Joulun odottelua

Tänään kävimme Lokin kanssa toteamassa, että lähijärven jää kestää ainakin rannasta sen verran, että voidaan alkaa suuntaamaan jälleen lenkeillä sinne. Loki näytti nauttivan pitkästä aikaa vapaana juoksentelusta. Aika uskaliaasti se välillä lähtikin omille teilleen niin, että sitä piti pari kertaa huudella takaisin.

Loki on hartaasti vahtinut joulukinkun valmistumista kaiken varalta, jos se kolmen kilon mötikkä vaikka olisi tipahtanut lattialle parempiin suihin. Näin ei käynyt mutta ihan pikku maistiainen saattoi koiran kuppiin kuitenkin mennä. Huomenna herra täytyy käydä väsyttämässä pitkällä lenkillä, jotta saadaan istua joulupöydässä rauhassa.

Eipä siinä muuta kuin mukavaa joulua kaikille!

Talvi koitti

Ja mukava kun koitti. Miinuspuolena koiran suihkuttelureissujen lisääntyminen, kun lumi tahtoo paakkuuntua mahaan ja tassuihin, mutta samalla ovat kyllä pikkukivet ja muut roskat ilahduttavasti vähentyneet nurkista.

Loki sai hieman myöhässä matokuurinsa vasta viime sunnuntaina. Valitettavasti polla ei minulla säteillyt ja Loki sai samana iltana myös mehevän hirven luun moneksi tunniksi työstettäväkseen. No seurauksena odotteli eilen kotiin tullessa ympäri asuntoa pieniä jauhoisia kakkapökylöitä.

Vaan oli kyllä ensimmäinen kerta, kun Loki kakkasi sisälle yksin ollessaan. Pentunakaan se ei isoa asiaa tehnyt sisälle yksin ollessaan, pari kertaa tosin ehti kun olimme kotosalla. Onneksi eilisen pökäleet sentään olivat mukavan kuivia eivätkä jättäneet hajuhaittaa pahempia jälkiä, vaikka niistä useampikin oli osunut matolle. Vahingosta kyllä toivottavasti on nyt viisastuttu.

Suunnilleen koko marraskuu meni uikutusta kuunnellessaan, kun lähistön nartut tuntuivat toinen toisensa perään olevan juoksussa. Loki olisi halunnut muuttaa ulos asumaan ja sitä tympäisi valtavasti jokainen sisällä vietetty sekunti. Onneksi tuo vaihe alkaa taas osoittaa laantumisen merkkejä ja pari iltaa on jo saatu olla melkein rauhassa.

Lokin ruuan sekaan on ilmaantunut viime aikoina kovasti hirvenlihaa, kun isän hirviporukka on pistänyt ihmisille kelpaamattomia osia jauhelihaksi. Ihan hyvin on sapuskat nyt maistuneet, kumma kai se olisi jos ei maistuisi kun moista herkkua on seassa. Pari paastopäivää kyllä mahtui silti tuohon tyttöjenperäänhaikailu-vaiheeseen.

Vanhempien luona asustavan 14-vuotiaan terrieriherran kanssa Loki tulee nykyään jo paremmin toimeen, kun pahin leikkivimma on laantunut. Umpikuuro vanhus ei vieläkään arvosta kovaa touhotusta, mutta jos Loki malttaa mielensä ja käyttäytyy kunnioittavasti, saattavat ne olla samoissa tiloissa jo melkein vahtimatta. Toki vain siihen hetkeen asti, että Lokin vieraskoreus karisee ja se haluaa keksiä kiinnostavampaa touhua kuten hyppimistä vanhemman ympärillä.

Mökötys

Loki jäi puoli vahingossa vilttinsä alle kun siirsin sen petiä. Olimme itse lähdössä illaksi juhliin ja koira kyllä sen huomasi. Se kieltäytyi melkein puolen tunnin ajan poistumasta viltin alta ja vain tuijotteli meitä surkeana. On se kamalaa minkälaista syyllisyydentunnetta nuo eläimet osaavat saada aikaan.

Syysiloja

Loki on päässyt parina iltana leikkimään naapurustossa asuvan glennitytön kanssa. Tulos molempien reissujen jälkeen on ollut melkoisen väsynyt ja märkä koira:



Mutta leikkikaverin jättämisestä aiheutuvasta valitusulinasta päätellen remuaminen on kuitenkin ollut paljon hauskempaa kuin oheisessa kuvassa näyttää.

Noin yleensä lenkkeilyt ovat viimeaikoina sujuneet aika vaihtelevasti. Loki ei oikein välitä märästä maasta, ja välillä se jumittaa jo ulko-ovelle kun havaitsee että sataa vettä. Toisinaan sitten mikään matka ei ole tarpeeksi pitkä ja tunnin ulkoilun jälkeenkin saa tuskailla että koiran saisi sisälle.

Glennileikit ovat kyllä mukavaa seurattavaa. Leikkityyli on niin erilainen kuin useimmilla muilla roduilla ja ähinä huvittavaa. Jokaisen glennin perusoikeuksiin pitäisi kuulua säännölliset treffit toisen glennin kanssa.

Säikähdys

Loki pääsi yksi ilta lenkillä vahingossa irti. Se ei yrittänytkään karata, mutta oli sattumalta juuri silloin todella vallattomalla tuulella ja lähti juoksemaan laajoissa kaarissa ympärillä.

Siinä oli autotien vieressä sydän kurkussa. Onneksi oli hiljainen ilta eikä näkynyt ketään. Koirakin palasi takaisin muutaman villin syöksyn jälkeen. Näin heti seuraavan yön painajaisia autojen alle juoksevasta koirasta..

Nyt pitää kyllä alkaa takoa sitä 'odota' käskyä tuohon kovaan kalloon ja rankasti.

Kuvia lenkiltä

Hidastelua, kun kotiin palaaminen ei juuri nyt innosta.



Jo aiemmin esitellyn maassa piehtaroinnin lisäksi Loki turvautuu välillä myös agressiivisempaan viivyttelyyn.


Se ei yleensä vedä narua samalla tavalla kuin lelua, kunhan yrittää roikkua kiinni kuin sanoakseen 'Älkää menkö vielä'.

Rankka reissu

Kävimme ensimmäistä kertaa mökillä Lokin kanssa. Koiran riemusta päätellen siellä olisi pitänyt käydä jo aikaa sitten :)

Vaikka reissussa viivyttiin vain yhden yön ajan, ehti Loki juosta vapaana pihalla monta tuntia. Mökki on metsän keskellä ja maastoa juoksemiseen riitti.

Villejä vedettiin metsässä ja pihassa.


Loki muuttui välillä lentäväksi koiraksi:


Kotimatkalla olikin takapenkillä aika hiljaista.

Vapautta

Eilen uskaltauduin pitkästä aikaa rantametsään kävelemään Lokin kanssa. Yleensä maaperä on niin märkä, että jalat kastuvat ilman kumppareita ja itikoita sikiää joka puolelta. Eilen oli kuitenkin todella tuulinen päivä, joten hyönteiset eivät kiusanneet ja metsässäkin oli vain lievästi kosteaa.

Loki tykkää rantalenkeistä, koska se saa juosta irti. On se kyllä itsellekin mukavaa ettei tarvitse taiteilla aluskasvillisuudessa hihnan kanssa. Talvella rannalla on mahtava käydä, kun voi poiketa järven jäälle ja hassua kyllä, lumessa on muutenkin helpompi liikkua.

Eilen kävelimme lopuksi pienen niityn läpi. Siinä kasvava heinä oli minua melkein kainaloihin asti ja maaperä turpeisen upottavaa. Tehokkaampaa koiranväsytysmaastoa saa hakea. Loki eteni hyppimällä valtavia ponnahduksia joiden avulla se kaatoi heinää edeltä. Se oli ihan uuvuksissa kotiin päästessä, eikä jaksanut kuin maata maassa kun harjasin roskat ja tarkastin punkittomuuden :)

Nopeammin, pidemmälle, väsyneemmäksi

Ilmojen viilennyttyä vielä hieman tästä muutenkin viileähköstä kesästä ovat meidänkin lenkkimme voineet pidentyä. Loki jaksaa paljon paremmin kävellä kun ilma on alle 16 asteista eikä aurinko porota täysillä. Itselläkin on kävelyinto kasvanut kun koira jaksaa ylläpitää kohtuullista vauhtia eikä eteneminen ole matelua. Jospa siinä ravatessa ne selkä ja kylkilihaksetkin saisivat koiralla sopivaa rasitusta.

Lisäbonuksena liikunnan lisäksi illat ovat rauhallisempia, kun Loki pääsee purkamaan energiaansa ulkona. Viikonlopun lenkkeilyn ja kotiväen seurailun jälkeen se oli tänäkin aamuna hurjan väsynyt. Sitä sai huudella lenkille melko pitkään ja sittenkin silmät olivat ihan sikkuralla. Pirteys löytyi vasta kirpeästä aamuilmasta. Silti se kerrankin jätti protestoimatta aamulenkin lyhyttä pituutta, joten ilmeisesti peti houkutteli takaisin nukkumaan.

Tunnin reipas askellus näyttää olevan aika sopiva niin, että Loki on loppua kohti jo melko sippi, mutta jaksaa vielä ihan hyvin kotiin asti. Edelleen se heittäytyy kotipihan läheisyydessä maahan parin metrin välein, joten kai se siellä pihalla vieläkin pidempään haluaisi olla.

Itku ja parku

Loki vetää hihnassa toisinaan. Yleensä aamulla kun on kova hätä ja milloin tahansa, jos edeltä on kulkenut joku hemaisevan tuoksuinen nelijalkainen. Vetämistä hillitäksemme, pysähdymme aina kun hihna kiristyy, ja pyritään olemaan liikkumatta kunnes koira on malttanut palata takaisin vierelle ja katsonut silmiin.

Toimii toisinaan. Yleensä ei :) Tai kyllähän Loki tulee vierelle, lähestulkoon 99 prosenttisella varmuudella, vieläpä kovalla vauhdilla ja näyttävän mutkan kautta. Mutta se ei juuri malta kauaa vierellä viipyä, katsekontakti on vilkaisu, ja kun ensimmäisen askeleen on saanut otettua, on se monesti jo ampaissut takaisin edelle ja hihna on taas kireä.

Silloin kun ei ole kiirettä mihinkään, voidaan edetä tällaisella kymmenen askeleen minuuttivauhdilla melko pitkäänkin, mutta kiireen kanssa on molemmilla hermo koetuksella. Itseä ei huvittaisi seistä odottamassa vähän väliä, että koira käy mutkan vierellä, ja Loki ei puolestaan tunnu oikein yhdistävän hihnan kiristymistä matkan tyssäämiseen. Se on omassa mielessään loikannut syy-seuraus-suhteen ylitse ja käy vain vierellä, jotta pääsee taas juoksemaan vähän matkaa.

Tämän askel- askeleelta etenemisen mauste ovatkin äänitehosteet. Mitä kiinnostavampi haju, ja mitä useammin on pysähdytty, sitä kovempaa meteliä Loki pitää. Se huutaa kuin piesty vaikka istuisi samalla vieressä ja tuijottaisi silmiin. Hidastaminen näyttää olevan sen mielestä yhtä epäreilua kuin hännän päälle kävely.

Siinäpä sitä sitten yritetään kärsivällisesti opettaa koiralle tapoja, kun itsellä on vaikkapa kiire vessaan, koiralla on kiire hajun perään ja ohikulkijat katsovat yhtä kauhistuneina, kuin hakkaisin koiraa kepillä päähän.

Ja kova se nimenomaisen terrierin pää kyllä onkin :) Liekö edes huomaisi jos siihen keppi kopsahtaisikin. Vaan täytyy se myöntää, että mahtavia naurujakin niistä ihmeellisistä mölinöistä saa, kun koira älisee kuin selittääkseen, että tajua nyt tyhmä ihminen ei me edetä mihinkään jos sinä vain seisoskelet vaikka minä kuinka tulen viereltä hakemaan!

Juttuseuraa

Lokin saapuminen on lisännyt erästä vanhaa tapaani, nimittäin yksin puhumista. Kyllähän sitä silloin tällöin yksin ääneen kiroaa tai mutisee, mutta koiran kanssa voi ihan oikeasti jutella. Liekö tuo edes yksinpuhelua enää silloin, kun vastaanottaja on ihan oma olentonsa.

Joka tapauksessa toisinaan yksinpuhelu ei enää omalla kohdallani rajoitu kotona jutteluun. Viimeksi eilen havahduin metsäpolulla porisseeni koiralle pitkät pätkät sen jatkuvasta törmäilystä ja miten itsellä pitää aina kompastua siihen kun se yhtäkkiä kääntää kurssin suoraan ristiin omalle suuntaukselleni. Eilen ei kukaan ollut ainakaan aivan vieressä kuulemassa, mutta joskus olen jutustellut metsän lisäksi myös ihan tuolla katujen varsilla, selittänyt esimerkiksi miksi Lokin on mahdoton saada karkuun pyrähtäviä lintuja kiinni. Loki on tuonut hyvän syyn, minkä vuoksi en enää aina muista edes nolostua huomatessani jonkun kuulevan. Jälleen yksi plussa rahareiällemme.

Tämän kertaisella juonettomalla tarinalla halusinkin vain tarjota erästä selitystä ihmisille, jotka mahdollisesti kummeksuvat ääneen tupisevia kanssaeläjiään tuolla pihalla liikkuessaan.

Kivat päivät

Loki on hiukan tyytyväisempi ja aavistuksen väsyneempi kuin yleensä. Avomies on nimittäin kesälomalla, joten Lokilla on seuraa paljon normaalia enemmän.

Päivittäinen valppaus nukkumisen sijaan on ainakin näin aluksi aiheuttanut myös enemmän yliväsymystä. Illalla käytös lipsahtaa useammin riehumiseksi.

Eilen oli kaksi alle kouluikäistä vierasta kylässä, ja he toivat mukanaan toimintaa. Loki tosin oli selvästi varovainen lasten kanssa, eikä hätkähtänyt vaikka välillä mätkähteli takaapäin kaksi soppakauhan kokoista kämmentä päälaelle. Siitä se tosin innostui kovasti, kun lapset kiljahtelivat ja ryntäilivät. Kokonaisuudessaan leikki oli kuitenkin paljon hillitympää kuin vaikkapa meidän kanssamme.

Kelpasi siinä omistajana rintaa röyhistellä itsekseen, kun koira osasi käyttäytyä niin kuin minä halusinkin.

Myöhästyneet synttärit

Elin täysin väärässä uskossa että Lokin syntymäpäivä on tänään. No se oli eilen. Mutta eipä tuo juhlantunnetta latistanut.

Loki sai maksalaatikkokakun ja oppi uuden tempun joutuessaan sietämään juhlahattua päässä kuvien ottamisen ajan. Aika pian se oivalsi että häkkyrä on sietämisen arvoinen kun sen jälkeen saa aina namia.

Toivotamme paljon onnea 1-vuotis syntymäpäivän johdosta myös Lokin kahdeksalle sisarukselle!

Linkki kuva-albumiin

Nyt digikameroiden ja kännykkäkameroiden luvattuna aikana tulee koirasta räpsittyä otoksia enemmän kuin laki salliin. Olen keräillyt Lokin poseerauksia useaan paikkaan netissä, ja alta löytyvää kuvaa painamalla pääsee tarkastelemaan yhtä niistä. Päivittelen sinne kuvia aina silloin tällöin.


Tässä kuvassa Loki kurkkii Koitelinkoskella Kiimingissä sillan välistä.

Suurinosa tässä blogissa käytetyistä kuvista löytyy tuon sivun reunasta pyörivän kuvaesityksen kautta.

Edit: tulee löytymään kunhan saan albumin toimimaan :)
Edit taas: ja nyt ne tuossa rullaavat

Ja taas nypitään

Ihan vasta karvoja kiskottiin ja nyt on taas urakan aikan. Lokin talja on niin kypsää että jouhet jäävät jo harjaankin, joten aloitimme taas nyppimisprosessin. Meillä se kestää vähintään viikon ajan kun ei ole aikaa eikä viitseliäisyyttä hoitaa koko hommaa kerralla. Yleensä puoli tuntia - tunti istutaan illassa television äärellä ja samalla nypitään.

Lopullinen siistiminenkin tapahtuu vähitellen, aina kun silmiin arkiaskareiden lomassa joku sojottava tuppo sattuu. Onneksi ne korvat tosiaan tuli hoidettua jo tuossa aiemmin ja ne ovatkin nyt kasvattaneet suloisen pehmeän pikku karvan suojakseen pahimmilta itikkailloilta.

Loki ei juuri nyppimisestä perusta, mikä ei kyllä yllätä yhtään. Ei se takuulla mukavalta tunnu. Hartiat, kaulan ja selän se antaa huokaillen nyppiä, mutta takapää ja kyljet ovat niin arkoja paikkoja, että koira kiemurtelee ja yrittää luikerrella karkuun kokoajan. Tällä kerralla olen onneksi havainnut että karva irtoaa paljon paremmin kuin viimeksi, eikä nyppiminen ole itsellekään enää niin tuskaisaa. Välillä sitä kokee jopa jonkin sortin tyydytystä kun karva oikein helposti jää kouraan ja irronneiden tuppo pöydällä kasvaa.

Ainoa ärsytys ovat yksittäiset karvat, jotka tarttuvat mattoon ja vaatteisiin ja vainoavat ympäri kämppää. Juuri tämä matala karvansietokykyhän oli se syy miksi halusimme koiran, joka ei asuntoa omia aikojaan karvoilla sotke.

Juhannuksen viettoon

Edellisviikon reissu meni hyvin ja Loki oli pärjännyt erinomaisesti hoidossa. Mitä nyt teki samaa kuin meillekin, eli heittäytyi maahan makoilemaan aina kun lenkki alkoi olla lähellä loppua. Sitä kun ei millään huvittaisi yleensä vielä tulla kotiin. Talvella tätä ongelmaa ei ollut kun ukko ei suostu edes istumaan kylmässä lumessa, mutta kesällä tilanne on toinen.

Loki tosin näytti kasvaneelta vaikkei se mahdollista lienekään kolmessa päivässä :) Mutta mitään pahoja tapojakaan se ei ollut ehtinyt keksiä tai protesti-ilkeyksiä tehdä. Ensimmäiset päivät se tosin seurasi lähes kokoajan metrin etäisyydellä meistä jompaa kumpaa.

Nyt alkaakin sitten ihana pitkä viikonloppu, joka voidaan kokonaan viettää koiran kanssa. On se mukavaa, ainakin näin torstai-iltanaa. Lauantaiaamuna varmasti on jo paniikki päällä, että nyt se jo kohta loppuu. Itsellä kun ei ole lomaa taaskaan tänä kesänä, niin ei ehdi oikein sellaista pitkää rupeamaa koiran kanssa viettämään. Onneksi avomiehellä sentään on kunnon loma.

Hyvää Juhannusta vaan, älkääkä seiskö veneessä!

Kotiinjättö

Huomenna pitäisi aamusta lähteä reissuun ja jättää Loki hoidettavaksi yhteensä kolmeksi yöksi. Olen jo kuvitellut miljoona kamaluutta, jotka voisivat teoriassa tapahtua toiselle.

Aiemmin Loki on ollut hoidettavana yhden yönajan ja eroahdistus oli omistajalla kova. Nyt jännitys on noin kymmenen kertaa pahempi, mutta pitää lohduttautua ajatuksella, että kyllä se tästä helpottaa. Ja koira pitäisi jättää hoitoon vielä ainakin kahdesti tälle kesälle joten paras vain totutella. Onneksi hoitajat ovat luotettavia.

Hyppyjä

Meillä on aina varottu, ettei Loki pääse kovin loikkimaan. Glenneillä on kuulemma taipumus vahingoittaa pentuna etutassujensa kasvua, jos ne pääsevät kovin usein ja kovin korkealta hyppimään alaspäin. Tämä siksi, koska niiden eturuumis on suhteellisen painava.

Loki ei siis ole saanut hypätä alas sylistä tai autosta, eikä edes mennä portaita alaspäin. Silti sillä esiintyi etutassuissa luun kasvusta aiheutuvia pikkumurtumia tuossa talvella ja sen seurauksena se ontui pari kuukautta. Nyt on tassut parantuneet ja Loki on löytänyt hyppimisen riemun. Se oivalsi temppuna takajaloille ponnahtamisen salamannopeasti, tokossa se tuntuu tykkäävän aina jos saa loikata esteen yli ja sohvalla loikoiltaessa se ponnahtaa syliin, välillä lupaa kyselemättäkin.

No uusin aluevaltaus onkin sitten hieman astetta kiusallisempi. Loki nimittäin alkoi järsiä tavaroita keväällä yksin ollessaan. Ajattelin tämän ehkä johtuvan liiallisen tilan tuomasta ahdistuksesta, joten laitoimme portin ovenpieleen ja Lokin keittiöön viettämään päiviään. Tämän hyppimisen keksimisen seurauksena Loki on oppinut tulemaan myös portista yli! Tällaisia piileviä kykyjä siinä ei ikinä päältä päin arvaisi olevan. Noin matala koira, eihän se voi jaksaa hyppiä minkään itseään korkeamman yli. Portti on kyllä reilusti sohvan reunaa ylempänä, mutta jotenkin koira saa rämmittyä siitä yli. Oikein pahaa tekee ajatella sitä roikkumassa portin päällä mahansa varassa.. jos tämä siis on miten tuo ylitys tapahtuu, livenä emme ole nähneet. Ilmeisesti kahdelle jalalle noustessaan Lokin ylettyvyys on varsin hyvä.

Vaan eipä auta, kunnes saadaan tuunattua porttia korkeammaksi, saa Loki vaeltaa taas vapaana talossa. Porttia ei ole järkevää laittaa kiinni koska silloin vesikuppi jää keittiön puolelle koiran seikkaillessa toisella puolella. Toistaiseksi ei mitään ole ollut pureskeltuna vaikka Loki vapaana kulkeekin, toivottavasti näin jatkuu kunnes tilanne taas korjataan.

Nyppimisen surkeus

Lokin korvat jäivät keväämmällä nyppimättä muun turkin saadessa kaiken huomion. Viikonloppuna päätin paikata tämän laiminlyönnin. Korva vain on niin kovin herkkä paikka... Loki ulahteli välillä niin surullisesti, että yhden korvan työstämiseen oli pakko käyttää kaksi päivää, jottei [oma) kärsimys olisi niin valtaisa.

Tällä hetkellä kotona odottaa korvapuoli koira, jolla on toinen kuuloelin puoliksi nypitty ja toinen kokonaan. En tiedä kumpi on pahemman näköinen, puoleksi nypitty, joka näyttää kuin siinä olisi jokin kaljuuntumistauti vai kokonaan nypitty, joka näyttää säälittävältä nahkalerpakkeelta kaiken muun pörröisyyden keskellä.

Tänään urakka jatkuu. Pitää kaivaa maukkaimmat herkut kaapista toimituksen jälkeen annettavaksi, jos ei muuten niin oman särkevän sydämen lepyttelemiseksi, kun koira pitää moiseen tukalaan toimeen pakottaa.

Iloa ruohosta

Eilisellä lenkillä Loki sai, painia 6kk ikäisen suomenlapinkoiran kanssa, minkä jälkeen se oli ihan väsyksissä eikä liikkunut mihinkään. Kunnes löytyi vasta leikattua ruohoa. Ilo oli ylimmillään, varsin pitkään. Ei sitä meinannut saada millään jatkamaan matkaa.

Ei liene vaikea arvata, että seurauksena piehtaroinnista oli jälleen kerran suuri määrä roskaa:


















Mutta tätä en osannut nähdä ennalta, liekö liian kauan omista nurmikon kyntämisajoistani. Lokin naama nimittäin värjäytyi touhussa kuin taidottoman parturin käsissä ikään:

Liian lämmin lenkkeillä

Lämpötilat eivät ole vielä kovin kesäisiltä vaikuttaneet täällä Oulun suunnalla vapunajan muutamaa kuumaa päivää lukuunottamatta. Silti Lokille alkaa välillä olla jo liian tukalaa ulkona. Kyse on varmaan osittain tottumisesta, mutta ainakin yli +10 asteen lämpötila ja aurinkoinen ilma aiheuttavat sen, että lyhyttä käväisyä pitempi lenkki käy jo kuumaksi. Varjossa lämpötila haittaa huomattavasti vähemmän mutta jos auringon säteet osuvat vaaleaan selkään alkaa koira pian läähättää.

o-ou, väsymyksen merkit

välillä pitää levähtää

Jännä juttu kun itse olin hyvilläni vaaleasta turkista mm. sen takia ettei se ole niin tukala auringossa. Miltä mahtaa kesä näyttää brindle glennien silmin...

Lokilla on myös käänteinen logiikka lämpimällä ilmalla lenkkeilyyn. Mitä kuumempi on, sitä kovempaa mennään. Minä yritän toisessa päässä remmiä hidastella ja pitää vauhdin tasaisena ettei koira ihan läkähtyisi ja toinen pöhkö painaa eteenpäin minkä pystyy, vaikka olisi jo varjossa.

Lopulta se alkaa aina pistää maate kesken lenkin. Milloin mihinkin, yleensä onneksi sentään varjoon. Eilenkin hurjassa +12 asteen lämmössä se katsoi tarpeelliseksi mennä erään pihanvaraston viereen sammaleelle piehtaroimaan, vaikka kotipiha oli 20 metrin päässä.

No varahan ei venettä kaada, ainakaan yleensä, joten olemme jo siirtyneet käyttämään pitkät lenkit ilta- ja aamuaikaan, jolloin on hieman viileämpää (ja omistaja joutuu pitämään lapasia ettei palele).

Nukkumista

Kuvia nukkuvasta pennusta on helpompi saada, kuin nukkuvasta aikuisesta koirasta. Loki tuppaa nykyään havahtumaan kaikenlaiseen ääneen tai äänettömyyteen, yritti sitä kuvaa sitten ottaa nenän edestä tai viiden metrin päästä. Pentuna ongelmaa ei ollut, kuten voi vaikka nähdä tästä pentukuvasta:



Glenni on jykevän raaminsa antamaa kuvaa notkeampi eläin. Tai sitten se ei tunne käsitettä epämukavuus. Tai sitten tämä yleistys koskee vain Lokia... No joka tapauksessa monenmoista uniasentoa on nähty. Vastaan sattui mm. tämä:



Ja tämä:

Takapihalla

Eilen vietimme koko pikkuperheen voimin päivän takapihalla. Ihmiset kaivoivat kuoppia, ja täyttivät kuoppia ja koira ihmetteli vieressä.

Aivan aluksi asuntoon muuttaessamme, Loki sai aina viilettää vapaana takapihalla. Näitä sääntöjä jouduttiin muokkaamaan, kun se joitakin viikkoja sitten pyrähti yhtäkkiä heppoisen vihreän puutarha-aidan läpi naapurin puolelle. Siitä lähtien Loki joutui yksin ollessaan naruun, mutta sai seurassa nauttia vapaudesta. Naru on ehkä nelisen metriä pitkä ja kiinni metallisessa tapissa joka on ruuvattu nurmikon läpi maahan. Ongelmana on se, että Loki saa aina narun kierrettyä johonkin jumiin ja istuu pian surkeana ulisemassa kun liikkumavara onkin pienentynyt puoleen metriin. Näillä eväillä kuitenkin mentiin sunnuntainakin, aluksi.

Kun menin kaivamaan jälleen uutta kuoppaa, tällä kertaa takapihan aidan toiselle puolelle, oli Loki aluksi todella surkeana ja uikutti aidan raosta. Sitten se yllättäen havaitsi mahtuvansa pusertautumalla aidan alta! Tätä minä tosin olin odottanut kaikki nämä menneet kuukaudet, mutta yllättävän kauan siinä meni. No luonnollisesti takaisin ei ollut enää paluuta. Kerran keksitty pakoreitti on aina muistettu.

Onneksi siinä vaiheessa mieleen tuli lahjoituksena saamamme juoksuvaijeri, jota aiemmin olemme olleet turhan laiskoja asentamaan, kun "ei se sieltä mihinkään lähde". No, yllättävän nopeasti tuon uusimman porsaanreiän löytymisen jälkeen vaijeri asentui ja nyt on Lokilla liikkumistilaa melkoisesti aiempaan verrattuna, mutta vapaus on muisto vain siihen asti, kunnes saamme takapihalle uuden, koiranpitävän aidan vanhan ja lahon tilalle.

Kuvassa Lokin viimeaikaista lenkkeilykäytöstä, eli tauotonta nuuhkimista. Sillä jälleen on jollakulla ihastuttavalla tytöllä juoksuaika meidän perällä. Sehän tarkoittaa, että meillä on kotona lähes tauotta surkeasti valittava koira, jota ei meinaa saada lenkiltä sisälle niin millään.

Lokin kiintymyksen kohde

Loki on löytänyt ystävän takapihan pensaasta. Se hinkkaa itseään siihen aina ulkona käydessään ja näyttää nauttivan oksahieronnasta. Me muut saamme tämän suhteen hedelmänä erittäin roskaisen koiran.


Ensin hieman nojailua.


Sitten selkärapsutusta.


Päänahan kutinat pois.


Kunnon ravistus.


Ja tyytyväisyys on taattu, samoin kuohkea ja oksanpalasilla koristeltu kampaus.

Puhdas koiru

Eilen Loki pääsi toisen kerran lyhkäisen elämänsä aikana saippuapesulle minun toimestani. Turkki olikin jo niin töryssä kevään pöllyävien teiden takia, että silittäessä alkoi käsiin jäädä tumma likakerros. Iltalenkillä Loki kävi vielä pyörimässä itsensä lisäsotkuun rakkaansa, naapuruston kultaisennoutajan kanssa, joten tassujen huuhtelusta luonnollinen siirtymä oli kunnon pesu.

Saattaa Loki taas vähän aikaa vältellä kylpyhuonetta, niin murtuneelta se suihkukäsittelyssä näytti, mutta puhdasta tuli ja ukko malttoi olla kunnolla pesun ajan. Ainoa ärsytys pesijälle on koiran hidas mutta sinnikäs hivuttautuminen kohti ovea, niin että välillä pitää nostaa koira takaisin suihkun alle. Naaman annoin olla rauhassa, pahimmat likatupot vain huuhtelin parrasta. Selkä sai kuitenkin kunnon saippuakäsittelyn ja kylläpä se nyt tuntuu erilaiselta. Melkein kuin pentuturkkia silittelisi, niin iso ero on entiseen. Tosin Lokin kohdalla se melkein pentuturkki vielä onkin, sillä vieläkään ei ole täysin aikuisen karhea karvakerros kasvanut.

Yöllä koira oli aika ihmeissään kun omistajat kampeutuivat sängystä kesken unien katsomaan jääkiekkoa, mutta takapihavisiitin jälkeen Loki könysi sohvalle meidän seuraksi ja ensimmäistä kertaa malttoi nukkua siellä. Yleensä se loikkii varsin pian takaisin lattialle. Ilmeisesti väsymys oli tarpeeksi kova, niin ettei se uskaltanut nukkua kauempana vaan piti parhaana vahtimiskeinona vetää hirsiä kosketusetäisyydellä.

Loki loistaa, hetken

Eilen oli harvinainen tokoreissu, Lokilta nimittäin löytyi korvia myös minulle.

En tiedä oliko kyse siitä, että koira ei ollut halunnut aamuruokaa ja oli siten varsin nälissää, vai siitä että minulla oli erikoisherkkuna kanan palasia makkaroiden seassa vaiko mahdollisesti siitä, että ei oltu enää ensimmäistä kertaa ulkokentällä harjoittelemassa. Pääasia oli, että Loki kuunteli ja otti kontaktia ihan eri malliin kuin viikkoa aiemmin jolloin siirryttiin ensikertaa sisätiloista ulos harjoittelemaan.

Kyllä se vieläkin otti välistä vauhtia ja ryntäsi sattumanvaraiseen suuntaan aina silloin tällöin, mutta siinä välissä se katsoi nätisti silmiin ja teki mitä pyydettiin. Väliaikoina se kyllä edelleenkin huusi ja voivotteli, lähinnä kai ylenpalttista intoaan, äänekkäämmin kuin kukaan muu koko isolla kentällä. Silti kehujakin tuli ohjaajilta aina välillä kauniista tuijotuksesta.

Kaikenkaikkiaan mukavimmat reenit pitkään aikaan. Nyt pitäisi seuraavaksi harjoitella paikallaan pysymistä, Lokilla kun on aivan liikaa virtaa vielä, jotta se malttaisi jäädä paikoilleen kun makkarat siirtyvät kauemmas.

Takaumia talvelta

Alkoi tuossa suorastaan hävettää, kun huomasin miten laiskasti olin Lokin ja meidän yhteistä taivalta talven aikana raportoinut, joten otanpa tässä vähän lisää kertausta.

Lokin sisäsiisteys ensin, ei siksi että se olisi mitenkään tavatonta vaan siksi, että sen tiimoilta sattui hassu, tai enemminkin tyypillinen tapaus uutena vuotena. Loki ei välittänyt raketeista tuon taivaallista. Kaveripariskunta oli viettämässä meillä vuoden vaihtumista oman partacolliensa kanssa, joka puolestaan pelkää pauketta kovasti. Tällä narttu partiksella oli myös juoksu menossa ja alle puolivuotias herra oli ihmeissään.

No siinä iltaa istuttaessa juttua tuli Lokin sisäsiisteydestä, jota tuohon aikaan oli jatkunut jo toista kuukautta, eikä koira ollut hätkähtänyt edes muutosta uuteen asuntoon. Saman aikaisesti, kun päästin suustani sanat "Loki on ollut jo ainakin 6 viikkoa pissimättä sisälle" alkoi takaani kuulua lorotus ja poika siellä tyytyväisenä helpotti itseään olohuoneen matolle. Ilmeisesti juoksuista kärsivällä vieraallamme oli jotain tekemistä asian kanssa, sillä toiste moista ei ole tapahtunut. Loki tosin merkkasi vielä vähän ajan päästä saman maton uudestaan, mutta juuri tuolla matolla oli narttukin yönsä viettänyt, joten hajut olivat kai tallessa.















Asumme nykyään ihanalla paikalla erään Oululaisen järven lähellä ja talvella Loki pääsi nauttimaan vapaudesta järven jäällä. Vapautta tosin oli pakko hiukan rajoittaa kun varttuneempi ja itsevarmempi ukkeli päätti eräänä päivänä olla kuuntelematta ja lähti painelemaan omia aikojaan metsäpoluille. Silti vapautta ei ole täysin riistetty, alettu vain valvoa paremmin. Loki ei kärsi minkään sortin arkuudesta, joten sen ei voi luottaa pysyvän lähistöllä jos näkö- tai hajupiiriin ilmaantuu jotain kiinnostavampaa.

Hormooneja

Loki on kasvamisen ja ruokahalun saavuttamisen lisäksi saanut takaisin alkuvuodesta vaivanneen humputusintonsa. Viettien kohteiksi käyvät kyllä omat lelut ja nukkumatyynyt, mutta suurinta himoa tietysti aiheuttavat jalat.

Loki ei vieläkään tunnu olevan ihan tietoinen pakkomielteestään, kunhan vain tietää sen, että kun jotain on mahan alla, alkaa lantio liikkua. Niinpä se on itsekin varsin hämmentyneen näköinen puolet ajasta, mutta se ei estä sitä jatkuvasti pyrkimästä jalkojen kimppuun. Emme anna Lokin toteuttaa itseään jalkojamme hyväksikäyttäen, mutta silti koira jaksaa jatkuvasti kiehnätä ja vahtia jalkoja, niin että suunnilleen joka ilta koiran innostettua itsensä kunnon vauhtiin, se juoksee jatkuvasti koipien seassa niin että kävely on melko vaikeaa.

Hankalinta on se, että sohvalla ei saa enää istua rauhassa. Joko Loki pyörii ja haastaa jaloissa lattialla, tai mikäli jalat nostetaan sohvalle, se pomppii ja nojailee surkeana sohvan reunaa. Eilen illalla se innosti itsensä niin kovaan vauhtiin, että tuli perässäni sänkyyn, joka on kiellettyä.

Eipä asia muuten varmaan ongelmallinen olisi, mutta terrierimme muuttuu täysin kuuroksi kun himot iskevät. Lisäksi myös vieraskoreus häviää ja siinä sitä ollaan nolona selittelemässä. Lokia saa väsymykseen asti kiskoa niskasta alas ei:tä toistellen ilman mitään vaikutusta.

Kuvassa tyypillinen iltanapotus sohvan reunalla haikea katse silmäkulmassa.

Aikuistumista

Tottelevaisuuskoulun lisäksi Lokille kuuluu paljon muutakin.

Noin 7 kuukauden iässä se alkoi harjoitella jalannostoa, jonka se sitten otti kunnolla käyttöön kun naapuruston kultainennoutaja sai juoksut.

Pentuturkki alkaa vähitellen olla historiaa kovan nyppimisen jälkeen ja alta paistaa vähitellen jouhimainen oranssi 'oikea' karva.

Loki on myös alkanut vähitellen syömään enemmän. Nykyään vain noin joka kolmas tai neljäs ruoka jää syömättä, kun ennen se söi suunnilleen joka toisen. Massaakin on jo 'hurjat' 16kg.

Nielurisat tulehtuivat tuossa keväämmällä ja aiheuttivat kovaa köhimistä, joka helpotti antibiooteilla. Nyt yskä on tullut lievempänä takaisin ja uusi antibioottikuuri odottaa apteekissa hakemistaan.

Ensimmäinen madotuskin on jo takana ja pillerit menivät koiran kurkusta alas kohtuullisen kivuttomasti ja namien seuraamana. Matokuuri olikin aivan ajallaan sillä nopea kevään tulo on sulattanut takapihan, jossa Loki nykyään viihtyykin pitkiä aikoja kerrallaan vahtimassa talon takana kasvavaa metsikköä.

Siinäpä oli tiivistelmä viimeisestä puolesta vuodesta :) Lisää toivonmukaan nopeammalla päivitystahdilla jatkossa.

Tottelevaisuutta

Loki on kevään kulkenut tokossa ja edistystä on tullut noin samaa vauhtia kuin maali kuivuu.

Suurin osa harjoiteltavista asioista sujuu kotosalla, mutta koira muuttuu monen muun tavoin kuuroksi harjoituksissa. Ongelma tässä on se, että Loki ei ole namin perässä juoksevaa tyyppiä, ja vaikka sen pitäisi ilman ruokaa koko päivän ennen harjoituksia, kiinnostavat makupalat korkeintaan puolituntia.

Sopivaa kiinnostuksen herättäjää etsittäessä, pitänee yrittää hidasta lähestymistapaa ja lisätä häiriöitä vähitellen kotona ja lenkeillä, josko koirakoulun muut kaverit lopulta menettäisivät hohtonsa 10 kuisen ukkomme silmissä.