Pitkä odottelu

Vielä on muutama päivä jäljellä ennen pennun hakumatkaa ja tuntuu, että tunnit kulkevat töissä normaalia hitaammin. Välimatka kasvattajalle on pitkä ja takaisin tullessa varmasti vielä pidempi kun pientä pitää pissittää useasti matkan aikana. Toivon mukaan sää on kohtuu viileä ettei autossa tule tukalaa. Kuivaakin saisi olla niin olisi autolla ajokin mukavampaa.

Vaikka aika toisaalta tuntuu pitkältä, tekemistäkin löytyy. Pitää miettiä kaikenmaailman kysymyksiä valmiiksi kasvattajalle, hommata koiralle tarvikkeita kuten ruokakupit ja hihna ja miettiä pedille paikka. Asuntoakin on koitettu muuttaa pentuturvalliseksi eli peitellä johtoja ja nostaa pois ulottuvilta kaikki mikä saattaisi teräviä hampaita kiinnostaa. Myös portti asennettiin keittiöön, jotta aluetta voidaan rajata alkuun pienemmäksi. Rahaa on luonnollisesti palanut ;)

Tähän päälle tietysti joka puolelta tursuaa omaksuttavaa tietoa koulutuksesta ja kasvatuksesta ja kaikesta mikä pitäisi ottaa huomioon ja tulla selkärangasta, jotta koiran kanssa voisi toimia johdonmukaisesti.

Pahin ongelma on kuitenki se, että koiralle ei ole vielä nimeä :D Ei meidän, eikä kasvattajan puolesta. Emme ole päässeet avokin kanssa yhteisymmärrykseen sopivasta kutsumanimestä eikä kasvattaja ole vielä päättänyt minkä keksimistään nimistä antaa millekin pennulle. Tosin sitäkään ei vielä ole päätetty mikä pentu meille myydään :) Vaan eiköhän kaikki selviä.

Vielä 68 tuntia...

Kotosalla taas

Kävimme siis häiritsemässä kasvattajien arkea eilen sellaiset nelisen tuntia ja saaliina melkein sata kuvaa ja kourallinen videopätkiä! Suurin osa tietysti on pelkkää vaaleanruskeaa blurria kun en kehdannut kokoajan salaman kanssa räpsiä, mutta on siellä monta hyvääkin kuvaa. Videoita en ole vielä äänen kanssa uskaltanut katsoakaan :P

Pienillä koirilla on kyllä hengästyttävä vauhti päällä. Ne olivat nyt yli viisi viikkoisia ja ehtivät vierailumme aikana kakkia, leikkiä, nukkua, syödä, kakkia ja leikkiä vähän lisää ja nukkua sitten taas. Yhdeksänpäisestä joukosta erottui jo nyt omia persoonia vaikka suurimman osan ajasta koiria ei toisistaan olisi erottanut varmaan emokaan.

Sylissä pienokaiset tuntuivat niin kovin hentoisilta. Painoa ei vielä ole kertynyt paljoakaan ja pehmoinen pentukarva tuntui melkein silkkiseltä. Toki näillä pennuilla oli jo varsin tuntuvat hampaanalut, joita oli kiva teroitella suurinpiirtein kaikkeen liikkuvaan tai liikkumattomaan. Myös ääntä riitti pienoisesta unitussahtelusta ärhäkkään penturähinään ja kaikkeen siitä väliltä. Emon vieraillessa pentuaitauksessa imettämässä, kävi sitä kyllä vähintäänkin sääliksi terävien ja innokkaiden suiden ympäröimänä.

Vierailumme oli viihdyttävyytensä lisäksi myös antoisa ja kuulimme jälleen paljon arvokasta tietoa pennuista, glenneistä ja noin koiraelämästä yleensäkin. Lisää kysymyksiä tulee takuuvarmasti taas pian mieleen ja onneksi kasvattaja vaikuttaakin antavan apua mielellään.

Pennunhakupäiväkin on jo sovittu... :)

Jännitystä osa 2

Kuvassa näkyy tämän kesän siilinpoikanen joka sattui vastaan käydessäni lenkittämässä vanhempieni luona asustavaa 12-vuotiasta ceskyä. Joka ei muuten kiinnittänyt tuhisijaan mitään huomiota.

Kyllä se haluamamme rotu glenni sitten lopulta on. Nyt ollaan matkalla kasvattajan luokse tapaamaan glennipentuja ensimmäistä kertaa. Toivottavasti kasvattajalla/kasvattajilla on ollut aikaa miettiä kenelle minkäkin pennun myisivät niin saisimme paremman kuvan siitä onko yksilö meille sopiva. Eihän siinä parin tunnin tapaamisen aikana paljon ehdi koiran luonteesta selville saada. Luultavasti ovat vaan kaikki niin suloisia että menee ihan lässyttämiseksi omalla kohdalla eikä viitsi mahdollisia videoitakaan katsoa kun oma ääni lepertelee taustalla. Pitäisi varmaan kirjoitella ylös kysymyksiä kasvattajalle kun mielessä pyörii kaikenlaista koulutuksesta ruoka-aikoihin ja rokotusikään.. Netti on tietysti nykyään verraton tietopankki mutta monen vuoden kokemukseen luotan kyllä ehdottomasti ensinnä.

Jännitystä

Vihdoin ja viimein kasvattaja päästi meidät piinasta ja kertoi päättäneensä yhdeksän miniglennin omistajat. Me olemme valittujen joukossa! Menemmekin heti sunnuntaina katsomaan miltä pallerot näyttävät, ja tällä kerralla aion ottaa niin paljon kuvia, kuin vain kehtaan.

Puolivahingossa törmäsimme tässä välissä myös toiseen koirarotuun, Espanjan vesikoiraan, jota olemme sittemmin pohtineet, ensin kakkosvaihtoehtona glennille ja sitten ihan tasavertaisena kilpailijana. Kävimme myös katsomassa rodun edustajaa ja olemme jututtaneet sekä yhtä omistajaa, että paria kasvattajaa. Nähtäväksi vielä jää kumpaan päädymme.. päätös tietysti vaikea.

Toinen rotu on rauhallinen, aavistuksen itsepäinen ja persoonallinen. Toinen taas vilkas, tottelevainen ja oppivainen, täynnä energiaa ja intoa. Ja tämä tietysti vain teoriassa, yksilöthän ovat aina kaikki erilaisia. Haluaisimme koiran, joka jaksaa olla innostunut harrastamisesta, mutta viihtyy myös rauhassa kotosalla. Molemmissa roduissa on tällaisia yksilöitä. Pitänee toivoa, että kasvattaja on saanut jo hiukan vihjeitä pentujen luonteista ja voi vinkata minkä kerän meille luovuttaisi, jolloin voisimme päätellä olisiko se meille sopiva tapaus.

Raporttia seuraa koiravierailun jälkeen.