyt ihan hyvin. Keltin päälle on myös mukava laskea pää päiväunien ajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti