Kuvassa näkyy tämän kesän siilinpoikanen joka sattui vastaan käydessäni lenkittämässä vanhempieni luona asustavaa 12-vuotiasta ceskyä. Joka ei muuten kiinnittänyt tuhisijaan mitään huomiota.
Kyllä se haluamamme rotu glenni sitten lopulta on. Nyt ollaan matkalla kasvattajan luokse tapaamaan glennipentuja ensimmäistä kertaa. Toivottavasti kasvattajalla/kasvattajilla on ollut aikaa miettiä kenelle minkäkin pennun myisivät niin saisimme paremman kuvan siitä onko yksilö meille sopiva. Eihän siinä parin tunnin tapaamisen aikana paljon ehdi koiran luonteesta selville saada. Luultavasti ovat vaan kaikki niin suloisia että menee ihan lässyttämiseksi omalla kohdalla eikä viitsi mahdollisia videoitakaan katsoa kun oma ääni lepertelee taustalla. Pitäisi varmaan kirjoitella ylös kysymyksiä kasvattajalle kun mielessä pyörii kaikenlaista koulutuksesta ruoka-aikoihin ja rokotusikään.. Netti on tietysti nykyään verraton tietopankki mutta monen vuoden kokemukseen luotan kyllä ehdottomasti ensinnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti