Ihan vasta karvoja kiskottiin ja nyt on taas urakan aikan. Lokin talja on niin kypsää että jouhet jäävät jo harjaankin, joten aloitimme taas nyppimisprosessin. Meillä se kestää vähintään viikon ajan kun ei ole aikaa eikä viitseliäisyyttä hoitaa koko hommaa kerralla. Yleensä puoli tuntia - tunti istutaan illassa television äärellä ja samalla nypitään.
Lopullinen siistiminenkin tapahtuu vähitellen, aina kun silmiin arkiaskareiden lomassa joku sojottava tuppo sattuu. Onneksi ne korvat tosiaan tuli hoidettua jo tuossa aiemmin ja ne ovatkin nyt kasvattaneet suloisen pehmeän pikku karvan suojakseen pahimmilta itikkailloilta.
Loki ei juuri nyppimisestä perusta, mikä ei kyllä yllätä yhtään. Ei se takuulla mukavalta tunnu. Hartiat, kaulan ja selän se antaa huokaillen nyppiä, mutta takapää ja kyljet ovat niin arkoja paikkoja, että koira kiemurtelee ja yrittää luikerrella karkuun kokoajan. Tällä kerralla olen onneksi havainnut että karva irtoaa paljon paremmin kuin viimeksi, eikä nyppiminen ole itsellekään enää niin tuskaisaa. Välillä sitä kokee jopa jonkin sortin tyydytystä kun karva oikein helposti jää kouraan ja irronneiden tuppo pöydällä kasvaa.
Ainoa ärsytys ovat yksittäiset karvat, jotka tarttuvat mattoon ja vaatteisiin ja vainoavat ympäri kämppää. Juuri tämä matala karvansietokykyhän oli se syy miksi halusimme koiran, joka ei asuntoa omia aikojaan karvoilla sotke.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti