Myöhästyneet synttärit

Elin täysin väärässä uskossa että Lokin syntymäpäivä on tänään. No se oli eilen. Mutta eipä tuo juhlantunnetta latistanut.

Loki sai maksalaatikkokakun ja oppi uuden tempun joutuessaan sietämään juhlahattua päässä kuvien ottamisen ajan. Aika pian se oivalsi että häkkyrä on sietämisen arvoinen kun sen jälkeen saa aina namia.

Toivotamme paljon onnea 1-vuotis syntymäpäivän johdosta myös Lokin kahdeksalle sisarukselle!

Linkki kuva-albumiin

Nyt digikameroiden ja kännykkäkameroiden luvattuna aikana tulee koirasta räpsittyä otoksia enemmän kuin laki salliin. Olen keräillyt Lokin poseerauksia useaan paikkaan netissä, ja alta löytyvää kuvaa painamalla pääsee tarkastelemaan yhtä niistä. Päivittelen sinne kuvia aina silloin tällöin.


Tässä kuvassa Loki kurkkii Koitelinkoskella Kiimingissä sillan välistä.

Suurinosa tässä blogissa käytetyistä kuvista löytyy tuon sivun reunasta pyörivän kuvaesityksen kautta.

Edit: tulee löytymään kunhan saan albumin toimimaan :)
Edit taas: ja nyt ne tuossa rullaavat

Ja taas nypitään

Ihan vasta karvoja kiskottiin ja nyt on taas urakan aikan. Lokin talja on niin kypsää että jouhet jäävät jo harjaankin, joten aloitimme taas nyppimisprosessin. Meillä se kestää vähintään viikon ajan kun ei ole aikaa eikä viitseliäisyyttä hoitaa koko hommaa kerralla. Yleensä puoli tuntia - tunti istutaan illassa television äärellä ja samalla nypitään.

Lopullinen siistiminenkin tapahtuu vähitellen, aina kun silmiin arkiaskareiden lomassa joku sojottava tuppo sattuu. Onneksi ne korvat tosiaan tuli hoidettua jo tuossa aiemmin ja ne ovatkin nyt kasvattaneet suloisen pehmeän pikku karvan suojakseen pahimmilta itikkailloilta.

Loki ei juuri nyppimisestä perusta, mikä ei kyllä yllätä yhtään. Ei se takuulla mukavalta tunnu. Hartiat, kaulan ja selän se antaa huokaillen nyppiä, mutta takapää ja kyljet ovat niin arkoja paikkoja, että koira kiemurtelee ja yrittää luikerrella karkuun kokoajan. Tällä kerralla olen onneksi havainnut että karva irtoaa paljon paremmin kuin viimeksi, eikä nyppiminen ole itsellekään enää niin tuskaisaa. Välillä sitä kokee jopa jonkin sortin tyydytystä kun karva oikein helposti jää kouraan ja irronneiden tuppo pöydällä kasvaa.

Ainoa ärsytys ovat yksittäiset karvat, jotka tarttuvat mattoon ja vaatteisiin ja vainoavat ympäri kämppää. Juuri tämä matala karvansietokykyhän oli se syy miksi halusimme koiran, joka ei asuntoa omia aikojaan karvoilla sotke.

Juhannuksen viettoon

Edellisviikon reissu meni hyvin ja Loki oli pärjännyt erinomaisesti hoidossa. Mitä nyt teki samaa kuin meillekin, eli heittäytyi maahan makoilemaan aina kun lenkki alkoi olla lähellä loppua. Sitä kun ei millään huvittaisi yleensä vielä tulla kotiin. Talvella tätä ongelmaa ei ollut kun ukko ei suostu edes istumaan kylmässä lumessa, mutta kesällä tilanne on toinen.

Loki tosin näytti kasvaneelta vaikkei se mahdollista lienekään kolmessa päivässä :) Mutta mitään pahoja tapojakaan se ei ollut ehtinyt keksiä tai protesti-ilkeyksiä tehdä. Ensimmäiset päivät se tosin seurasi lähes kokoajan metrin etäisyydellä meistä jompaa kumpaa.

Nyt alkaakin sitten ihana pitkä viikonloppu, joka voidaan kokonaan viettää koiran kanssa. On se mukavaa, ainakin näin torstai-iltanaa. Lauantaiaamuna varmasti on jo paniikki päällä, että nyt se jo kohta loppuu. Itsellä kun ei ole lomaa taaskaan tänä kesänä, niin ei ehdi oikein sellaista pitkää rupeamaa koiran kanssa viettämään. Onneksi avomiehellä sentään on kunnon loma.

Hyvää Juhannusta vaan, älkääkä seiskö veneessä!

Kotiinjättö

Huomenna pitäisi aamusta lähteä reissuun ja jättää Loki hoidettavaksi yhteensä kolmeksi yöksi. Olen jo kuvitellut miljoona kamaluutta, jotka voisivat teoriassa tapahtua toiselle.

Aiemmin Loki on ollut hoidettavana yhden yönajan ja eroahdistus oli omistajalla kova. Nyt jännitys on noin kymmenen kertaa pahempi, mutta pitää lohduttautua ajatuksella, että kyllä se tästä helpottaa. Ja koira pitäisi jättää hoitoon vielä ainakin kahdesti tälle kesälle joten paras vain totutella. Onneksi hoitajat ovat luotettavia.

Hyppyjä

Meillä on aina varottu, ettei Loki pääse kovin loikkimaan. Glenneillä on kuulemma taipumus vahingoittaa pentuna etutassujensa kasvua, jos ne pääsevät kovin usein ja kovin korkealta hyppimään alaspäin. Tämä siksi, koska niiden eturuumis on suhteellisen painava.

Loki ei siis ole saanut hypätä alas sylistä tai autosta, eikä edes mennä portaita alaspäin. Silti sillä esiintyi etutassuissa luun kasvusta aiheutuvia pikkumurtumia tuossa talvella ja sen seurauksena se ontui pari kuukautta. Nyt on tassut parantuneet ja Loki on löytänyt hyppimisen riemun. Se oivalsi temppuna takajaloille ponnahtamisen salamannopeasti, tokossa se tuntuu tykkäävän aina jos saa loikata esteen yli ja sohvalla loikoiltaessa se ponnahtaa syliin, välillä lupaa kyselemättäkin.

No uusin aluevaltaus onkin sitten hieman astetta kiusallisempi. Loki nimittäin alkoi järsiä tavaroita keväällä yksin ollessaan. Ajattelin tämän ehkä johtuvan liiallisen tilan tuomasta ahdistuksesta, joten laitoimme portin ovenpieleen ja Lokin keittiöön viettämään päiviään. Tämän hyppimisen keksimisen seurauksena Loki on oppinut tulemaan myös portista yli! Tällaisia piileviä kykyjä siinä ei ikinä päältä päin arvaisi olevan. Noin matala koira, eihän se voi jaksaa hyppiä minkään itseään korkeamman yli. Portti on kyllä reilusti sohvan reunaa ylempänä, mutta jotenkin koira saa rämmittyä siitä yli. Oikein pahaa tekee ajatella sitä roikkumassa portin päällä mahansa varassa.. jos tämä siis on miten tuo ylitys tapahtuu, livenä emme ole nähneet. Ilmeisesti kahdelle jalalle noustessaan Lokin ylettyvyys on varsin hyvä.

Vaan eipä auta, kunnes saadaan tuunattua porttia korkeammaksi, saa Loki vaeltaa taas vapaana talossa. Porttia ei ole järkevää laittaa kiinni koska silloin vesikuppi jää keittiön puolelle koiran seikkaillessa toisella puolella. Toistaiseksi ei mitään ole ollut pureskeltuna vaikka Loki vapaana kulkeekin, toivottavasti näin jatkuu kunnes tilanne taas korjataan.

Nyppimisen surkeus

Lokin korvat jäivät keväämmällä nyppimättä muun turkin saadessa kaiken huomion. Viikonloppuna päätin paikata tämän laiminlyönnin. Korva vain on niin kovin herkkä paikka... Loki ulahteli välillä niin surullisesti, että yhden korvan työstämiseen oli pakko käyttää kaksi päivää, jottei [oma) kärsimys olisi niin valtaisa.

Tällä hetkellä kotona odottaa korvapuoli koira, jolla on toinen kuuloelin puoliksi nypitty ja toinen kokonaan. En tiedä kumpi on pahemman näköinen, puoleksi nypitty, joka näyttää kuin siinä olisi jokin kaljuuntumistauti vai kokonaan nypitty, joka näyttää säälittävältä nahkalerpakkeelta kaiken muun pörröisyyden keskellä.

Tänään urakka jatkuu. Pitää kaivaa maukkaimmat herkut kaapista toimituksen jälkeen annettavaksi, jos ei muuten niin oman särkevän sydämen lepyttelemiseksi, kun koira pitää moiseen tukalaan toimeen pakottaa.