Iloa ruohosta

Eilisellä lenkillä Loki sai, painia 6kk ikäisen suomenlapinkoiran kanssa, minkä jälkeen se oli ihan väsyksissä eikä liikkunut mihinkään. Kunnes löytyi vasta leikattua ruohoa. Ilo oli ylimmillään, varsin pitkään. Ei sitä meinannut saada millään jatkamaan matkaa.

Ei liene vaikea arvata, että seurauksena piehtaroinnista oli jälleen kerran suuri määrä roskaa:


















Mutta tätä en osannut nähdä ennalta, liekö liian kauan omista nurmikon kyntämisajoistani. Lokin naama nimittäin värjäytyi touhussa kuin taidottoman parturin käsissä ikään:

Liian lämmin lenkkeillä

Lämpötilat eivät ole vielä kovin kesäisiltä vaikuttaneet täällä Oulun suunnalla vapunajan muutamaa kuumaa päivää lukuunottamatta. Silti Lokille alkaa välillä olla jo liian tukalaa ulkona. Kyse on varmaan osittain tottumisesta, mutta ainakin yli +10 asteen lämpötila ja aurinkoinen ilma aiheuttavat sen, että lyhyttä käväisyä pitempi lenkki käy jo kuumaksi. Varjossa lämpötila haittaa huomattavasti vähemmän mutta jos auringon säteet osuvat vaaleaan selkään alkaa koira pian läähättää.

o-ou, väsymyksen merkit

välillä pitää levähtää

Jännä juttu kun itse olin hyvilläni vaaleasta turkista mm. sen takia ettei se ole niin tukala auringossa. Miltä mahtaa kesä näyttää brindle glennien silmin...

Lokilla on myös käänteinen logiikka lämpimällä ilmalla lenkkeilyyn. Mitä kuumempi on, sitä kovempaa mennään. Minä yritän toisessa päässä remmiä hidastella ja pitää vauhdin tasaisena ettei koira ihan läkähtyisi ja toinen pöhkö painaa eteenpäin minkä pystyy, vaikka olisi jo varjossa.

Lopulta se alkaa aina pistää maate kesken lenkin. Milloin mihinkin, yleensä onneksi sentään varjoon. Eilenkin hurjassa +12 asteen lämmössä se katsoi tarpeelliseksi mennä erään pihanvaraston viereen sammaleelle piehtaroimaan, vaikka kotipiha oli 20 metrin päässä.

No varahan ei venettä kaada, ainakaan yleensä, joten olemme jo siirtyneet käyttämään pitkät lenkit ilta- ja aamuaikaan, jolloin on hieman viileämpää (ja omistaja joutuu pitämään lapasia ettei palele).

Nukkumista

Kuvia nukkuvasta pennusta on helpompi saada, kuin nukkuvasta aikuisesta koirasta. Loki tuppaa nykyään havahtumaan kaikenlaiseen ääneen tai äänettömyyteen, yritti sitä kuvaa sitten ottaa nenän edestä tai viiden metrin päästä. Pentuna ongelmaa ei ollut, kuten voi vaikka nähdä tästä pentukuvasta:



Glenni on jykevän raaminsa antamaa kuvaa notkeampi eläin. Tai sitten se ei tunne käsitettä epämukavuus. Tai sitten tämä yleistys koskee vain Lokia... No joka tapauksessa monenmoista uniasentoa on nähty. Vastaan sattui mm. tämä:



Ja tämä:

Takapihalla

Eilen vietimme koko pikkuperheen voimin päivän takapihalla. Ihmiset kaivoivat kuoppia, ja täyttivät kuoppia ja koira ihmetteli vieressä.

Aivan aluksi asuntoon muuttaessamme, Loki sai aina viilettää vapaana takapihalla. Näitä sääntöjä jouduttiin muokkaamaan, kun se joitakin viikkoja sitten pyrähti yhtäkkiä heppoisen vihreän puutarha-aidan läpi naapurin puolelle. Siitä lähtien Loki joutui yksin ollessaan naruun, mutta sai seurassa nauttia vapaudesta. Naru on ehkä nelisen metriä pitkä ja kiinni metallisessa tapissa joka on ruuvattu nurmikon läpi maahan. Ongelmana on se, että Loki saa aina narun kierrettyä johonkin jumiin ja istuu pian surkeana ulisemassa kun liikkumavara onkin pienentynyt puoleen metriin. Näillä eväillä kuitenkin mentiin sunnuntainakin, aluksi.

Kun menin kaivamaan jälleen uutta kuoppaa, tällä kertaa takapihan aidan toiselle puolelle, oli Loki aluksi todella surkeana ja uikutti aidan raosta. Sitten se yllättäen havaitsi mahtuvansa pusertautumalla aidan alta! Tätä minä tosin olin odottanut kaikki nämä menneet kuukaudet, mutta yllättävän kauan siinä meni. No luonnollisesti takaisin ei ollut enää paluuta. Kerran keksitty pakoreitti on aina muistettu.

Onneksi siinä vaiheessa mieleen tuli lahjoituksena saamamme juoksuvaijeri, jota aiemmin olemme olleet turhan laiskoja asentamaan, kun "ei se sieltä mihinkään lähde". No, yllättävän nopeasti tuon uusimman porsaanreiän löytymisen jälkeen vaijeri asentui ja nyt on Lokilla liikkumistilaa melkoisesti aiempaan verrattuna, mutta vapaus on muisto vain siihen asti, kunnes saamme takapihalle uuden, koiranpitävän aidan vanhan ja lahon tilalle.

Kuvassa Lokin viimeaikaista lenkkeilykäytöstä, eli tauotonta nuuhkimista. Sillä jälleen on jollakulla ihastuttavalla tytöllä juoksuaika meidän perällä. Sehän tarkoittaa, että meillä on kotona lähes tauotta surkeasti valittava koira, jota ei meinaa saada lenkiltä sisälle niin millään.

Lokin kiintymyksen kohde

Loki on löytänyt ystävän takapihan pensaasta. Se hinkkaa itseään siihen aina ulkona käydessään ja näyttää nauttivan oksahieronnasta. Me muut saamme tämän suhteen hedelmänä erittäin roskaisen koiran.


Ensin hieman nojailua.


Sitten selkärapsutusta.


Päänahan kutinat pois.


Kunnon ravistus.


Ja tyytyväisyys on taattu, samoin kuohkea ja oksanpalasilla koristeltu kampaus.

Puhdas koiru

Eilen Loki pääsi toisen kerran lyhkäisen elämänsä aikana saippuapesulle minun toimestani. Turkki olikin jo niin töryssä kevään pöllyävien teiden takia, että silittäessä alkoi käsiin jäädä tumma likakerros. Iltalenkillä Loki kävi vielä pyörimässä itsensä lisäsotkuun rakkaansa, naapuruston kultaisennoutajan kanssa, joten tassujen huuhtelusta luonnollinen siirtymä oli kunnon pesu.

Saattaa Loki taas vähän aikaa vältellä kylpyhuonetta, niin murtuneelta se suihkukäsittelyssä näytti, mutta puhdasta tuli ja ukko malttoi olla kunnolla pesun ajan. Ainoa ärsytys pesijälle on koiran hidas mutta sinnikäs hivuttautuminen kohti ovea, niin että välillä pitää nostaa koira takaisin suihkun alle. Naaman annoin olla rauhassa, pahimmat likatupot vain huuhtelin parrasta. Selkä sai kuitenkin kunnon saippuakäsittelyn ja kylläpä se nyt tuntuu erilaiselta. Melkein kuin pentuturkkia silittelisi, niin iso ero on entiseen. Tosin Lokin kohdalla se melkein pentuturkki vielä onkin, sillä vieläkään ei ole täysin aikuisen karhea karvakerros kasvanut.

Yöllä koira oli aika ihmeissään kun omistajat kampeutuivat sängystä kesken unien katsomaan jääkiekkoa, mutta takapihavisiitin jälkeen Loki könysi sohvalle meidän seuraksi ja ensimmäistä kertaa malttoi nukkua siellä. Yleensä se loikkii varsin pian takaisin lattialle. Ilmeisesti väsymys oli tarpeeksi kova, niin ettei se uskaltanut nukkua kauempana vaan piti parhaana vahtimiskeinona vetää hirsiä kosketusetäisyydellä.

Loki loistaa, hetken

Eilen oli harvinainen tokoreissu, Lokilta nimittäin löytyi korvia myös minulle.

En tiedä oliko kyse siitä, että koira ei ollut halunnut aamuruokaa ja oli siten varsin nälissää, vai siitä että minulla oli erikoisherkkuna kanan palasia makkaroiden seassa vaiko mahdollisesti siitä, että ei oltu enää ensimmäistä kertaa ulkokentällä harjoittelemassa. Pääasia oli, että Loki kuunteli ja otti kontaktia ihan eri malliin kuin viikkoa aiemmin jolloin siirryttiin ensikertaa sisätiloista ulos harjoittelemaan.

Kyllä se vieläkin otti välistä vauhtia ja ryntäsi sattumanvaraiseen suuntaan aina silloin tällöin, mutta siinä välissä se katsoi nätisti silmiin ja teki mitä pyydettiin. Väliaikoina se kyllä edelleenkin huusi ja voivotteli, lähinnä kai ylenpalttista intoaan, äänekkäämmin kuin kukaan muu koko isolla kentällä. Silti kehujakin tuli ohjaajilta aina välillä kauniista tuijotuksesta.

Kaikenkaikkiaan mukavimmat reenit pitkään aikaan. Nyt pitäisi seuraavaksi harjoitella paikallaan pysymistä, Lokilla kun on aivan liikaa virtaa vielä, jotta se malttaisi jäädä paikoilleen kun makkarat siirtyvät kauemmas.

Takaumia talvelta

Alkoi tuossa suorastaan hävettää, kun huomasin miten laiskasti olin Lokin ja meidän yhteistä taivalta talven aikana raportoinut, joten otanpa tässä vähän lisää kertausta.

Lokin sisäsiisteys ensin, ei siksi että se olisi mitenkään tavatonta vaan siksi, että sen tiimoilta sattui hassu, tai enemminkin tyypillinen tapaus uutena vuotena. Loki ei välittänyt raketeista tuon taivaallista. Kaveripariskunta oli viettämässä meillä vuoden vaihtumista oman partacolliensa kanssa, joka puolestaan pelkää pauketta kovasti. Tällä narttu partiksella oli myös juoksu menossa ja alle puolivuotias herra oli ihmeissään.

No siinä iltaa istuttaessa juttua tuli Lokin sisäsiisteydestä, jota tuohon aikaan oli jatkunut jo toista kuukautta, eikä koira ollut hätkähtänyt edes muutosta uuteen asuntoon. Saman aikaisesti, kun päästin suustani sanat "Loki on ollut jo ainakin 6 viikkoa pissimättä sisälle" alkoi takaani kuulua lorotus ja poika siellä tyytyväisenä helpotti itseään olohuoneen matolle. Ilmeisesti juoksuista kärsivällä vieraallamme oli jotain tekemistä asian kanssa, sillä toiste moista ei ole tapahtunut. Loki tosin merkkasi vielä vähän ajan päästä saman maton uudestaan, mutta juuri tuolla matolla oli narttukin yönsä viettänyt, joten hajut olivat kai tallessa.















Asumme nykyään ihanalla paikalla erään Oululaisen järven lähellä ja talvella Loki pääsi nauttimaan vapaudesta järven jäällä. Vapautta tosin oli pakko hiukan rajoittaa kun varttuneempi ja itsevarmempi ukkeli päätti eräänä päivänä olla kuuntelematta ja lähti painelemaan omia aikojaan metsäpoluille. Silti vapautta ei ole täysin riistetty, alettu vain valvoa paremmin. Loki ei kärsi minkään sortin arkuudesta, joten sen ei voi luottaa pysyvän lähistöllä jos näkö- tai hajupiiriin ilmaantuu jotain kiinnostavampaa.

Hormooneja

Loki on kasvamisen ja ruokahalun saavuttamisen lisäksi saanut takaisin alkuvuodesta vaivanneen humputusintonsa. Viettien kohteiksi käyvät kyllä omat lelut ja nukkumatyynyt, mutta suurinta himoa tietysti aiheuttavat jalat.

Loki ei vieläkään tunnu olevan ihan tietoinen pakkomielteestään, kunhan vain tietää sen, että kun jotain on mahan alla, alkaa lantio liikkua. Niinpä se on itsekin varsin hämmentyneen näköinen puolet ajasta, mutta se ei estä sitä jatkuvasti pyrkimästä jalkojen kimppuun. Emme anna Lokin toteuttaa itseään jalkojamme hyväksikäyttäen, mutta silti koira jaksaa jatkuvasti kiehnätä ja vahtia jalkoja, niin että suunnilleen joka ilta koiran innostettua itsensä kunnon vauhtiin, se juoksee jatkuvasti koipien seassa niin että kävely on melko vaikeaa.

Hankalinta on se, että sohvalla ei saa enää istua rauhassa. Joko Loki pyörii ja haastaa jaloissa lattialla, tai mikäli jalat nostetaan sohvalle, se pomppii ja nojailee surkeana sohvan reunaa. Eilen illalla se innosti itsensä niin kovaan vauhtiin, että tuli perässäni sänkyyn, joka on kiellettyä.

Eipä asia muuten varmaan ongelmallinen olisi, mutta terrierimme muuttuu täysin kuuroksi kun himot iskevät. Lisäksi myös vieraskoreus häviää ja siinä sitä ollaan nolona selittelemässä. Lokia saa väsymykseen asti kiskoa niskasta alas ei:tä toistellen ilman mitään vaikutusta.

Kuvassa tyypillinen iltanapotus sohvan reunalla haikea katse silmäkulmassa.

Aikuistumista

Tottelevaisuuskoulun lisäksi Lokille kuuluu paljon muutakin.

Noin 7 kuukauden iässä se alkoi harjoitella jalannostoa, jonka se sitten otti kunnolla käyttöön kun naapuruston kultainennoutaja sai juoksut.

Pentuturkki alkaa vähitellen olla historiaa kovan nyppimisen jälkeen ja alta paistaa vähitellen jouhimainen oranssi 'oikea' karva.

Loki on myös alkanut vähitellen syömään enemmän. Nykyään vain noin joka kolmas tai neljäs ruoka jää syömättä, kun ennen se söi suunnilleen joka toisen. Massaakin on jo 'hurjat' 16kg.

Nielurisat tulehtuivat tuossa keväämmällä ja aiheuttivat kovaa köhimistä, joka helpotti antibiooteilla. Nyt yskä on tullut lievempänä takaisin ja uusi antibioottikuuri odottaa apteekissa hakemistaan.

Ensimmäinen madotuskin on jo takana ja pillerit menivät koiran kurkusta alas kohtuullisen kivuttomasti ja namien seuraamana. Matokuuri olikin aivan ajallaan sillä nopea kevään tulo on sulattanut takapihan, jossa Loki nykyään viihtyykin pitkiä aikoja kerrallaan vahtimassa talon takana kasvavaa metsikköä.

Siinäpä oli tiivistelmä viimeisestä puolesta vuodesta :) Lisää toivonmukaan nopeammalla päivitystahdilla jatkossa.

Tottelevaisuutta

Loki on kevään kulkenut tokossa ja edistystä on tullut noin samaa vauhtia kuin maali kuivuu.

Suurin osa harjoiteltavista asioista sujuu kotosalla, mutta koira muuttuu monen muun tavoin kuuroksi harjoituksissa. Ongelma tässä on se, että Loki ei ole namin perässä juoksevaa tyyppiä, ja vaikka sen pitäisi ilman ruokaa koko päivän ennen harjoituksia, kiinnostavat makupalat korkeintaan puolituntia.

Sopivaa kiinnostuksen herättäjää etsittäessä, pitänee yrittää hidasta lähestymistapaa ja lisätä häiriöitä vähitellen kotona ja lenkeillä, josko koirakoulun muut kaverit lopulta menettäisivät hohtonsa 10 kuisen ukkomme silmissä.