Vuoden kuulumiset kerralla

Vuodessa ehtii tapahtua paljon ja sitten toisaalta ei juuri mitään. Lokin kanssa sattuu ja tapahtuu päivittäin, mutta harvoin mitään niin mullistavaa, että siitä tulisi asiasta tehden kerrottua. Tulossa eilen olleen syntymäpäivän virallinen kuva, mutta odotellessa muutama otos pitkähkön raporttitauon ajalta: 

Loppukesästä paljon ulkoilua kun ilmat suosivat.

Takapihalle jonottamassa.

Jyväskylän näyttelyn lopuksi lähti turkki.

Riemua kuurassa juoksemisesta

 Jouluna nukkumista ja vihjailua siitä että ihmiset voisi syödä vähän vähemmän herkkuja.

Kajaanissa käytiin uudelleen näyttelyssä ja Loki pärjäsi hienosti.

Metsässä sai juosta talvella irti, koska tämä koira ei umpihankeen lähde seikkailemaan.

Keväällä eläinlääkäri poisti niskasta patin ja antoi pari katuskottavaa tikkiä vaihdossa.

Kesällä maistuu kepit, mutta vain silputtavaksi. Niitä ei voi noutaa.

Kuulumiset kuvamuodossa

5-vee tuli täyteen jo ajat sitten kesällä. Yllä virallinen synttärikuva kakkuineen.

Silmät kiinni ja nautitaan keväästä

Nyt kun kevättalvi on vasta alussa, nautittavaa vielä riittää. On valoa ja on puhtaita hankia ja leutoja kelejä. Kun loskakausi kunnolla alkaa, tienpenkat muuttuvat harmaiksi ja teitä on hiekoitettu niin paljon että hiekka on enemmän haitaksi kuin hyödyksi, voi taas valittaa. Tässä Lokin fiilistelykuva päivältä, kun takapihalla oli niin mukava ilma että siellä sieti viettää tuntikaupalla aikaa (ja pakoilla siivoamista).

Temppu-Loki

Tämä on jo vuosia vanha juttu, mutta ei ole tullut (kai) käsiteltyä sitä julkisesti, joten kerrotaan.

En ole sellainen ihminen, joka jaksaisi kovasti opettaa temppuja koiralle. Vanhalle koiralle niitä opetettiin muistaakseni 2, joita molempia se käytti ahkerasti elämänsä loppuun asti. Toinen tempuista tuli ja niin kutsutusti puri opettajaa nilkkaan koiran kuuroutuessa. Se nimittäin opetettiin 'sanomaan iso sana' eli haukkumaan ja vaikka koiran kuulo iän myötä lähti temppu pysyi muistissa sillä parannuksella, että volyymit nousivat ja temppua tehtiin usein, kaiken varalta. En ajatellut opettaa haukkumista enää yhdellekään koiralle.

Loki kyllä oppisi temppuja sopivassa mielentilassa. Namit eivät sitä muiden koirien läsnäollessa kiinnosta, mutta kotosalla muiden virikkeiden ollessa vähäisempiä ne menevät kyllä. Minä vain olen laiska toistamaan ja toisaalta mielikuvituksen puute rajoittaa opetettavien temppujen keksimistä. Samoin se, että Loki ei ole koskaan oikein oppinut kantamaan mitään suussa, jos ei sitten tee sitä omasta tahdostaan.

Ajattelin kuitenkin huvikseni jakaa kertomuksen siitä miten Loki oppi tempun 'piilo'. Kyseessä siis on temppu, jolloin koira ikään kuin peittää naamaansa tassulla eli menee 'piiloon' tassun taakse. Nimi on harhaanjohtava. Loki lähinnä läpsäisee itseään poskelle. Minkäs teet kun on iso pää ja lyhyet jalat.

Miten tämä sitten opittiin? Eräs kaunis päivä söin roskaruokaa kotona. Annokseen kuului pahvimukillinen limukkaa pilleineen. Leikin pillillä aikani kuluksi ja puhaltelin sillä Lokia päin. Loki ei tykännyt. Sen naamaa ilmeisesti kutitti tai sitten se yritti saada tukkaa takaisin kuosiin. Niin tai näin, se hinkkasi etutassulla naamansa aina, kun sitä päin puhalsi. Mikäs sen hauskempaa, kuin toisen epämukavuus, joten aloin puhaltaa lisää ja palkita naaman hinkkaamisesta. Sitten lisäsin 'piilo' -komennon ja jonkin ajan päästä puhaltamisen sai jättää pois. Tadaa: uusi temppu repertuaarissa.

Tähän on yhdistetty myös maata oloa ja siinä piiloutumista, jolloin piilo pysyy karvan verran pitempään ja paremmin kai jonkinlaisen tukipisteisiin liittyvän seikan vuoksi.

Semmoista täytettä tällä kertaa.

Raskas joulu

Hyvää joulua! Loki oli aaton jälkeen erittäin väsynyt vahdittuaan koko päivän perheen touhuja, päästyään pitkälle aamulenkille ja leikittyään pari tuntia lapinkoirakaverin kanssa. Illalla se jaksoi kuitenkin vielä aukoa omat pakettinsa ja katseli himokkaasti myös muiden lahjoja.

Tänä vuonna Lokin paketeissa oli vain nameja ja jo ennestään tuttu pehmolelu jota se ei jaksanut kauaa riepotella.

Talvikoira

Loki on selvästi enemmän kylmien ja kuivien kuin kuumien tai kosteiden kelien koira. En edes huomannut miten vaisuna se oli ollut lenkeillä viikkokausia, ennen kuin ensimmäinen pakkaspäivä koitti ja maa oli sitä myöten vihdoin kuiva. Loki oli lenkillä kuin pentu eikä olisi millään malttanut palata takaisin sisälle. Kävelyvauhti tuplaantui ja maan ponteva potkiminen triplaantui. Onneksi asutaan sen verran pohjoisessa että noita lumikelejä suurimman osan talvesta riittää. En itsekään pidä pimeästä ja loskasta, mutta Loki suorastaan inhoaa märkää.

Takapiha on myös alkanut taas kiinnostaa. Märkien viikkojen aikana Loki ei kertaakaan halunnut takapihalle maailman menoa katselemaan, mutta heti pakkasten tulon jälkeen se on alkanut pyytää sinne useita kertoja illassa ja saattaa istuskella ulkona pitkiä aikoja kerrallaan. Ei-niin-mukavana boonuksena lattialla on lähes aina sulanutta lunta valmiina imeytymään sukan läpi.

Kuvan ottamisen aikaan lunta ei vielä juuri ollut, mutta kuuleman mukaan sitä on viime päivinä satanut Ouluun runsaasti. Palailen työmatkalta kotiin perjantaina, saa nähdä miten on maisemat muuttuneet.

Trimmattu pumpulipallo

Esittelyssä uusi turkki, tai sen puute. Häntä on vielä nyppimättä ja naamaa ja kylkiä voisi vielä siistiä mutta taas on vaalea versio koirasta talossa. Ikävä kyllä se kehitti jonkin allergian ilmeisesti uusiin nameihin, joita kokeilin ja on nyt saanut ihottumaa niskaan. Kaikenlaista vaivaa sitä.. Putsasin pipit tänään, jospa ne alkaisi siitä parantua.

Terrierin leikkejä

Lokin herkkä pitkäaikainen suhde pehmonalleen päättyi eilen. Sen terrierimäinen mieltymys repimiseen vei vihdoin voiton kun annoin sen työstää lelua oman mielensä mukaan. Jälki oli sotkuista:

Onneksi noita pehmoleluja on tallessa juuri koiraa varten joten kaivoin esiin uuden kaverin. Loki oli heti lumoutunut.

Ja ei kun syömään:

Innostusta oli hauska katsella.

Toistaiseksi en aio antaa niiden jäädä kahdestaan vaan Mursun kanssa leikitään ainoastaan yhteisvoimin. Nähtäväksi jää kuinka pitkä uuden lelun elinkaari on.

Sekalaisia kuulumisia

Syksyyn kuuluu meidän taloudessa kaikenlaista. Saatiin uusi kaveri lähistöllä asuvasta lagottopennusta omistajineen ja Loki onkin päässyt leikkimään sen kanssa jo useaan otteeseen. Täydellistä liikuntaa! Koiralle siis. Itsehän siinä vain seisoo ja palelee vieressä, mutta saa ainakin ylläpitää keskustelutaitojaan jos ei muuta. Loki harjoittaa lihaksiaa ja sosiaalisia taitojaan vaikka loputtomiin, joten leikkitilanteesta poistuminen ei ole aina niin kovin sulavaa. Olen mm. joutunut kantamaan sen kotiin kun koira rupesi mököttämään. Leikit loppuivat muka lyhyeen, vaikka kumpikaan leikkijöistä ei jaksanut enää kuin maata läjässä toistensa päällä ja natustella viimeisillä voimillaan kaverin korvaa tai partaa.

Viime aikoihin on näkynyt myös jo unohtuneiksi luultujen tapojen ylösnousu. Loki on alkanut taas saada villikohtauksia. Sisällä valtavassa 30 neliön kartanossani siihen ei ole tilaa, joten villit vedetään yleensä lenkiltä palatessa ulko-oven edessä käytävällä. Aika hyvin Loki hahmottaa miten pitkälle flexi yltää kun se on käytössä, ja juoksee melkolailla sen rajoissa. On se silti vähän pelottavaa ja erittäin paljon huvittavaa kun eläin rempoo järjettömällä ähinällä ees taas ahdasta käytävää.

Kyseisenen käytävä on myös hyvää vauhtia kärsimässä päiväpeittoni kohtaloa. Sängyn reuna on juuri sopivalla korkeudella parran pyyhkimiseen ja päiväpeitto roikkuu sen yli, joten valkeaan peittoon ilmaantuu jatkuvasta pesemisestä huolimatta koirankorkeudelle ruskea vauhtiraita. Samaa naamankuivausta se harjoittaa myös talon ulkopuolella tiiliseinään. Saa nähdä kauanko menee ennen kuin naapurit alkavat ihmetellä rantua, joka kulkee lähes maan rajassa pitkin ulkoseinää.

Syksyn ohjelmassa on myös väistämättä nyppiminen. Aloitin sen tällä viikolla. Jaksan kiduttaa koiraa kerrallaan puolesta tunnista tuntiin joten valmista ei tule ihan heti. Nyt ollaan vaiheessa jossa maha, kaula, niska ja takaosa on nypitty. Eli koiralla on päällään vyötärölle asti ulottuva paksu ryijy jota seuraa sileä valkoinen peppu ja ruippana jalat. Näiden päälle kaartuu vielä varsin karvainen häntä. Isää piti jo hiukan suostutella että tämä kehtasi käyttää sitä puudelin ja kulkukoiran sekoitusta ulkona.

Parit mahataudit on myös nähty ihan muutaman viikon sisällä. Loki on lääkinnyt itse itseään ruohoa syömällä. Toistaiseksi on selvitty löysällä mahalla ja parilla puklauksella. Jospa se jäisi siihen. Yksi hyvin outo episodi oli kun koiran pippelistä tuli punaista vuotoa, mutta sekin meni yhdessä illassa ohi ennen kuin ehdin tyyrätä koiraa eläinlääkäriin. Olisiko sitten ollut joku haava vain.

Tällainen ehkä liiankin yksityiskohtainen kertomus kuulumisista tällä kertaa. Mukavaa syksyä ja vähäisiä rapakelejä.

Muokkaus:

Vielä piti palata kertomaan yksi ällötarina jonka voi nähdä joko opettavaisena tai Murphyn lain todisteena. Tuo koiran peppuosasto kun tuli tosiaan eilen nypittyä niin sinne jäi aivan takamuksen alle vielä pari tupsua kun se on koiralle melko arka alue ja vaatii aikaa nyppiä karvat tarpeeksi pienissä erissä ettei satu. No olin tietysti laiskalla tuulella ja jätin ne myöhemmäksi. Tänä aamuna oli tuollainen aiemmin mainitsemani ripulipäivä. Mihinkäs ne vetelät tarttuukaan? Pyllypesulle joudutiin. Ei tykännyt kumpikaan. Oppikaa siitä tai naurakaa sille.

Kuvassa vasta toinen kankku pilkottaa, tänä aamun koko peräpää oli samanlainen puolipuli.

Syksyn sateet

Ensimakua kastumisesta on jo saatu pariin otteeseen. Loki ei arvosta. Onneksi se tuntuu rakastavan pyyhekuivausta. Pelkkä pyyhkeen esiin ottaminen aiheuttaa valtavan liehakointiesityksen.

Saataisiinkohan me tänä syksynä hommattua se suojahaalari..