Eilen Loki pääsi toisen kerran lyhkäisen elämänsä aikana saippuapesulle minun toimestani. Turkki olikin jo niin töryssä kevään pöllyävien teiden takia, että silittäessä alkoi käsiin jäädä tumma likakerros. Iltalenkillä Loki kävi vielä pyörimässä itsensä lisäsotkuun rakkaansa, naapuruston kultaisennoutajan kanssa, joten tassujen huuhtelusta luonnollinen siirtymä oli kunnon pesu.
Saattaa Loki taas vähän aikaa vältellä kylpyhuonetta, niin murtuneelta se suihkukäsittelyssä näytti, mutta puhdasta tuli ja ukko malttoi olla kunnolla pesun ajan. Ainoa ärsytys pesijälle on koiran hidas mutta sinnikäs hivuttautuminen kohti ovea, niin että välillä pitää nostaa koira takaisin suihkun alle. Naaman annoin olla rauhassa, pahimmat likatupot vain huuhtelin parrasta. Selkä sai kuitenkin kunnon saippuakäsittelyn ja kylläpä se nyt tuntuu erilaiselta. Melkein kuin pentuturkkia silittelisi, niin iso ero on entiseen. Tosin Lokin kohdalla se melkein pentuturkki vielä onkin, sillä vieläkään ei ole täysin aikuisen karhea karvakerros kasvanut.
Yöllä koira oli aika ihmeissään kun omistajat kampeutuivat sängystä kesken unien katsomaan jääkiekkoa, mutta takapihavisiitin jälkeen Loki könysi sohvalle meidän seuraksi ja ensimmäistä kertaa malttoi nukkua siellä. Yleensä se loikkii varsin pian takaisin lattialle. Ilmeisesti väsymys oli tarpeeksi kova, niin ettei se uskaltanut nukkua kauempana vaan piti parhaana vahtimiskeinona vetää hirsiä kosketusetäisyydellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti