Tonttu

Taas oli aika kiusata Lokia päähineellä. Tausta olisi varmaan voinut olla nätimpikin, mutta lyhyellä suunnittelulla ei parempaan pystynyt. Ulkona on jo useamman viikon ollut aivan liian kylmä, että siellä jaksaisi alkaa valokuvaussessioita järjestämään. Lokia ei näytä kyllä palelevan vieläkään.

Touhua

Lokille pitäisi keksiä lisää tekemistä. Vaikka se nykyään pääsee useammin pitkille lenkeille kuin ennen ja tapailee enemmän koiria kuin ennen, kaihertaa silti mielen päällä ettei raukka saa tarpeeksi touhuta. Ilman autoa kaikenlaisten tekemisten mahdollisuudet vähenevät. Bussit toki kulkevat mutta vain määrättyjä reittejä, eihän niillä metsän keskelle pääse. Täytyy kehittää jotain.

Uusi riehumislelu olisi ainakin tarpeen. Edellisen possun perä alkaa muistuttaa auki revittyä tyynyä kun täytteet valuvat jatkuvasti ulos. Eikä Lokia enää tuon lelun kanssa muu kiinnostaisikaan kuin repiä täytteitä. Alla oleva nalle on jostain syystä saanut hellemmän kohtelun. Sitä Loki nakkelee itsekseen ja joskus jopa melkein hakee takaisin asti kun minä sitä sille heitän. Taitaa olla jonkin tunneside, kun samaisen nallen kanssa se leikki jo pentuna.


Nallea nakkelemassa.

Eräänä aamuna vallitsi muuten lenkillä melkoinen sumu.

Lenkittelyä

Listataanpa Lokille taas yksi haukku; yleensä aina, kun päätän hemmotella sitä ja käydä oikein pitkän ihanan lenkin ja antaa sen ulkoilla sydämensä kyllyydestä, asettaa Loki sisäisen moodinsa änkyrälle eikä mikään tahdo onnistua. Tänään oivana esimerkkinä se tahtoi jatkuvasti ryntäillä vastakkaiselle puolelle tietä, mikä on huono idea kun kyseessä on pyörien ja muiden kulkijoiden vilkkaasti liikennöimä väylä.

Vasta viikonloppuna ihastelin miten Loki osaa hienosti kulkea myös pitkässä flexissä (harvinaista hemmottelua, yleensä kuljetaan normaali hihnassa) ja tottelee kun komennetaan tien sivuun ja tulee nätisti takaisin tutkimusretkiltään huudettaessa. Tänään kaikki tämä hieno käytös oli heitetty romukoppaan. Koira ei halunnut millään pysyä tien oikeassa reunassa. Kun sitä sitten komensi ja hihnaa otti lyhyemmäksi, alkoi kiukuttelu. Istahtelu, maahanmeno ja puhdas paikallaan seisominen niska kyyryssä höystettynä syyttävällä mulkoilulla kulmien alta. Lopussa hermot oli kireällä molemmilla ja siinä vaiheessahan se varsinainen alamäki yleensä vasta alkaakin.

Parin sadan metrin päässä kotoa olin itse ainakin melkoisen pahalla tuulella siihen asti, että koira taas kerran osoitti mieltään ja pisti tielle pitkäkseen ja juuri kun olin kiskaisemassa siihen lisää vauhtia, ajoi pyörällä ohi nainen, jota Lokin käytös nauratti niin ettei hän meinannut tiellä pysyä. Saman tien petti omakin pokka ja pääsimme koiran kanssa molemmat lopulta kotiin yhtenä kappaleena ja hiukset ja karvat yhä kiinni päässä ja niskassa.

Asiasta toiseen, kuvassa osoitus Lokin läheisyydenkaipuusta. Se änkee melko iholle aina välillä.

Lampaita ja mökkeilyä

Kävimme Lokin kanssa katsastamassa mökkielämää syksyn lähestyessä. Ilman paarmoja ja itikoita mökillä on paljon mukavampaa. Viileämmät ilmat mahdollistivat pitkät kävelylenkit ja vietimme yötä lukuunottamatta varmaankin enemmän aikaa ulkona.

Viime kesältä tuttu lammasaitaus oli taas paikallaan ja siellä koikkelehti seitsemän määkyjää. Lampaat turhauttivat ja riemastuttivat. Loki reuhasi ja hepuloi aidan toisella puolella, lampaat tuijottivat ja märehtivät toisella. Niitä Lokin pullistelu ei tuntunut pahemmin häiritsevän, mitä nyt välillä kokeilivat laiskasti pukata aidan läpi kun koira tunki tarpeeksi likelle.

Loki ei ottanut vinkistä onkeensa. Se keksi vahingossa reitin aitauksen sisään ja sen jälkeen sitä sai jatkuvasti olla kantamassa sieltä pois. Lampaita vierailut eivät näyttäneet hetkauttavan. Poikkeuksena eräs äksy yksilö. Loki jyrättiinkin sen toimesta toistuvasti nurin. Ei sytyttänyt minkäänlaisia lamppuja koiran päässä sekään epäystävällinen kohtelu, vaan aina piti päästä uudestaan aitaukseen. Oppi se sentään sen, ettei enää kääntänyt selkäänsä tälle äreälle lampaalle ja vammoiltakin onneksi säästyttiin.

Sitten vähän kuvia reissusta.

Jyrkkää mäkeä alas, kuinkas muuten kuin pää edellä ja täysillä.


Lepotauko auringonlaskussa.




Pitkäkseen laiturille, ei haitannut mitään vaikka laituri oli aivan vinossa, eikä edes vedessä.


Aamulenkki luontoon näytti kelpaavan.


Metsän keskeltä löytyi sopivasti puro janon tyydyttämiseen.


Moikkailua aidan läpi.


Ei ne penteleet lähteneet leikkiin mukaan vaikka kuinka riehui.


Eivät vaikka kuinka nätisti kyseli.

Synttäriposeeraus

Sekalaisten kesäkuvien joukosta pullahti myös sankarin kolmivuotis-poseeraus. Hattu on edelleen yhtä mieluinen kuten asennosta näkyy. Synttärithän oli siis ihan vasta, noin 6 viikkoa sitten :P

Näyttelykuvia

Tässäpä sitten muutama kuva siltä reissulta.


Kuumutta paossa tyylikkään varjon alla.


Erkki täytett- ei vaan nypittävänä.


Ja väliin kämpänryöstöä veikalta. Erkille kiitokset väliaikaisen varjopaikan lainasta!

Kesäpäivitys

Alkuun päivitys Lokin (liekö ollut kolmannesta) näyttelykäynnistä. Hyvin meni. Asiantuntevan esittelijän, eli kasvattajan, raudanlujalla ohjauksella Loki suoriutui kehässä taianomaisen hienosti. Odotin mm. makoilua, tempomista, istahtelua ja kaiken ympärillä olevan perään ryntäilyä. Saimme todistaa kaunista tottelevaista sipsuttelua, ihmeellistä keskittymiskykyä ja iloista asennetta (ja istahtelua). Kiitos teille, jotka uskalsitte kehään oranssin mörrimöykyn kanssa kun itseä jännitti pelkkä katsominenkin liikaa.

Tulokset taisivat päivittyä ainakin aluksi jonnekin netin syövereihin väärin, mutta oletan, että varmaankin ne saatetaan tai on jo saatettu ajantasalle. Lokin suloinen sisko Oran vei pääpotin glennien joukosta. Kuviakin on muutama tuolta kuumalta lauantailta, mutta ne antavat vielä odottaa itseään koneen syövereissä.

Ruokailun kanssa Loki piti taukoa kesän kuumimpien viikkojen ajan. Eläinlääkärissä rokotuksilla käynti todisti, että jätkä oli onnistunut tiputtamaan kilon edelliskerrasta. Olikohan tuota elopainoa nyt noin 15kg. Pahimpien helteiden väistyttyä on nyt kuitenkin alkanut taas ruoka maistua ihmeen hyvin. Ruuasta eroonpääsy puolestaan on mennyt merkilliseen rytmiin. Toisinsanoen aamulla koirä ei väännä torttua vaikka mahaa tökkisi, ja illalla saa olla kaivamassa kakkapussia kokoajan. Harkitsen pian siirtymistä kauppakasseihin.

Uuden asuinympäristön tutkiminen on toistaiseksi ollut virkistävää. Pahimpia pelkoja, eli lasinsiruilla kuorutettuja teitä ja idiooteilla varustettuja vihaisia koiria ei ole juuri tullut vastaan. Kunhan tässä kelit vielä vähän viilenevät, voi Lokin kanssa alkaa pian kiertää niitä isojakin lenkkejä ja pääsemme taas treenaamaan kävelymenetelmää johon ei kuulu pysähtely kolmen metrin välein.

Samassa talossa asuvista koirista on tutustuttu jo yhteen. Tämä on urhea kääpiosnautseriuros, joka villisti vinkuen tahtoo aina tulla Lokia moikkaamaan, mutta saa joka kerta akuutin jänishousukohtauksen viimeistään puolentoista metrin päässä, minkä jälkeen Loki saa tyytyä moikkaamaan ulkoiluttajaa toisen kurkistellessa taka-alalla. Vielä on hakusessa pieni sievä tyttökoira, jonka kanssa Lokin voisi huoletta päästää painimaan.

Jotain maagista on meneillään säiden kanssa. Valehtelematta kahta päivää en ole ainakaan pariin viikkoon päässyt kastumatta milloin minkäkin moisessa sateessa. Koiraan se on vaikuttanut niin, että pieni ripsiminen ei enää saakaan sitä jarruttelemaan ulko-ovella ja jos lenkillä ollessa alkaa sataa, ei kiirettä sisälle tule ollenkaan. Ilmeisesti Loki on löytämässä sen peruskoiramaisen mentaliteetin, että kun tässä kerran on jo kastuttu niin mihin sitä enää on kiire. Myös toinen positiivinen (näkökulmasta riippuen) seikka kastumisessa on se, että sisälle päästyään Loki riehuu melkoisella raivolla itseään kuivaksi ympäri kämppää. Koira väsyy, mutta huonekalut ja matot saavat kyytiä (ja monivärisiä tahroja).


Kuvassa herran lempiajanvietettä, kun olisi aika astella takaisin sisätiloihin. Ähinää ja pähinää ja piehtarointia nurmikolla. Tauko. Lisää pähinää. Jos jalkaa ei jossain vaiheessa polkaista maahan tätä voi jatkua hyvinkin viisitoista minuuttia, vähintään. Kokeiltu on.

Uusia ominaisuuksia

Loki päivitti käytöstään suunnilleen samoihin aikoihin kun sai kolme vuotta ikää täyteen. Sopivan kiinnostavien, eli lenkkeilyä raivostuttavasti hidastuttavien tuoksujen inspiroimana se on alkanut innokkaasti potkia penkkaa merkkaamisen jäljiltä. Vielä ei multakokkareita ole lentänyt, mutta on sillä pari kertaa jo tasapaino pettänyt ponnekkaan potkiskelun seurauksena. Ilmeisesti tämä miehinen käytös on mennyt muutenkin päähän, koska pitkään jatkuneen sivistyneen käytöksen jälkeen se taas pari päivää sitten pillastui lenkillä eräälle snautserille tätä ohitettaessa. Tällä kertaa pullistelu möyhääminen alkoi Lokilla ensimmäisenä, eikä kuten edellisellä kertaa toisen aloitettua.

Hormoonihyrrän kanssa lenkkeily on siis taas vaihteeksi varsin rasittavaa. Yleensä siksi, että ylitsepääsemättömän hyviä hajuja tuntuu olevan maassa, merellä ja ilmassa noin kolmen metrin välein niin, että sujuvasta etenemisestä on turha haaveilla jos ei halua treenata samalla hauista koiraa kiskomalla. Myös kuumuus aiheuttaa edelleen maassa istuskelua ja pyöriskelyä, mutta toistaiseksi nuo huippuhajut ovat pitäneet Lokin harvinaisen hyvin jaloillaan.

Jotta ei nyt aivan valittamiseen keskityttäisi, on kerrottava myös iloisia uutisia. Loki on luonnonlahjakkuus portaissa. Tämä tietysti kuulostaa vähäiseltä niille, joiden talossa koirat juoksevat portaita päivät pitkät. Lokin kohdalla yllätys piileekin siinä, ettemme ikinä ole asuneet talossa, jossa olisi portaita. Loki ei siis ole saanut harjoitusta. Pentuna sen kehittyviä etutassuja piti varjella alaspäin rymistelyltä, ja myöhemmin emme ole paljon asiaa muistaneet. Nyt Loki kuitenkin joutuu opettelemaan kiviportaissa kulkemista asunnonvaihdon myötä.

Odotin, että edessä olisi kuukausien pitkä totuttelu, mutta pienen ininästä koostuvan protestoinnin jälkeen Loki suostui nousemaan portaat heti ensimmäisellä kerralla. Toisella kertaa ininää kesti hiukan vähemmän aikaa ja kolmannella sitä ei enää tullut. Olin iloisesti yllättynyt. Alastulon kanssa päätin olla kärsivällisempi, näyttävätkinhän portaat paljon pelottavammilta alaspäin katsottuna. Saavuttaessa portaiden alkuun olin kumartumassa nostamaan Lokia syliin, mutta tässä vaiheessa se oli painellut jo kolme porrasta alas! Alaspäin mentäessä ei siis niin minkäänlaisia ongelmia... On se omituinen eläin, tai sitten siltä puuttuu itsesuojeluvaisto. No, tiedetäänpähän että Lokilla on edelleen yllätyksiä pannan alla.

Hyvää myöhästynyttä syntymäpäivää O-pentueen koirille parhaassa iässä :)

Odotettavaa heinäkuulle

Nyt on myös Loki osallistumassa kasvattajan innostamana (ja toivon mukaan myös esittämänä ;) Oulun kv näyttelyyn 10.7. Emme usko liikoja pojasta, jota tuomari viime näyttelyssä luuli tytöksi, ja niinpä ukko on menossa kehään vain lauantaina.

Pärisijä

Nyt sitten koitti sekin päivä kun Lokin pitkä pinna napsahti. En tiedä onko novascotiannoutaja uroksilla vihaisuus muita uroksia kohtaan kuinka tyypillinen luonteenpiirre, mutta vähän sellaista alan epäillä. Meidän kulmillemme kun on siunaantunut kokonaista kolme äärimmäisen äkäistä rotua edustavaa urosta. Yhdellä on jopa hyvin viksu omistaja, joka pitää koiraansa irti. Toki muidenkin rotujen vihaisia edustajia (valitettavasti) löytyy kulmilta, mm. kolme boxeria, mutta jotenkin olen aina mieltänyt noutajat rennommaksi väeksi.. mene ja tiedä näistä roduista ja siitä miksi rähisijöitä esiintyy tripletteinä juuri meillä päin.

Eilen saman lenkin aikana sattui vastaan kaksi kertaa eräs näistä ei-niin-uros (tai ehkä kyse onkin vain Lokista?) -ystävällinen novascotiannoutajayksilö, joka nostikin kohdallamme jälleen kerran kovan rähinän. Aiemmin Loki on menettänyt aina mielenkiintonsa samantien, kun mikä tahansa vastaantuleva koira on sille reuhannut, mutta tällä kertaa se päättikin vastata samalla mitalla ja päristeli takaisin remmin päässä kuin viimeistä päivää.

Että piti tuonkin tapahtua! Vaikka tätä päivää on odotettu ja pelätty niin on se silti suuri harmi. Olisi ollut huomattavasti mukavampaa omistaa se rauhantahtoinen glenni, joka vain ylenkatsoo mokomaa pullistelua. Nyt täytyy sitten huokaista syvään, nielaista pettymys ja aloittaa vierottautuminen tästä ennen kuin se edes ehtii muuttua tavaksi.

Tottakai ajoitus oli taas loistava tällekin uudelle käytökselle, sillä olemme juuri lähdössä sinne puolentoista viikon lomallemme. Ei auta kuin valistaa lomahoitajia pitkään ja hartaasti ja toivoa, ettei mitään satu sillä aikaa kun olemme toisella puolen maailmaa.


Mr. Pullistelija itse viattomuuden ruumiillistumana.

Totuttelua toisaalla nukkumiseen

Loki tuhisemassa viltin alla, jonka sohvalta nousija on kääntänyt kiireessä sen päälle.

Olemme lähdössä puoleksitoista viikoksi matkalle helmikuun lopulla ja Lokilla on meneillään totuttelu eri osoitteessa nukkumiseen. Edellisen lomareissun aikana Lokilla oli hoitajia, jotka kiltisti suostuivat asustelemaan meillä matkan ajan niin, että Loki sai viettää päivät tutussa paikassa. Nyt se pääsee vanhempieni luo elelemään. Aiemmin tämä ei ollut mahdollista, koska emme uskaltaneet antaa Lokin ja 14-vuotiaan vanhempieni luona asustelevan ceskyterrierin, Penin jäädä päivisin kahdestaan. Lokilla kun oli virtaa niin paljon, että se ärsytti kuuroa Peniä, joka puolestaan saattoi näykkäistä toista.

Valitettavasti Penistä aika jätti joulukuussa. Nyt voi kuitenkin Loki sitten viettää aikaa myös yksin vanhempieni luona ja siihen tässä ollaan totuttelemassa. Toki paikka on Lokille hyvinkin tuttu, koska kyläilemme siellä usein. Nyt onkin kokeiltu parina viikonloppuna niin, että Loki on viettänyt siellä aikaa ihan kolmestaan vanhempieni kanssa, myös yön yli ja hyvin on mennyt. Loki on saanut varmuutta siitä, että vaikka osoite onkin eri, myös siellä voi nukkua ja syödä rauhassa ja sinnekin tullaan takaisin vaikka Loki vähän aikaa yksin joutuisikin olemaan.

Veikkaan, että kyläpaikka on omaa kotia jo kohta mieluisampi, siellä kun saa runsaasti enemmän huomiota ja pitempiä ulkolenkkejä ja parempia nameja ja ties mitä :) Täytyy sanoa, että olemme onnekkaita, kun koirulle löytyy hoitopaikka noin läheltä ja tuttujen ihmisten luota. Varmasti jännittäisi miljoona kertaa enemmän viedä se jonnekin koirahoitolaan.

Sitten vain lomaa odottelemaan.

Lisää nukkumista

Kiipeilijän uran kyännistymistä odotellessa.