Loki ei vieläkään tunnu olevan ihan tietoinen pakkomielteestään, kunhan vain tietää sen, että kun jotain on mahan alla, alkaa lantio liikkua. Niinpä se on itsekin varsin hämmentyneen näköinen puolet ajasta, mutta se ei estä sitä jatkuvasti pyrkimästä jalkojen kimppuun. Emme anna Lokin toteuttaa itseään jalkojamme hyväksikäyttäen, mutta silti koira jaksaa jatkuvasti kiehnätä ja vahtia jalkoja, niin että suunnilleen joka ilta koiran innostettua itsensä kunnon vauhtiin, se juoksee jatkuvasti koipien seassa niin että kävely on melko vaikeaa.
Hankalinta on se, että sohvalla ei saa enää istua rauhassa. Joko Loki pyörii ja haastaa jaloissa lattialla, tai mikäli jalat nostetaan sohvalle, se pomppii ja nojailee surkeana sohvan reunaa. Eilen illalla se innosti itsensä niin kovaan vauhtiin, että tuli perässäni sänkyyn, joka on kiellettyä.
Eipä asia muuten varmaan ongelmallinen olisi, mutta terrierimme muuttuu täysin kuuroksi kun himot iskevät. Lisäksi myös vieraskoreus häviää ja siinä sitä ollaan nolona selittelemässä. Lokia saa väsymykseen asti kiskoa niskasta alas ei:tä toistellen ilman mitään vaikutusta.
Kuvassa tyypillinen iltanapotus sohvan reunalla haikea katse silmäkulmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti