Mukavaa Joulua!

Joulu oli ja meni ja nyt vietetään jo toipumisaikaa herkuttelusta. Lokille iski oksentelu noin puolitoista viikkoa ennen Joulua ja sitä piti sitten eläinlääkärikäynnin jälkeen pitää erityisellä dieetillä mahan normalisoimiseksi. Lisäksi oksentelu aiheutti taas kurkun turpoamista, mikä puolestaan vaati antibioottihoitoa, mutta nyt näyttää ukko olevan taas kunnossa. Dieetin aikana sen ruokahalu oli hämmästyttävä. Kun ruokaa laitettiin kuppiin, se suorastaan älisi kun oli niin kova hinku päästä jo syömään. Sitten päivä antibioottikuurin loppumisen jälkeen loppui taas tämä taianomainen kausi ja nyt koira taas nyrpistelee ruokakupille ja jättää aterioita väliin. Kai se vain täytyy hyväksyä, että sillä on jokin sisäinen diiva joka ei tahdo lihoa yhtään yli 15,5 kilon. Mutta ei se onneksi myöskään siitä mene alle.

Järvi jäätyi hiukan ennen juhlapyhiä siihen kuntoon, että sinnekin uskaltaa lähteä kävelyille. Koira nauttii täysin rinnoin vapaana tai pitkässä flexissä juoksemisesta, eikä haluaisi millään lähteä pois järveltä.

Kasvattaja pelkäsi pentua haettaessa, että kuinkahan se pärjää täällä pohjoisempana tuulisissa talvissa, voin kertoa että erinomaisesti. Kun itse olemme joutuneet viime aikoina useaan otteeseen toppautumaan michelinmiehiksi -25 asteen pakkasiin, ei Lokilla ole mitään kiirettä sisälle, eikä se osoita muitakaan kylmän merkkejä. Ainoastaan kerran olen nähnyt, että se on puolihuomaamatta nostanut hetkeksi etutassua kuin kylmissään. Vaikka eipä se silloinkaan ollut kovin innokkaasti kotiin lähdössä.

Joululahjaksi koiralle siunaantui kokonaista kaksi pehmolelua raadeltavaksi ja pari herkkua pahvilaatikoihin piilotettuina niin, että Loki pääsi toteuttamaan yhtä suurimmista iloistaa ja repimään laatikot tuhannen päreiksi. Kaiken kaikkeaan voisi jälkipäivien nukkumismäärästä päätellä, että sillä oli varsin mukava joskin väsyttävä Joulu.

Seuraavaksi vuodenvaihdetta odottelemaan. Viime vuonna tuuli oli niin kova, että Oulussa oli rakettien ampuminen suorastaan kiellettyä, mutta toissa uutena vuotena koira ei ainakaan tuntunut paukkeesta välittävän tuon taivaallista. Saapa nähdä tällä kertaa.

Avulias aatu

Kissat eivät ole ainoita uteliaita eläimiä. Loki ainakin kuuluu siihen joukkoon jota kiinnostaa kaikki (tai sitten välillä ei mikään). Imuroidessa on ihan varmaa, että jossain vaiheessa houkutus käy liian suureksi ja imurin suun kimppuun pitää alkaa hyökkäillä. Roskien lakaisu on mukavaa puuhaa kun ihan pyytämättä kasataan kaikki mielenkiintoinen yhteen läjään, jonka läpi on mukava kävellä ja josta on kiva poimia suuhun kaikki vähänkin kiinnostava ja siinä samalla ne loput roskat partaan. Lattialla jumppaaminen tai venyttely tarkoittaa automaattisesti leikkiinkutsua. Varsinkin mitä kivuliaampaan asentoon on vääntäytynyt, sen varmempaa on että kohta vieressä kahottaa kahdella jalalla karvakaveri, joka yrittää nuolla korvasta.

Myös käsityöt ovat mielenkiintoisia. Tosin kun lankakerän pureskelu kiellettiin, ei vaihtoehtoja ole enää muita kuin kannella kerää ympäriinsä tai nukkua sen päällä. Ohessa otos Lokista sen väsyttyä auttamaan minua villapaidan neulomisessa. Loppui se työnteko samalla myös minulta.

Hienostelukuva

Harrastelen amatööriräpsimistä aina välillä ja aika usein tulilinjalle joutuu pahaa aavistamaton koira. Onneksi se on jo tottunut siihen että kun kameraa aletaan heilutella niin kannattaa vain istua kärsivällisesti milloin missäkin typerässä paikassa tai asennossa (tai ihmeellisten härpäkkeiden kuten synttärihattujen peitossa) niin lopuksi saa namin.

Tähänkin yritelmään on näköjään pari roskaa jäänyt koristeeksi.

Ulkoilukuvia

Käytiin useampaan otteeseen muutaman kilometrin päässä koiraladulla käveleskelemässä ja Lokin tapauksessa ryntäilemässä. Tässä muutamia kuvia niiltä reissuilta.

Märkien jalkojen kanssa iso pää näyttää vielä isommalta.

Kepin kiskontaa selkä kaarella.

Hienoksi suunniteltu Loki ja Vesi -kuva näyttää enemmän koira ja oja sommitelmalta.

Viilenevän ilman yllätys

Kuten tässä on usein jo tullut tuskailtua Loki ei oikein kestä kuumuutta ja lämpimillä keleillä kulkeminen on aika rajoitettua. Nyt koitti kuitenkin vihdoin syksyn viileys ja lenkit alkoivat ihmeesti pitenemään. Liekö yhteydessä kasvaneeseen liikkumiseen, mutta koiran ruokahalukin on yhtäkkiä kasvanut. En ole uskaltanut aiemmin vielä suuresti hehkutella siitä pelosta, että kyseessä on taas ohimenevä vaihe, mutta nyt voi jo iloisesti liputtaa kun koira on alkanut syömään lähes jokaisen aterian jo yli kuukauden ajan!

Varmasti se kuuma ja lyhyemmät lenkit osittain vähentävät ruokahalua, mutta ei ole aiemmin kylmälläkään näin hyvin maistunut. Viikko sitten saatiin jo varovaista ulkopuolistakin vahvistusta, että "ehkä se on vähän tukevoitunut". Eipä silti pelkoa mistään kehonrakentajan massasta, luut tuntuvat yhä selvästi. Mutta on se vain mukava nähdä, että Lokikin osaa syödä, kun on ikänsä tottunut siihen ettei koiria yleensä ole tarvinnut paljon ruokakupille houkutella.

Tästä sitten seuraavaan viileän ilman mukanaan tuomaan yllätykseen. Viime viikolla lähdin kävelemään Lokin kanssa vanhempieni luo, jotka asuvat lähi järven toisella puolella, muutaman kilometrin päässä. Olin siinä uskossa, että olimme koiran kanssa jo myöhässä sovitusta ajasta, joten yritin hoputtaa sitä kävelemällä lujaa ja ottamalla vähän juoksuaskelia.

Tähän mennessä Loki on jyrkästi vastustanut juoksemista lyhyitä poikkeuspyrähdyksiä lukuunottamatta, ilmeisesti koska hyvät hajut jäävät haistelematta. Sillä on ärsyttävä tapa lähteä juoksemaan mukana ja pysähtyä sitten kuin seinään, joko jonkin hajun kohdalle tai suoraa juoksijan eteen. Läheltäpiti tilanteita nenän ja asfaltin tutustumisen tiimoilta on ollut.

No tällä viime viikon lenkillä Loki yllättäen intoutuikin jolkottelemaan vieressä kun lähdin hölkkäämään. Eikä lopettanut. Pysähtyi pissalle ja pinkaisi uudestaan juoksemaan! En meinannut millään uskoa todeksi sitä, että tuo meidän makkara lönkötteli vierellä kiltisti kuin ikänsä juoksulenkeillä mukana olleena, vielä usean sadan metrin jälkeenkin. Vaikka varusteet eivät itsellä ihan lenkkeilyyn tarkoitetut olleetkaan, oli tilaisuuteen pakko tarttua ja testata mihin asti karvanakki jaksaa. Vajaa puolituntia myöhemmin saavuimme, yhä juosten, vanhempieni luo. Loki jaksoi koko matkan ja paremmin kuin minä. Itselläni oli pakko painua suihkuun ja etsiä vaihtovaatteita hikisten tilalle kun koira vain kävi tyhjentämässä vesikuppia.

Pysähdyimme lenkin aikana toki kertaalleen järven rantaan, että Loki sai juoda, ja muutamia merkkausluontoisia hidastuksia matkalla myös oli, mutta kokonaisuudessaan tuota voisi nimittää ihan oikeaksi juoksulenkiksi! Tätä harrastusmahdollisuutta pitää ehdottomasti tutkia jatkossakin kun koira kerran näytti myös juoksusta nauttivan ja sai ilmeisesti hyvää liikuntaa kun oli vanhempien luona harvinaisen rauhallisesti ja jätti siellä asustelevan vanhan koirankin lähes täysin rauhaan.

Kaikenlaista sitä parin vuoden jälkeenkin vielä näkee :)

Nukkumista osa 3

Nukkuminen on kai useimpien mielestä kivaa ja Loki ehdottomasti kuuluu asian puolestapuhujien joukkoon. Se on nykyään niin tottunut vetelemään sikeitä päivät yksinollessaan, ettei sitä oikein saa pidettyä hereillä vaikka oltaisiinkin kotona. Olen välillä yrittänyt saada sen innostumaan leikkimisestä ennen iltapäivää, ja päätynyt nakkelemaan lelua yksin koiran tuhahtaessa ja kääntäessä kylkeä tai vaihtaessa huonetta, että saisi olla rauhassa.

Pari asiaa voi kuitenkin parantaa unta vielä enemmän; se että saa nukkua mahdollisimman mutkalla tai/ja ihmisessä kiinni. Tässäpä jälleen muutama kuva ukon loikoiluista.





Se oikea jalkatyyny.

Liikkeellä luonnossa

Tässä kuvia kesän ulkoiluista.






Ei kai me vielä lähdetä kotiin..?

Kun tekniikka pettää

Olen tässä jo useamman kuukauden ajan ihmetellyt kommentointimahdollisuuden uupumista blogista vaikka kuinka on raksit ruksittu ja asetusten pitäisi olla kunnossa. Joten viimeisenä keinona poistin koko blogin hetkeksi ja pykäsin sen sitten uudelleen pystyyn. Hyvinä uutisina kommentointi pelaa nyt vihdoin ja huonoina; olen mahdollisesti hukannut joitain aiemmin sivulta löytyneitä linkkejä bittiavaruuteen, eikä vierailijalaskuri ole pystyssä tällä hetkellä. Ilmoitelkaa jos huomaatte puutteita tai jos haluaisitte saada jonkin linkin mukaan listalle. Kävijälaskuria nyt en juuri kaipaa itsekään kun ei se paljoa parissa vuodessa kasvanut, mutta eiköhän se ilmaannu taas ajan myötä.

EDIT: Nyt pelaa laskurikin taas.

Kesän muotia

Lokille uusittiin Expot -punkkimyrkyt niskaan edellisenä iltana ja luonnollisesti seuraavana päivänä tuli kaatamalla vettä aamusta iltaan. Kun aineet eivät saa vuorokauteen kastua, piti ryhtyä luovaksi. Ohessa Loki esittelee joka kodin varoille sopivaa sadetakkimuotia. Malliamme tosin hävetti sen verran, ettei viitsinyt katsoa kameraan.

Pennut ovat parhaita leikkikavereita

Loki tapasi ensimmäistä kertaa Pepin viime viikolla. Riemua riitti puolin ja toisin innokkaan leikkikumppanin johdosta. Päivä oli niin kuuma ja Lokin jalat sen verran lyhyemmät ettei se pysynyt millään nuoremman perässä.


Loki esittelee glennimäistä leikkityyliä...


.. ja Peppi näyttää miten se yritti mahtipontisesti saada Lokin jättipään mahtumaan suuhunsa. Suupielien karvoissa oli myös mukava roikkua.


Pahimman tuhinan lomassa malttoivat onneksi myös lepäillä.


Lisää kuvia tapaamisesta täältä.

Kuvia kesältä

Viimeisimmästä romaanimaisen pitkästä kirjoituksesta jäivät kuvat uupumaan erinäisten teknisten ongelmien vuoksi, jotka vaivaavat kyllä yhä mutta ei mennä niihin sen tarkemmin. Tässä nyt kuitenkin jonkin verran kuvamateriaalia kesän menoista. Lisää löytyy useista kansioista osoitteesta .

Loki näyttää kuvassa säikähtäneeltä, vaikka reaktio oli kyllä aina toisin päin. Yli-innokas koira meinasi välillä vähän jännittää lampaita.


Tuokion ihmettelyn jälkeen saattoi jo hiukan pusutella.


Sitten yksi rohkeimmista totesikin että mokomalle voisi näyttää oman paikkansa ja yritti useaan otteeseen puskea Lokin tuohon nimenomaiseen osoitteeseen aidan läpi. Loki luuli sitä uudeksi leikiksi.


Turhautuneen koiran ulinaa kuunnellessa voi iskeä kameralle silmää.


Loki laivakoirana.


Naurettavuuksiin asti viedystä vesikammostaan huolimatta Loki oli paatissa kuin kotonaan. Tosin kosteus veneen pohjalla oli niin vastenmielistä että se riekkui mieluummin laidalla..

Kaikenlaisia kuulumisia

Lokin kesässä on ollut paljon uutta tähän mennessä. Juhannuksena testattiin miten se viihtyy pitkän illan kahden mäyräkoiranartun kanssa, joista toinen oli varsin pahantuulinen juoksujen jälkeen. Hyvin meni ja kymmenen tunnin temmellyksen jälkeen Lokikin lopulta suostui nukahtamaan hetkittäin. Nähtiinpähän sekin ihme, että se vihdoin alkoi usean nartulta tuleen ärähdyksen jälkeen vähitellen uskoa ja jätti toiselle enemmän tai vähemmän omaa tilaa, ainakin muutamaksi minuutiksi.

Seuraava kokemus oli puolivuotiaan noin neljä kertaa Lokia isomman urospennun laittaminen järjestykseen. Ikinä aiemmin ei ole Lokilla vielä hermot menneet toisen koiran kanssa, mutta kun jättiläismäinen, elämästä ja sopivuuden rajoista vielä vähän tietämätön pentu yritti tarpeeksi kauan kiivetä Lokin selkään (vaikka siinä tapauksessa kyse lähinnä oli yläpuolella seisoskelusta, koiralla kun oli Lokin säkään reilusti korkeampi maavara) päätti meidänkin ukko vihdoin näyttää kaapin paikan ja ärähti. Pentu oli onneksi nopea oppimaan ja yhden läheltäpiti painitilanteen jälkeen antoi Lokille hyvin kunnioitettavasti tilaa unohtaen selkäkiipeilyt.

Sitten Lokin elämää riemastuttivat kahdeksan lammasta, jotka olivat kesäksi kotiutuneet mummolaan. Koira sai sylistä nuuskuttaa melko säikkyjä lampaita ja kokemus oli ilmeisesti varsin jännä molemmille. Loki oli niin innoissaan että tärisi kuin katupora ja huusi kuin syötävä kun se jouduttiin kantamaan varovaisen ensitapaamisen jälkeen pois. Päätimme säästää lampaiden hermoja ja antaa Lokin tutustua niihin vain aidan toiselta puolelta. Kiinnostus oli molemmin puolinen. Loppuajasta lampaat jopa päättivät että tuota pyörivää ja riekkuvaa elukkaa voisi yrittää puskea aidan läpi, mikä Lokille kävi painikutsusta ja se yritti puolestaan puskea itse toiselle puolelle. Olisi jopa mahtunut aidan raosta, mikäli ei olisi vahdittu silmä kovana. Lokiin näyttää potevan sama sääntö kuin kissoihin; jos pää mahtuu läpi jostain kolosta niin mahtuu siitä loputkin koirasta.

Samaisella mökkireissulla Loki teki ensituttavuutta veneilyyn. Puimme sille omat pelastusliivit päälle ja kävimme pienellä sunnuntaisoutelulla. Koira oli ihmeen rauhallinen kun ottaa huomioon, että se inhoaa vettä ja kiertää lenkillä ne märän näköiset asfalttipätkätkin kaukaa. Siellä se vain tuijotteli reunan yli ja makoili kaikessa rauhassa vaikka ympärillä oli enemmän vettä kuin se koskaan on nähnytkään. Yritti välillä jopa kurottautua juomaan veneen reunan yli. Yllätyksiä näemmä riittää pentuajan jälkeenkin.

Viimeisimpänä kokemuksena Loki pääsi viime viikonloppuna elämänsä toiseen koiranäyttelyyn ja oli tapauksesta innostunut. Takaisin se ei olisi kuulemma halunnut lähteä ollenkaan ja oli huudellut intoaan kaikille muille kun sitä julmasti pidäteltiin etsimästä painikavereita. Tuomari oli meinannut, jotta koira tarvitsee näyttelykokemusta kun se ei suostunut edes pysymään seisaaltaan arvostelupöydällä :)

Saapa nähdä mitä muuta tässä ehditään kun tuota kesää vielä on jäljellä.

ps.
Melkein unohdinkin Lokin ja muun sisarusparven synttärit. Onnittelut lähes kuukausi myöhässä kaikille :)

Loki ja Noppa

Toisinaan koittaa sellainen päivä, jolloin Loki saa temmeltää koirakaverin kanssa niin lujaa kuin tassuistaan pääsee ja omistajat saavat myöhemmin nauttia harvinaisen rauhallisesta illasta karvakasan kuorsatessa väsymystään loppupäivän ajan. Viime perjantaina Loki ja 10 kuukautinen lapinkoira Noppa juoksivat ainakin tämän pienemmän eläimen aivan piippuun takapihallamme.




Ensimmäisen kiivaan puolituntisen jälkeen Loki alkoi jo osoittaa runsaasti merkkejä lyhyiden jalkojen haitoista. Se tosin suostuisi varmaankin luopumaan leikistä vasta kun henki lakkaa pihisemästä, mutta kyljelläänkin voi ilmeisesti leikkiä, kunhan toinen vain pysyttelee kosketusetäisyydellä.

Onneksi Noppa välillä viisaampana ja nuorempana(!) älysi rauhoittaa menoa niin, että Loki malttoi hengähtää.

Kesä ja kuuma

Taas koitti se aika vuodesta, jolloin meidän perheen on turha haaveilla pitkistä lenkeistä päiväsaikaan. Vaikka lämpötilat Oulun korkeudella pysyttelevät sitkeästi alle viidentoista asteen, on sekin Lokille usein liikaa. Mikäli aurinko on pilveässä, toivo vielä elää, mutta jos se sieltä jostain pilvien välistä pilkottaa, alkaa koiran kieli laahata sentin päässä maasta ja röhinä on kuin astmaisella possulla. Sadekelit olisivat muuten mukavan viileitä, mutta kuten on jo tullut mainostettua, meidän ukko muuttaa sateella sukupuolensa neidiksi ja lajinsa kissaksi eikä voisi mitenkään näyttää surkeammalta tai kulkea vastahakoisemmin vaikka olisi teloitukseen menossa. Se jopa vääntää selkänsä kaarelle ja yrittää sipsuttaa niin että jalat koskisivat mahdollisimman vähän maata, seurauksena erikoinen tanssiaskellus.

Takapihalla on onneksi ihana tuuhea pensas jonka alla Loki "tarkenee" löhöillä vaikka olisi hieman lämpimämpikin keli. Vesikuppia vain viereen ja se viihtyisi siellä vaikka koko päivän. Etupihallekin Loki on pari kertaa tuotu katselemaan pihatöitä narunnokasta katoksen varjosta, ja yllätyksekseni se malttaa aika hiljaa olla. Usein Loki nimittäin alkaa meuhkata jos vaikkapa takapihan aidan takana touhuillaan, koska on epäreilua ettei se saa osallistua. Etupihalla tuntui kyttääminen kuitenkin olevan tarpeeksi.


Loikoilun lisäännyttyä ja lenkkeilyn vähennyttyä, voisi luulla että koira lihoo. Luulisi silloin väärin. Jos mahdollista, Loki on taas vain hoikistunut. Se vaikuttaa olevan hyvin tarkka painostaan, sillä jos puntari jonkun pidemmän hyväruokahaluisen kauden jälkeen alkaa nousta yli viidentoista kilon, alkavat ateriahalut taas vähentyä. Nyt on ilmeisesti taas laihdutuskausi menossa, kun ruoka maistuu vain noin kerran päivässä. Mielenkiintoisesti kyllä, aina kun Loki joskus saa lihaisaa luuta herkuteltavakseen, lisääntyy ruokahalu hetkeksi myös luunsyönnin jälkeen. Kummallinen painonvartija se on, eikä varmasti ole meiltä oppinut tapojaan! ;)

Jouset tassuissa

Loki kompensoi lyhyitä tassujaan pomppimalla. Ihmisiä vasten hyppimistä yritetään karsia varsinkin näin sulan maan aikaan kun tassut tahtovat toisinaan olla aika törkyiset.

Pomppiminen kuuluu myös olennaisena osana leikkeihin. Ja se näyttää usein aika holtittomalta, koira kun ei tunnu huolehtivan siitä mihin laskeutuu hurjien loikkiensa päätteeksi. Tässä muutamia kuvia hypyistä leikin tiimellyksessä. Tarkoitus olisi ottaa lisää hieman parempi laatuisia takapihalla, kunhan muistaisi :)

Nukkumista osa 2

Mielenkiintoisten nukkuma-asentojen esittely jatkuu. Välillä tekee oikein pahaa katsoa ja välillä naurattaa ihan mahdottomasti.

Tässä asento ei sinällään ole vielä kovinkaan erikoinen, mutta hampaat välkähtelevät hienosti ja jalat vipattavat mainiosti kun Loki uneksii, usein tässä nimenomaisessa asennossa.


Tähän asentoon Loki vääntäytyi tänään. Yllättävän pitkään se siinä viihtyi eikä vaikuttanut lainkaan jäykältä herätessään.

Leikeistä

Tässäpä vähän videokuvaa Lokin touhuista. Yleensä se ei paljon perusta omillaan leikkimisestä, mutta toisinaan uusien tavaroiden kanssa on yksinkin kivaa. Lokin lähestymistyyli on yleensä heitellä tavaroita holtittomasti ympäriinsä ja juosta sitten perään. Me saamme seurataan kauhulla vierestä kun esimerkiksi kilonpainoinen hirvenluu kopsahtelee parketille ja hipoo lähietäisyydeltä cd-kaapin lasiovia mennessään. Videolla näkyvän pullon tapauksessa viehätys taitaa olla pullosta lähtevässä rutinassa ja rätinässä.

Lisää leikkeihin liittyvää materiaalia löytyy Lokin kuvista, jonne lisäsin pari otosta sen hurjista hypyistä. Kuvissa kyse on tosiaan hyppäämisestä eikä vain roikkumisesta :) Lokin peräpään lihakset ovatkin tätänykyä suorastaan kehonrakentajaluokkaa.

Pitkä talvi

Lokin elämän toisen talven aikana on nautittu pitkistä lenkeistä ja iltapäivänokosista sohvalla viltin kera. Viileä ilma näyttää miellyttävän paljon kesän lämpöä enemmän ja vähitellen olemme saaneet Lokin oppimaan että pitkällä lenkillä kuljetaan myös eteenpäin eikä pysähdytä nuuskuttamaan kahden metrin välein. Lenkin pituus korreloi suoraan koiran väsymystilaan, tosin hiukan eri tavoin kuin voisi olettaa. Mitä pidempi lenkki, sen villimpi koira lenkin jälkeen. Kyseessä lienee pienten lasten käyttäytymisestä tuttu termi eli yliväsymys. Toki lenkinjälkeistä riehumista seuraa erittäin syvä uni. Nukkumisesta puheenollen olen oikein tyytyväinen kun olen saanut Lokin tykästymään sylikoiran elämään. Pentuna se ei millään halunnut asettua sylissä eikä varsinkaan nukkua siinä, mutta säännöllisen syliharjoittelun jälkeen sain vihdoin koiran joka on silmänräpäyksessä istumassa sohvan vieressä ja odottamassa lupaa hypätä kun itse ottaa vähänkään mukavampaa asentoa. Varjopuolena täytyy tunnustaa, että Loki taitaa sillointällöin nukkua sohvalla omin luvin yksin ollessaan, mutta ei kyllä koskaan silloin kun joku on kotona. Sylissä se rentoutuu hetkessä ja näkee usein melko äänekkäästi unia niin että itsellä on naurussa pitelemistä.