Neljä ja puoli kuukautta

Loki on jo iso poika. Sisäsiistikin se on onnistunut olemaan jo viikon. Rakon venymistä on tosin pisimmillään testattu vain kuusi tuntia mutta tärkeintä onkin ettei vahinkoja/protestipisuja ole tullut myöskään omistajien ollessa kotona.

Ulkonakin koira on taas alkanut viihtyä paremmin. Tosin vieläkään ei ole kyse reippaasta ulkoilusta lenkin merkeissä vaan yleensä pyöritään tietyllä alueella edestakaisin.

Temppuja olemme harjoitelleet lisää. Lokilla meni jonkin aikaa oivaltaa kyljelleen meno namipalasta, mutta nyt kun se on tämän hoksannut, se haluaakin kierähtää samantien selälleen tai jopa ympäri. Saa nähdä miten sen saa erottamaan nämä eri asennot vaikka onhan se kierähdyskin melko hieno! Kyljelle oppiminen auttaisi hoitotoimenpiteissä ja pitäisi oppia siksi.

Ruuan kanssa on taas hiukan nirsoilua. Hetken meni hyvin piimän kanssa mutta sitten Loki oksensi parina päivänä joten jätimme piimän testiksi pois eikä oksaa ole tullut sen jälkeen. Omat naput eivät kuitenkaan vieläkään kuulu suurimpiin herkkuihin.

Turkki lähti

Viime viikonloppuna oli Lokilla jännät paikat. Lauantaina piti olla niinkin pitkään kuin kuusi tuntia yksin kotona. Koska naapureilta ei ole mitään kuulunut ja ukkeli oli kuin vasta herännyt palatessamme, lienee syytä olettaa että kaikki meni hyvin. Ja mikäli ikävä oli vaivannutkin, se unohtui hetkessä sillä Lokin kasvattaja ja 'hoitotäti' eli kaksi vuotias glennineiti tulivat kylään.

Siinä meni pitkät pätkät leikkiessä ja ihmetellessä tuota tuttua mutta isoa ja mustaa glenniä, joka myös näytti jämäkästi kaapin paikan pennulle. Sitten koitti uusi koettelemus nimittäin nyppiminen. Vaikka se kasvattajalta sujuikin nopeasti ja taitavasti, oli se varmasti Lokille melko shokki että yhtäkkiä joutuu pitkiksi ajoiksi pöydälle ja karvaa kiskotaan minkä keretään. No, uutta luuta sentään sai syödä samalla.

Lopulta ukkeli oli vaalea kuin olkikasa ja melkein yhtä pörröinen kaiken mustan pentukarvan lähdettyä. Pehmeä villa saa sen nyt muistuttamaan entistä enemmän pehmolelua. Niistä puheenollen Loki saikin uuden kaverin; keltaisen pehmolelukoiran nimeltä Keltti. Se saa melkoista kyytiä, mutta toistaiseksi vasta yksi tikkaus on revennyt ja korjauksen jälkeen sekin on kestänyt ihan hyvin. Keltin päälle on myös mukava laskea pää päiväunien ajaksi.

Loki yllättää

Tänään tapahtui jotain ihan uutta. Loki ei ole tähän mennessä pitänyt vesi sateesta pisaraakaan. Kannamme sen aina pihasta jonkin matkaa (jotta se oppisi että pihaan ei tehdä tarpeita) ja jos vettä sattuu tulemaan, se tulee myös kovaa vauhtia takaisin tuon matkan. Siksi viemmekin sen sateella aina vielä vähän kauemmas, että matkaa olisi tarpeeksi, jotta se ehtisi tirauttaa asiansa vaikka kuinka kiire on.

Tänään tuli vettä oikein kunnolla ja Loki jopa tuntui yrittävän vältellä syliin nostamista kun minulla oli märät vaatteet päällä. Mutta ulos päästessä se toimikin ihan eri tavoin kuin yleensä. Loki ei nimittäin ikinä vielä ole vapaaehtoisesti suunnannut metsään polulle, vaan jopa vierastanut polkua hieman. Tänään se melkein juoksi sinne. Sitten se äkersi asiansa polulle ja jatkoi vain eteenpäin. Lopulta kun polku tuli ulos metsästä, jatkui Lokin matka edelleen pois päin kotoa toisin kuin koskaan ennen ja vaikka vettä tuli niin, että omistajaakin alkoi jo häiritä.

Niin kaukana kotoa ei ollakaan vielä kävelyllä käyty, eikä varsinkaan sateella. Silti koira vaikutti vähintäänkin tyytyväiseltä, lirautteli pari kertaa ylimääräisiä pisaroita matkalle (minkä tulkitsen jonkinlaisena merkkailun esiasteena) eikä millään olisi halunnut sisälle kun mukava ohikulkija täti niin kivasti jututti. Sisällä kuivailtiin pitkään ja hartaasti ja villiysaste oli märällä koiralla melkoinen!

Yhä olen ihmeissäni, mutta mikäs sen mukavampaa kuin yllätyksiä täynnä oleva yhteiselämä :)

Kehitystä

Loki osaa jo antaa tassua, mennä maahan, istua, pyöriä ympäri ja ottaa katsekontaktin. Mutta vain kun sille näytetään käsimerkkejä siitä mitä halutaan. Puhe tuntuu olevan vielä täyttä hepreaa. Myöskään katsekontaktia tai mitään muutakaan reaktiota on mahdoton saada jos satutaan olemaan ulkona ja lähistöllä tai kauempanakin tapahtuu jotain mielenkiintoista. En minä toki palveluskoiramaista tottelevaisuutta kolmekuukautiselta pennulta odotakaan :) Olen enemmänkin yllättynyt että se on oppinut noinkaan paljon!

Välillä opit toki unohtuvat ja sisäsiisteys on yhä haave vain, eli eiköhän meidän pentu ole edelleen pentu niin kuin pitääkin :)

Kolme kuukautta täynnä

Nyt on Loki jo iso poika. Kolme kuukautta tuli viikon alussa täyteen ja toissa päivänä saatiin rokotuksetkin. Mitään ylimääräisiä oireita ei tullut, ei edes kuumetta seuraavana päivänä. Koira riehuu ihan entiseen malliin.

Ostettaessa Lokilla oli vain yksi kives, mutta nyt on toinenkin laskeutunut eli taivas on rajana harrastuksille. Vaikka en olekaan kovin innostunut näyttelyistä, olisi kuitenkin ihan kiva käydä katsomassa miten Loki pärjäisi. Näkisihän se ainakin paljon muita koiria jos silloin tällöin käytäisiin näyttelyissä. Tietysti mieluiten lähi alueilla, etelä-Suomeen on jo melkoinen matka täältä meiltä.

Loki on vähentänyt puremista kovasti. Olemme pahimpien riekkumisten rauhoittamiseksi käyttäneet vesisuihkepulloa ja räminäpurkkia, joilla on ollut jopa yllättävän hyvä vaikutus. Vieläkin pentu hampailla usein kokeilee mutta aika harvoin uskaltaa enää kunnolla tokaista.

Sisäsiisteys on vielä kaukana. Tänäkin aamuna tuli aamuruuan jälkeen pökylät sisälle, sillä ulkona tuli vettä eikä Loki alkanut millekään muulle kuin pissalle, jonka jälkeen piti päästä kamalaa kyytiä takaisin sisään.


Maahan meno ja istuminen ovat alkaneet sujua ihan kohtuullisesti. Ei Loki vieläkään pelkkää käsky sanaa hoksaa tai sitten se ei halua tehdä ilman namia houkuttimena, mutta suunta on oikea. Myös katsekontaktia on harjoiteltu kovasti laittamalla kädet levälle sivuille ja palkitsemalla koira vasta, kun se malttaa tuijottaa nyrkkien sijasta silmiin. Myös lenkillä 'katso' komento toimii aika hyvin. Vierellä kulkeminen ja samalla katsominen ei onnistu.

Tapauksia

Loki sai sitten jo ensimmäisen taisteluarpensa yksitoista viikkoisena. Joku tai jokin oli tökänny pikku kuonon varteen reiän joka tulehtui ja paisui patiksi. Me emme tienneet tästä mitään, ihmettelimme vain kun koira nukkui lähes kokonaisen päivän eikä syönyt juuri mitään. Seuraavana päivänä tuo patti puhkesi ja valui visvaa ja verta. No siinähän paniikki syntyi meille, kun taas Lokia puhkeaminen tuntui helpottavan ja se alkoi taas riehua ja rellestää.


Soitimme auttavaan puhelimeen jossa lääkäritäti neuvoi puhdistamaan ja puristamaan (mikäli mahdollista) märkää pois pipistä. Koska oli sunnuntai, teimme tämän ensi avun itse ja kärsimme koiramme surkeasta ulinasta sydänjuuria myöten. Maanantaina sitten eläinlääkäriin jossa hurjan reippaalle pikkuiselle määrättiin antibioottikuuri.

Patin puhkeamisen jälkeen ei Loki ole tuntunut pipiään juuri muistavankaan. Antibiootit menevät alas kivutta, tosin laitamme ne suoraan sen suuhun itse ettei tarvitse arpoa menikö tabletti alas asti. Eikä käytäntö tunnu Lokia häiritsevän vaan se nielaisee kiltisti ja saa namin palkaksi. Haava on nyt melkein viikkoa tapauksen jälkeen jo ummessa ja turvotus laskenut. Antibiootteja on vielä pari päivää jäljellä ja sitten olisikin edessä ekat rokotukset.

Tällä välillä Loki on myös edistynyt hienosti opetellessaan talon tapoja. Istuminen ja maate meno onnistuvat namin avulla (ei siis pelkästä käskystä vielä) tosin istumista Loki tarjoaa jo aika usein ihan kaiken varalta. Katsekontaktin se on myös hienosti tajunnut, vielä kun ottaisi sitä aina, eikä vain silloin kun sattuu huvittamaan.

Sisäsiisteyden kanssa ollaan taisteltu, välillä paremmalla ja välilä huonommalla menestyksellä. Ukko alkaa kuitenkin tunnistaa pissi komennon, vaikka ei aivan varmuuudella toki sitä vielä itse toimintaan yhdistä. Se on myös jo muutaman kerran onnistunut itse ilmoittamaan meille milloin olisi tavaraa tulossa, inisemällä ja örisemällä. Meillä isommilla se harjoittelu vasta menossa onkin, että tajuaisimme tiedoksiannot.

Ruokailut tuottavat myös päänvaivaa. Loki alkoi jättää ruokailuja väliin koskematta juuri lainkaan turvotettuihin vetisiin napuihinsa. Päätimme kokeilla kuivilla, jotka maistuvat erinomaisesti. Saimme kuulla myös kasvattajalta että muissakin sisaruksissa löytyy yksilöitä jotka tahtovat ruokansa rouskuvana. Nyt onkin ongelma enää siinä, miten koiran saisi syömään enemmän. Se ei meinaa millään jaksaa/haluta syödä koko annosta. Sen syömistaktiikka on muutenkin mielenkiintoinen. Ensin syödään vähän, sitten käydään mutka muualla ja syödään taas vähän lisää ja taas mutka muualla, näin emme juuri koskaan osaa sanoa milloin se todella lopettaa syömisen, paitsi tietysti kun se hiippailee esimerkiksi omalle paikalleen. Välillä Loki joutuu myös odottamaan isoa röyhtäisyä, ennen kuin mahaan taas mahtuu lisää sapuskaa. Myös hikka vaivaa aina ruuan päälle ja vielä yksi kuivaruuan ilo ovat aromikkaat kaasut, joita Loki tietysti päästelee surutta.

Arjen opettelua

Nyt on takana ensimmäisen neljän päivän totuttelu toisiimme ja edessä astuminen arkeen. Pentu on jo harjoitellut kaksi päivää yksinolemista, sillä olemme avopuolison kanssa molemmat töissä. Onneksi työt ovat joustaneet ja työpaikka sijaitsee lähellä niin, että on ollut mahdollista käydä päivisin ruokkimassa ja hoitamassa pentua.

Loki on pärjännyt hienosti. Naapureita en ole vielä haastatellut siitä kuinka pitkät itkusessiot kotona päivisin vallitsevat, mutta aina kun olemme parin tunnin jälkeen tulleet kotiin, on koira ollut kiltisti omalla paikallaan nukkumassa. Joka kertaan kuuluu myös vakiona yksi keltainen lammikko milloin missäkin, mutta isompaa asiaa ei sisälle ole yksinollessa sattunut. Eikä kyllä muutenkaan. Koko kanssamme viettämänsä kuuden päivän aikana Loki ei ole laskujeni mukaan kakannut sisälle kuin kahdesti tai kolmesti ja nämä vahingot sattuivat aivan ensimmäisten päivien aikana. Öisin se nukkuu kuin enkeli, vaikka parina viime yönä onkin käynyt kokeilemassa välillä nukkumista myös muualla kuin omassa pedissään.

Olemme myös opetelleet kaikenlaista koskettamista, jotta hoitaminen olisi helppoa myös sitten kun glennimme kasvaa muhkeaksi urokseksi. Harjoitteluun on kuulunut niin hampaiden kuin turkinkin harjaamista, sekä silmien että korvien putsaamista. Pian pitäisi varmasti kokeilla kynsienkin katkomista, tassuihin ainakin saa koskea hienosti. Onneksi kasvattajan luona on tehty hyvä pohjatyö ja Loki antaa koskea itseensä todella hyvin. Ainoa ongelma on pentumainen taipumus pureskella innoissaan kaikkea lähelle tulevaa mutta uskon, että siitä tavasta päästään pian eroon ja tuloksena on hoitamisen salliva ja siitä jopa pitävä koira.

Oma aika on jäänyt viimeaikoina vähälle, mutta eipä tuo ole myöskään haitannut. Mielelläänhän sitä viettää aikaa tuollaisen söpöliinin kanssa, varsinkin kun pitää mielessään, että mitä paremmin ja huolellisemmin nämä alkuajat hoidetaan, sen mukavammin yhteiselo sujuu myöhemmin. Tästä jo hyvänä esimerkkinä tuo matka sisäsiisteyteen. Mielestäni on melkeinpä uskomatonta, että näinkin lyhyen ajan jälkeen Loki on jo niin hienosti tottunut rytmiimme, ettei tee asioita sisälle meidän ollessamme kotona, paitsi jos itse munaamme, emmekä vie sitä ajoissa ulos.

Viikonloppuna tapaamme lisää aikuisia koiria. Toivotavasti sujuu yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin Loki ei pelännyt juuri lainkaan ja leikki mielellään isompiensa kanssa.

Koira onnellisesti kotona!

Valtavasti kerrottavaa tälläkertaa. Haimme pikku Lokin lauantaina Ylöjärveltä ja nyt on ensimmäinen yö uudessa kodissa takana.

Lokia ei meinannut erottaa sisaruksistaan millään, ja mikrosirunlukija auttoi tässä. Tietysti olisi mukava ajatella että nyt muutaman tunnin yhteiselon jälkeen Lokin jo tunnistaisi mutta enpä menisi vannomaan ;) Vaikka on se kyllä melkoisen roteva poika, ei lihava mutta roteva. Tassut ovat myös isot.

Viimeisten leikkien jälkeen Loki pestiin ja kuivattiin. Se sai vielä tallustella pihalla emonsa kanssa ja sitten tälläydyttiinkin autoon. Paluumatka sujui yllättävän hienosti. Tunnin välein pysähdyttiin pissatauolle ja muuten Loki nukkuikin lähes koko matkan. Mitä nyt välillä jyrsi hiukan makuualustaa. Ensimmäisen pissitauon jälkeen meinasi tulla hätä kun mentiin takaisin autoon mutta toisella kerralla tuli vain pari epätietoista inahdusta ja sen jälkeen sujui lähtökin aina isommitta kommenteitta.


Perillä Lokilla oli parljon energiaa ja ruokailun jälkeen piti sen kanssa istuskella lattialla leikkimässä pitkä aika. Se olisi kovasti halunnut purra minua, erityisesti lahkeista ja varpaista ja sinnikkäästi minä kielsin ja sinnikkäästi Loki yritti purra. Mutta eiköhän me pian päästä yhteisymmärrykseen tässäkin asiassa, viimeistään kun hampaat ovat vaihtuneet niin ettei niitä enää kutita.

Yö puolestaan meni ilmiömäisesti! Jo illalla Loki tallusti omatoimisesti valmiiksi laitetun nukkumapaikan luo ja päätti sen kuuluvan itselleen. Me emme ehtineet edes esitellä koko petiä sille. Makuualusta on kankainen patja jossa on reunat ja tämän päälle olemme sijoittaneet Ventapad -huovan tuomaan lisäpehmeyttä ja -eristystä lattiasta. Paikka tuntuu miellyttävän sillä pikkumies suuntaa sinne aina itse kun alkaa väsyttää. Peti sijaitsee keittiön perällä nurkassa kahden kaapin välissä joten sieltä näkee koko alueen, mutta joka puolella on seinää turvana.

Yöksi siirsimme pedin makuuhuoneeseen sängyn viereen, siltä varalta että koiralla tulisi koti-ikävä. No Lokihan tallusti suoraan omalle paikalleen ja nukahti. Kerran taisi yön aikana ynähtää niin että ojensin käden vaan kun sai sitä haisteltua, käänsi kylkeä ja jatkoi unia. Näin siis koko yön! Ei itkun pisaraakaan. Kerran Loki kävi yön aikana juomakupilla keittiössä ja yhdet pissat oli tehnyt lattialle huomaamattani, mutta muuten kyllä kaikki meni noin kymmenen kertaa paremmin kuin uskalsin mitenkään odottaa.

Aamulla saatiin jopa kahdet kakat ulos! Kolmannet pääsi lipsahtamaan sisälle ja toisen ruokailun jälkeen seisoskeltiin ties kuinka kauan ulkona ilman pökylöitä. Nyt koiru onkin nukkumassa ja me odottelemme puolivalmiustilassa heräämistä, sen jälkeen kyllä takuulla tulee ainakin pisu. Eilen poika sai ruokaa niin epäsäännöllisesti kun automatkan takia ei saanut päivällä syödä, että eipä tuo kummakaan ole jos ei ihan vielä ole mahan toiminta normaalia.

Ulkonakäynti on taitolaji. Meillä ei ole omaa pihaa kuin ihan pikku pläntti etupihan puolella, emmekä halua opettaa asioiden tekemistä siihen tai talonyhtiön yhteisen etupihan alueelle. Merkkien ilmaantuessa toinen meistä koppaa Lokin syliin ja pujottaa hihnan, toinen pukeutuu ulkovaatteisiin ja ottaa sitten koiran, ja suuntaa talon taakse kävelytien varteen jossa pentu vasta lasketaan maahan. Yleensä pisu tuleekin heti.

Loki on varsin utelias eikä sillä yleensä ole mitään kiirettä takaisin sisälle, joten kiertelemme ja ihmettelemme kaikessa rauhassa maailmaa. Harmittaa kyllä ettei lähellä ole oikein aluetta, jossa pennun uskaltaisi päästää irti. Luotan kyllä siihen, että se tulisi lopulta meidän luoksemme takaisin, mutta pelottaa mitä tapahtuu jos paikalle sattuu iso koira tai auto tai vastaava, joka pientä varmasti kiinnostaa. Vaan pitäähän noita muitakin koiria pian ryhtyä tapailemaan.

Pitkä odottelu

Vielä on muutama päivä jäljellä ennen pennun hakumatkaa ja tuntuu, että tunnit kulkevat töissä normaalia hitaammin. Välimatka kasvattajalle on pitkä ja takaisin tullessa varmasti vielä pidempi kun pientä pitää pissittää useasti matkan aikana. Toivon mukaan sää on kohtuu viileä ettei autossa tule tukalaa. Kuivaakin saisi olla niin olisi autolla ajokin mukavampaa.

Vaikka aika toisaalta tuntuu pitkältä, tekemistäkin löytyy. Pitää miettiä kaikenmaailman kysymyksiä valmiiksi kasvattajalle, hommata koiralle tarvikkeita kuten ruokakupit ja hihna ja miettiä pedille paikka. Asuntoakin on koitettu muuttaa pentuturvalliseksi eli peitellä johtoja ja nostaa pois ulottuvilta kaikki mikä saattaisi teräviä hampaita kiinnostaa. Myös portti asennettiin keittiöön, jotta aluetta voidaan rajata alkuun pienemmäksi. Rahaa on luonnollisesti palanut ;)

Tähän päälle tietysti joka puolelta tursuaa omaksuttavaa tietoa koulutuksesta ja kasvatuksesta ja kaikesta mikä pitäisi ottaa huomioon ja tulla selkärangasta, jotta koiran kanssa voisi toimia johdonmukaisesti.

Pahin ongelma on kuitenki se, että koiralle ei ole vielä nimeä :D Ei meidän, eikä kasvattajan puolesta. Emme ole päässeet avokin kanssa yhteisymmärrykseen sopivasta kutsumanimestä eikä kasvattaja ole vielä päättänyt minkä keksimistään nimistä antaa millekin pennulle. Tosin sitäkään ei vielä ole päätetty mikä pentu meille myydään :) Vaan eiköhän kaikki selviä.

Vielä 68 tuntia...

Kotosalla taas

Kävimme siis häiritsemässä kasvattajien arkea eilen sellaiset nelisen tuntia ja saaliina melkein sata kuvaa ja kourallinen videopätkiä! Suurin osa tietysti on pelkkää vaaleanruskeaa blurria kun en kehdannut kokoajan salaman kanssa räpsiä, mutta on siellä monta hyvääkin kuvaa. Videoita en ole vielä äänen kanssa uskaltanut katsoakaan :P

Pienillä koirilla on kyllä hengästyttävä vauhti päällä. Ne olivat nyt yli viisi viikkoisia ja ehtivät vierailumme aikana kakkia, leikkiä, nukkua, syödä, kakkia ja leikkiä vähän lisää ja nukkua sitten taas. Yhdeksänpäisestä joukosta erottui jo nyt omia persoonia vaikka suurimman osan ajasta koiria ei toisistaan olisi erottanut varmaan emokaan.

Sylissä pienokaiset tuntuivat niin kovin hentoisilta. Painoa ei vielä ole kertynyt paljoakaan ja pehmoinen pentukarva tuntui melkein silkkiseltä. Toki näillä pennuilla oli jo varsin tuntuvat hampaanalut, joita oli kiva teroitella suurinpiirtein kaikkeen liikkuvaan tai liikkumattomaan. Myös ääntä riitti pienoisesta unitussahtelusta ärhäkkään penturähinään ja kaikkeen siitä väliltä. Emon vieraillessa pentuaitauksessa imettämässä, kävi sitä kyllä vähintäänkin sääliksi terävien ja innokkaiden suiden ympäröimänä.

Vierailumme oli viihdyttävyytensä lisäksi myös antoisa ja kuulimme jälleen paljon arvokasta tietoa pennuista, glenneistä ja noin koiraelämästä yleensäkin. Lisää kysymyksiä tulee takuuvarmasti taas pian mieleen ja onneksi kasvattaja vaikuttaakin antavan apua mielellään.

Pennunhakupäiväkin on jo sovittu... :)

Jännitystä osa 2

Kuvassa näkyy tämän kesän siilinpoikanen joka sattui vastaan käydessäni lenkittämässä vanhempieni luona asustavaa 12-vuotiasta ceskyä. Joka ei muuten kiinnittänyt tuhisijaan mitään huomiota.

Kyllä se haluamamme rotu glenni sitten lopulta on. Nyt ollaan matkalla kasvattajan luokse tapaamaan glennipentuja ensimmäistä kertaa. Toivottavasti kasvattajalla/kasvattajilla on ollut aikaa miettiä kenelle minkäkin pennun myisivät niin saisimme paremman kuvan siitä onko yksilö meille sopiva. Eihän siinä parin tunnin tapaamisen aikana paljon ehdi koiran luonteesta selville saada. Luultavasti ovat vaan kaikki niin suloisia että menee ihan lässyttämiseksi omalla kohdalla eikä viitsi mahdollisia videoitakaan katsoa kun oma ääni lepertelee taustalla. Pitäisi varmaan kirjoitella ylös kysymyksiä kasvattajalle kun mielessä pyörii kaikenlaista koulutuksesta ruoka-aikoihin ja rokotusikään.. Netti on tietysti nykyään verraton tietopankki mutta monen vuoden kokemukseen luotan kyllä ehdottomasti ensinnä.

Jännitystä

Vihdoin ja viimein kasvattaja päästi meidät piinasta ja kertoi päättäneensä yhdeksän miniglennin omistajat. Me olemme valittujen joukossa! Menemmekin heti sunnuntaina katsomaan miltä pallerot näyttävät, ja tällä kerralla aion ottaa niin paljon kuvia, kuin vain kehtaan.

Puolivahingossa törmäsimme tässä välissä myös toiseen koirarotuun, Espanjan vesikoiraan, jota olemme sittemmin pohtineet, ensin kakkosvaihtoehtona glennille ja sitten ihan tasavertaisena kilpailijana. Kävimme myös katsomassa rodun edustajaa ja olemme jututtaneet sekä yhtä omistajaa, että paria kasvattajaa. Nähtäväksi vielä jää kumpaan päädymme.. päätös tietysti vaikea.

Toinen rotu on rauhallinen, aavistuksen itsepäinen ja persoonallinen. Toinen taas vilkas, tottelevainen ja oppivainen, täynnä energiaa ja intoa. Ja tämä tietysti vain teoriassa, yksilöthän ovat aina kaikki erilaisia. Haluaisimme koiran, joka jaksaa olla innostunut harrastamisesta, mutta viihtyy myös rauhassa kotosalla. Molemmissa roduissa on tällaisia yksilöitä. Pitänee toivoa, että kasvattaja on saanut jo hiukan vihjeitä pentujen luonteista ja voi vinkata minkä kerän meille luovuttaisi, jolloin voisimme päätellä olisiko se meille sopiva tapaus.

Raporttia seuraa koiravierailun jälkeen.

Pentuja!

Löysimme Tampereelta mukavan kasvattajan, jolla oli todellakin uutta verta tuloillaan. Nyt tämä pentue on juuri syntynyt ja ensimmäiset kuvat yhdeksästä pallerosta tulivat sähköpostiini keskiviikko-iltana. Ei varmaan tarvitse sanoa miten suloisia ne olivat.

Toivottavasti kaikki etenee hyvin ja saamme sieltä joukosta oman karvanaaman. Ainoa arveluttava asia tällä hetkellä on hinta, jota joudumme valitettavasti miettimään vielä hieman, koska minä olen vain kesän ajan töissä ja niillä rahoilla pitäisi talvi pärjätä.

Saapi nähdä mihin tulokseen tulemme. Pentuja saa kuulemma mennä katsomaan elokuussa. Siihen mennessähän päätöksen on synnyttävä tai ne pienokaiset vievät sydämen niin ettei vaihtoehtoja jää ;)

Perheenjäsentä etsimässä

Koiran etsinnät ovat jatkuneet jo puolisen vuotta ja nyt on rotu vihdoin päätettynä. Se tulee olemaan Glen of Imaalinterrieri.

Nyt on sopivan kasvattajan ja pennun etsintä käynnissä. Haaveilemme vehnän värisestä urospennusta.

Yksi sellainen kasvattaja on ainakin tiedossa, jolle ehkä on pentue tulossa loppukesäksi. Toivottavasti kaikki menee hyvin odottavalla emolla. Ensi viikolla pitäisi kuulua sanaa siitä mitä ultraäänessä on näkynyt.